Veikko Hakkarainen kunnioittaa pianollaan 100-vuotta täyttävää itsenäisyyttämme ma 27.2 klo 15.00 Suomalaisella Klubilla. Hän tarjoaa hienon jazzpianotuokion. Ohjelma sisältää valikoiman ”Jazzhelmiä Suomen itsenäisyyden tasavuosilta 1917-1967”. Tilaisuus on maksuton, mutta miehille pikkutakki, mielellään solmio. Tervetuloa hetkeksi rauhoittumaan musiikin pariin, jos maallinen vaellus liippaa läheltä!
Veikko Hakkaraisen (s. 1941) vuonna 2014 aloittamat jazzmatineat Helsingin Suomalaisella Klubilla ovat olleet erittäin suosittuja. Ohessa on kuunneltavaksi poimittu valikoima aiempien vuosien ohjelmistosta.
Ohjelma 27.2.2017 klo 15.00-14.00
Roses of Picardy (Haydn Wood) Haydn Wood (25.3.1882-11.3.1959) oli englantilainen säveltäjä ja arvostettu viulisti. Sävelmä on vuodelta 1916. Wood sai sävelmän aiheen päähänsä bussissa, poistui bussista ja kirjoitti nuotit katulampun valossa. Laulu oli hyvin suosittu ensimmäisen maailmansodan aikana brittisotilaiden keskuudessa. Siitä myytiin jopa 50 000 nuottikopiota kuukaudessa. I maailmansodan kaksi suurinta ja verisintä taistelua käytiin Picardyn Sommessa ja Verdunissa. Niissä kuoli, katosi ja haavoittui satoja tuhansia sotilaita, Verdunissa 10 kuukauden aikana keskimäärin 2300 sotilasta päivässä. Sommen taistelu käytiin Britannian ja Saksan välillä ja Verdunin taistelu Ranskan ja Saksan välillä.
Livery Stable Blues (Ray Lopez, Alcide ”Yellow” Nunes) Livery Stable Blues soitettiin ensimmäiselle jazz-äänilevylle 26. helmikuuta 1917. Orkesterina oli Original Dixieland Jass Band eli ODJB. Toinen kappale levyllä oli Dixie Jass Band One-Step. ODJB oli ryhmä valkoisia muusikoita New Orleansista. Kappale oli alunperin merkitty kaikkien ODJB jäsenten säveltämäksi, mutta orkesterissa aikaisemmin soittaneet Ray Lopez ja Alcide Nunes olivat ehtineet rekisteröidä sen tekijänoikeudet. Asiasta käytiin oikeutta tekijänoikeuskorvausten vuoksi. Levy oli ensimmäinen jazz-levy, jota myytiin yli miljoona kappaletta. Oikeudenkäynnin aikana tuomari esitti omat epäilynsä siitä voidaanko muusikoiden, jotka eivät osaa lukea tai kirjoittaa nuottikirjoitusta, ylipäänsä katsoa ”säveltäneen” mitään. Livery Stable Bluesissa on kolme 12-tahdin bluesteemaa. Dixieland-orkesterin soittaessa kolmannessa teemassa matkitaan maatilan eläimiä, klarinetti kukkoa, kornetti hevosta ja pasuuna lehmää.
Manhattan (Richard Rodgers) Richard Rodgers (28.7.1902-30.12.1979) oli amerikkalainen säveltäjä joka sävelsi musikaaleja kahden sanoittajan kanssa. Tunnettuja ovat mm. musikaalit Oklahoma, Sound of Music ja South Pacific sanoittaja Oscar Hammerstein II:n kanssa. Manhattan on vuodelta 1925 musiikkirevyystä Garrick Gaieties, jossa sen lauloivat Sterling Holloway ja June Cochran. Myöhempiä versioita ovat tehneet lauluyhtye The Supremes ja jazzversioita mm. Dinah Washington, Ella Fitzgerald, Mel Tormé ja pianisti Oscar Peterson. Myös tanskalaissyntyinen Suomessa vaikuttanut trumpetisti Jörgen Petersen on tehnyt oman versionsa. Kappale on myös suomalaisten big bandien ohjelmistossa.
