Monialataiteilija Jouni Kestin (1946–2015) muistoa ja perintöä kunnioittava tapahtumasarja loka-marraskuussa Malmitalossa tuo estradille kotimaisia huippumuusikoita. Sarja sai alkunsa Jouni Kestin ystävien ja perheenjäsenten ideasta ja mukaan lähti koko joukko nimekkäitä artisteja talkoovoimin.
Avajaistapahtuman ja kolmen iloista luovuutta hersyvän konsertin lisäksi nähdään Malmitalon aulassa näytteillä Jouni Kestin värikkäitä ja intensiivisiä omakuvia ja muita taideteoksia.
Yksi tapahtumasarjan ideoitsijoista ja suunnittelijoista on Jazzpastori Markku Salo, jonka kirjoittama oheinen teksti kertoo Jouni Kestin hulvattomiakin piirteitä toisinaan saaneesta luovuuden innosta.
Ahdistavasta kulttuurimaisemasta iloisen luovuuden purkauksiin
Laitan julkaisemattoman Suomen Kansallisoopperan orkesterin Petroolitaivas-baletin musiikin tietokoneeseeni. Vasempaan alakulmaan ilmestyy cd:n tekijätiedot: John Davies Instruction Sculpture for Children. Ei ihan pieleen: monitaiteilija Jouni Kesti (1946–2015) veisti mosaiikkisia äänikuvastoja. Ja paletit soivat hänen maalauksissaan, joiden näkemistä ei lapsenmielinen avomielisyys häirinnyt.
Jouni Kesti oli kokonaisvallaton taiteilija. Hän ei valittanut vallan eikä leivän puutetta. ”Ei se ole minulta pois, ettei minulla ole keikkoja” – lauseesta muodostuu, näin jälkikäteen, lähes myyttisyyteen kohoava sisäisen vapautumisen credo. Kun puhelin ei kutsunut keikalle, saattoi aina tarttua sävellyskynään, kirjoituskoneeseen, vispilöihin tai siveltimiin – ja antaa ilmaisun tulla.
Kuvataiteilijana hän debytoi vuonna 1983 Oulun läänin aluenäyttelyssä. Taidemaalarina ja esineellisten teosten rakentajana hän sai ohjausta ystävältään taidemaalari Juhani Hakalahdelta, mutta Kesti oli pääosin itseoppinut. Oulun taidemuseo esitteli hänen tuotantoaan laajasti vuoden 2011 näyttelyssä Muukalaisooppera.
”Taideteos on sillä tavalla arvaamaton niinku metsäkissa tai joku… saattaa tehä semmosen asian mitä ei ollu sovittu.”
Oulun konservatoriossa opiskellut Jouni Kesti toimi 1960–1970-luvuilla tanssiorkesteri- ja jazzrumpalina. Hänet valittiin Kajaani Big Bandin lyömäsoitinten äänenjohtajaksi vuonna 1979. Jazzimprovisoijana hän jatkoi erityisesti Sunny Murrayn (s. 1936 ja päivälleen vuosikymmen ennen Kestiä!) aloittamaa temposta vapautettua energiakoulukuntaa. Hänen lukuisista sävellyksistään nostettakoon esiin Kollaboratorio-levytys (1994); lyömäsoitinimprovisaatio Walther Ruttmanin kokeellisen dokumentaariseen mykkäelokuvaan Berlin – Die Sinfonie der Großstadt (1927), mistä Jouni sai kiitosta ohjaaja Francesco Rosilta Sodankylän elokuvajuhlilla vuonna 1999; Petroolitaivas-baletin musiikki (2000) (Suomen Kansallisooppera); viulukonsertto (2004) ja pianokonsertto (2006) (molemmat: Oulun kaupunginorkesteri ja John Storgårds/Joonas Ahonen). ”Soita mulle kännykällä, juuri kun se kellotaulu tulee kuvaan”, pyysi mykkäelokuvan musiikkitulkki minulta Savoy-teatterin esityksen alla. ”Saadaan vähän modernisointia mukaan.”
”Eihän minulta ole kysytty mitään. Se on luonto joka teettää mulle. Että jostaki syystä on jotakin lahjakkuutta minuun virrannut, niin eihän se oo minun syytä, tai minun vika. Tai ansio.”
