Viime vuonna edesmennyttä trumpetisti Simo Salmista muisteltiin lämminhenkisesti Helsingin Apollo Live Clubissa. Illan orkesterina oli Jukka Linkolan johtama Tapiola Big Band, jossa Simo aloitti uransa 1972. Vierailijoina olivat Pepe Willberg ja Maarit, joiden yhtyeissä hän myös soitti.
Illan herkin hetki osui jo konsertin alkupäähän. Tuolloin näet UMO:n keikalta hyvin kansoitettuun Apolloon pistäytymään ehtinyt Simon veli, tenoristi Teemu Salminen loi upean tulkinnan Duke Ellingtonin säveltämästä In a Sentimental Mood-balladista TBB:n komppiryhmän säestämänä. Sen aikana sekä Linkola että Teemu itsekin liikuttuivat selvästi. Hieno hetki.
TBB:ssä osa muusikoista muistakin yhteyksistä tuttuja. Heihin kuuluvat Linkolan lisäksi mm. trumpetistit Raimo ”Pappa” Korhonen ja Erno Tiittanen, pasunisti Raimo Näätänen, kitaristi Pekka Mesimäki, basisti Ilkka Hanski ja rumpali Rami Eskelinen. Orkesteri ei kuitenkaan ole täysammattilaisista koostuva, mikä myös heijastuu ohjelmistoon, jossa on big bandien perustavaraa, mm. Neil Heftin Basie-sovituksia ja Thad Jonesia. Illan soitinkappaleista parhaiten silti toimi Jukka Linkolan funkahtava vanha tuttu Game is over, joka edukseen poikkeaa polveilevuudessaan big band-tavanomaisuuksista.
Orkesterin solisteista hyvää työtä teki mm. tiukalla soundilla soittava tenoristi Johannes Salomaa, joka Heftin Splankyssa soittamassaan soolossa toi elävästi mieleen Frank Fosterin. Naispuolista solisti-poweria edusti etupäässä alttoa soittanut Kaisa Siirala, joka kunnostautui soolokappaleekseen saamassaan Linkolan Flowerissa.
Illan laulusolistivieraista Pepe Wilberg yllätti tosi mieluisasti ikivihreätulkinnoillaan. Pepen esitykset olivat perusrehellisen sävyisiä. Hän pysytteli tiukasti perusmelodioissa ja loi kappaleista (Smile, Stardust, Almost like being in love ym.) uskottavan kuuloisia tulkintoja. Enemmän tämän kaltaisen musiikin harjoittelua, niin silloin hän uskaltaisi ottaa enemmän vapausasteita. Hauskan lisän konserttiin toi Pepen kertomus siitä kuinka Paradisen pojat joutuivat 1970-luvun alussa käymään esittäytymässä Simon kotona, ennen kuin poika sai luvan liittyä orkesteriin.
Maarit on mainio poplaulaja. Se tuli esiin hänen kolmessa aviomies Sami Hurmerannan kappaleen esityksessä konsertin alkupuoliskolla. Jälkipuoliskolla on Maarit esitti jazzia. Siinä hän sortui ylitulkintoihin. Strange fruit ja ’Round midnightin suomenkielinen versio saivat turhaa paatosta Maarilta. Molemmat ovat hienoja kappaleita, jotka toimivat parhaiten pelkistettyinä esityksinä tekstin ja melodian päästessä esiin.