Can´t Help Lovin´ Dat Man (Jerome Kern) Jerome David Kern (27.1.1885-11.11.1945) oli amerikkalainen populaarimusiikin säveltäjä. Hän kirjoitti noin 700 laulua, joista tunnetuimmat ovat Ol’ Man River, Can’t Help Lovin’ Dat Man, Smoke Gets in Your Eyes, All the Things You Are ja The Way You Look Tonight.. Tämän kappale on vuoden 1927 musikaalista Show Boat ja sen ovat levyttäneet mm. pianistit Oscar Peterson ja Kenny Drew, Ella Fitzgerald, Julie London, Clifford Brown ja Doris Day. Youtubesta löytyy myös Ava Gardnerin versio.
Dedicated to You (Saul Chaplin, sanoittaja Sammy Cahn, Hy Zaret) Saul Chaplin (Saul Kaplan) (19.2.1912-15.11.1997) oli yhdysvaltalainen säveltäjä joka teki elokuvamusiikkia. Hänen tunnetuin sävellyksensä lienee Bei mir bist du schön, jonka ovat monet suomalaisetkin laulajat levyttäneet. Ensimmäisenä sen lauloi Andrew Sisters ja siitä tuli miljoonahitti 1937. Tämän kappaleen ovat levyttäneet mm. John Coltrane, Frank Sinatra, Ella Fitzgerald, Ray Charles ja Tommy Dorsey. Laulu on myös Helena Siltalan ohjelmistossa.
My One and Only Love (Guy Wood) Englantilainen muusikko ja säveltäjä Guy B. Wood (24.7.1911-23.2.2001) sävelsi laulun vuonna 1947. Hän muutti Yhdysvaltoihin 1930-luvulla. Laulun ovat levyttäneet mm. Nat King Cole, Louis Armstrong, Frank Sinatra, Ella Fitzgerald, Dean Martin, Nancy Wilson, Doris Day ja Pepe Willberg, saksofonistit John Coltrane ja Sonny Rollins sekä pianistit Art Tatum, Horace Silver, Hank Jones, Oscar Peterson, Chick Corea, McCoy Tyner ja Kenny Barron. Henrik Otto Donner teki ja levytti tämän sävelmän innoittamana kappaleen My Next and Only Love.
Light Blue (Thelonious Monk) Thelonious Sphere Monk (10.10.1917-17.2.1982). Monkin syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi ohjelmassa on kaksi Monkin jazz-standardeiksi muodostunutta sävelmää. Tämä Light Blue on vuodelta 1962. Spotifysta löytyy paitsi Monkin levytykset myös Ron Carterin versio.
Monk´s Mood (Thelonious Monk) Tämä sävelmä on yksi hienoimmista Thelonious Sphere Monkin balladeista. Monkin seitsemästäkymmenestä sävellyksestä monet ovat nousseet jazzstandardeiksi. Tämä teema oli mukana Eero Koivistoisen Radion Sinfoniaorkesterille orkestroimassa konsertossa helmikuun alussa. Kappaleen on levyttänyt myös seuraavan kappaleen säveltäjä-pianisti Chick Corea. Kappale oli mukana myös Monkin ja John Coltranen konsertissa Carnegie Hallissa 29.11.1957. Sen konsertin äänite oli kauan kateissa kunnes Larry Appelbaum löysi sen vuonna 2005 Library of Congressin arkistosta merkitsemättömästä pahvilaatikosta. Äänitteestä tehtiin levy ja nyt levyn musiikki on analysoitu George Solisin kirjassa. Kirja on saatavana Digeliuksessa.
La Fiesta (Chick Corea) Flamenco-tyyppinen La Fiesta löytyy Chick Corean kuuluisalta Return to Forever-albumilta, sen B-puolelta. Koko levypuolisko on yhtä ottoa, ensin seitsemän minuutin hidas intro, sitten latinalaisvaikutteinen laulu Sometime Ago ja lopuksi La Fiesta. Tästä kappaleesta on tullut jazzstandardi, jonka ovat levyttäneet mm. Stan Getz ja Elvin Jones.
Oleo (Sonny Rollins) Tenorisaksofonisti Sonny Rollins (7.9.1939-) on levyttänyt 21 omaa albumia ja ollut mukana kymmenellä muulla albumilla Thelonious Monkin, rumpali Max Roachin ja Miles Davisin kanssa. Tämä jazz-standardiksi muodostunut be-bob-sävelmä on julkaistu vuonna 1954. Vuonna 1985 tästä kappaleesta tekivät virtuoottisen levytyksen pianisti Michel Petrucciani ja tanskalainen basisti Niels-Henning Örsted Pedersen.