Sanavalmiina hän kirjoitti pakinoita, kolumneja ja kritiikkejä Oulun seudun paikallis- ja kulttuurilehtiin. Like Kustannus julkaisi vuonna 2002 esseekokoelman Musameduusan Sepalus-Akatemia. YLEn Radioateljeehen Jouni teki kolme käsikirjoitusta ja ohjausta: Oikotie kauas (1999), Juoksevaa väriä (2005) ja Vihreä torni (2008).
Hän sai Oulun kaupungin taidepalkinnon kahdesti (1989 ja 2000) ja valtion taiteilijaeläkkeen vuonna 2008. Jonnesta tuli ensimmäinen suomalainen monitaiteilijaeläkeläinen, mutta luovan työn hän keskeytti vain kahdesti: lakkoiltuaan kuukauden manifestinomaisesti ja toipuessaan pitkästä sydänleikkauksesta. Luomisen ilo, vimma ja autuus olivat hänen seuranaan maallisen taipaleen päätökseen asti.
Runsaan kahden vuosikymmenen ajan keskustelin viikoittain Jonnen kanssa jazzista, taiteen olemuksesta ja oululaista kulttuurimaisemaa ahdistavasta lestadiolaisesta pohjavireestä. Kuten jazzimprovisoijana ja kuvan tekijänä Jonne oli valpas kuuntelija, läsnäoleva kannanottaja, ja ennen kaikkea asioiden ydintä tavoitteleva pohdiskelija. Dialogit ovat kadonneet äärettömiin/äänettömiin – kuten suurin osa Jouni Kestin julkaisemattomasta musiikista. Nyt on aika jatkaa ja juhlistaa Jouni Kestin viitoittamalla iloisen luomisen tiellä!
Jazzpastori Markku Salo
Malmitalo, Ala-Malmin tori 1, Helsinki
Sarjan kaikkiin tapahtumiin on vapaa pääsy
to 13.10. klo 19- 21 Luomisen ilot – Jouni Kesti Celebration
Ensimmäinen tilaisuus koostuu taidenäyttelyn avajaisista, musiikillisista alku- ja loppusoitoista sekä luomisen iloja luotaavasta paneelikeskustelusta.
Julkisessa keskustelussa on usein keskitytty joko taiteilijoiden kehnoon asemaan ja arvostuksen puutteeseen tai pyritty tekemään taiteesta urheilumenestykseen verrattava pyhä lehmä. Illan monitaiteellisessa paneelikeskustelussa avataan luomisen ilojen salaisuuksia. Panelisteilta odotetaan vastauksia muun muassa seuraaviin: Miksi luot? Kumpi on iloisempi asia: prosessi vai lopputulos? Millainen palaute on taiteen tekijälle iloinen asia? Mikä on ollut luomisprosessissanne ilahduttava oivallus? Millaista vaikutusta odotat/toivot teostesi/esitystesi vastaanottajalta?
Alku: Sakari Kukko – saksofonit ja huilut / Kerava-Trio: Pentti Lahti–Keijo Puumalainen–Markku Salo.
Paneelikeskustelu: radioäänitaiteilija Harri Huhtamäki, muusikko Sakari Kukko, , tanssitaiteilija Johanna Nuutinen ja kirjailija Maria Peura. Vetäjänä Jazzpastori Markku Salo.
to 20.10. klo 19 – 21 Luomisen ilot – Jouni Kesti Celebration
”Improvisaatio on nopeaa musiikillista älyä vaativaa pikasävellystä. Mikäli olet harjoitellut valmiudet siihen kuntoon, että voit ilmaista ajatuksesi viipymättä (subito)…voit esittää tasokasta ja kestävää materiaalia.”
Free Okapi -yhtyeen jäsenet improvisoivat ajoittain Jonnen kanssa yli 20 vuoden aikana. Joonas Ahonen kantaesitti Kestin pianokonserton vuonna 2008. Ahonen ja Markus Fagerrudd tarjoavat kuulijoille kosketinsoitinkylläisen yllätyksen. Monitaitoinen putkimies Pentti Lahti oli pitkäaikainen Jonnen soittokumppani. Rumpali Joonas Riippa on yksi hienoimmista nuoremman polven jazzlyömäsoittajistamme.
Joonas Ahonen – piano, Markus Fagerrudd – piano, Pentti Lahti – puupuhaltimet ja huilut, Mikko-Ville Luolajan-Mikkola – viulu, Jussi Liimatainen – periodisoittimet, Heikki Nikula – klarinetit, Eero Tikkanen – kontrabasso, Joonas Riippa – rummut ja lyömäsoittimet
to 27.10. klo 19 – 21 Luomisen ilot – Jouni Kesti Celebration
”Jazzin olemuksessa on tärkein piirre sen joustavuus. Ei kuitenkaan sama joustavuus mistä työpaikoilla puhutaan. Jazz ei ole työpaikka.”
Illan muusikoista varhaisimmin ja useimmin Jonnen kanssa improvisoivat saksofonistit Juhani Aaltonen ja Pertti Päivinen sekä pianisti Eero Ojanen. John Storgårds johti Oulun kaupunginorkesteria ja toimi sen viulusolistina Kestin viulukonserton kantaesityksessä. Basisti Teppo ”Kalmisto” Hauta-aholle mikä tahansa ääni on sovitettavissa musikaaliseen yhteyteen. Lyömäsoitinvelho Mika Kalliossa yhdistyvät Edward Vesalan ja Jouni Kestin perkussionismin parhaat puolet. Viimeisimmän Yrjö-palkinnon ansainnut Ulf Krokfors ja kuusi muuta herraa takaavat, että kuulijoita kestitään ennen kuulemattoman vapaalla musiikilla.
Juhani Aaltonen – puupuhaltimet ja huilu, Teppo Hauta-aho – kontrabasso, Jari Hongisto – pasuuna, Mika Kallio – rummut ja lyömäsoittimet, Ulf Krokfors – kontrabasso, Eero Ojanen – piano, Pertti Päivinen – puupuhaltimet ja huilut, John Storgårds – viulu
to 10.11. klo 19 Luomisen ilot – Jouni Kesti Celebration
Tapahtumasarjan päätöstilaisuudessa kuullaan freejazzia ja vapaata improvisaatiota. Staalinin urut -yhtyeen ydinryhmän muodostavat Jonnesta seuraavan sukupolven kolme vapaamielistä perillistä. Kokoonpano punoo äänimattoa aiempien lähes myyttisten esiintymisten hengessä. Jonnen pitkäaikaiset soittokumppaniystävät Kalle Fält ja Seppo Laine sekä eturivin huippumuusikko Mikko Innanen maalaavat äänikankaalle jännittäviä saxologisia sointikuvioita. On varmaa, että tapahtuman henkinen suojelija myhäilee jo – siellä jossakin – partaansa: ”Ilmeisesti musiikin tolkuton abstraktisuus on se asia, joka jaksaa kiinnostaa ihmisen lajia…Kun tähän lisätään vielä ihmisten erilainen kyky suoriutua sosiaalisista toiminnoistaan, on selvittämätön soppa edessämme. Kukaan ei tiedä, mitä soppa sisältää, mutta sitä popsitaan enimmäkseen hyvällä ruokahalulla, tai ainakin ’sattuman’ toivossa.”
Kalle Fält – saksofonit ja ääni, Tuomo Haapala – basso, Mikko Innanen – puupuhaltimet ja pienet instrumentit, Seppo Kantonen – piano, Jasse Kesti – sähköbasso ja syntetisaattori, Jenni Kesti – lyömäsoittimet, Joni Kesti – Staalinin uru, Kari Kriikku – klarinetti, Seppo Laine – saksofonit
Muutokset ovat mahdollisia.
14.10.–12.11. Jouni Kesti (1946–2015): Luomisen ilot – näyttely
Näyttely on osa monialataiteilija Jouni Kestin muisto-ohjelmaa, johon kuuluu näyttelyn lisäksi useita tapahtumia. Esillä on Jouni Kestin tekemiä taideteoksia.
Avoinna arkisin ma-pe 9–20 ja la 9–18 Malmitalon aulassa
