Kyseessä on posketon tarina kahdesta pariskunnasta, joiden miehet lyövät vetoa, pysyvätkö naiset uskollisina, vaikka heidän matkansa aikana sattuisikin houkutuksia. W.A. Mozartin oopperatarinan pohjalle löysästi rakennettu stoorilinja sisältää valtavasti musiikkiesityksiä, ja Suomessa se on tietysti tangoa. Così fan tutte ossia La scuola degli amanti -oopperan (KV 588) Mozart sävelsi 1790. Sen juoni on koominen ja sentimentaalinen, ja ajankohdan huomioon ottaen hieman julkeakin.
Alkuteoksen nimi on tarkoittaa “niin tekevät kaikki naiset (tai rakastavaisten koulu)”. Ehkä Jyväskylässä oikeampaa olisi puhua revyystä tai kabareesta, koska aivan musikaalin mittoihin esitys ei yllä. Tosin mukana on osaava septetti orkesterina ja lisäksi kolme taitavaa tanssipariskuntaa, ja toteutus on arvostettavan laaja ja ammatillinen, ollakseen kesäteatteria.
Tarina sijoittuu kevyellä sablonilla 1950-luvulle, tangon kulta-aikaan. Mukana on tosin tangoja monilta vuosikymmeniltä, mikä ehkä hieman hajottaa esitystä. Ammattilaisvoimin se pidetään kuitenkin koossa. Hullunkurisia sattumuksia, epätoivosta versovaa rakkautta, vedonlyöntejä, mustasukkaisuutta – yhteen musiikkiteatteriin siis kohtuullisen paljon tavaraa.
Mutta hyvin esitettyä. Ryhmän nimekkäin solisti on tietysti tangokuningatarten kuningatar, Arja Koriseva, joka on hurmaava, oma itsensä. Arja on jo kokenut teatterin ammattilainen, ja laulaa arvovaltaisesti, kuten ykköskuninkaallisen pitääkin.
Hannu Lehtonen, Tangomusikaalin toisen miespääosan esittäjä, on merkittävä jazzsaksofonisti, pedagogi ja big band liideri. Hän on myös erinomainen laulaja (mm. tangoprinssi -92 Seinäjoen Tangomarkkinoilta). Useita levyjäkin tehnyt muusikko on näyttänyt laulajankykynsä erityisesti viihdemusiikin parissa.
Hannun muhkea lauluääni sointuu erinomaisesti juuri tangon tulkintaan ja hän vie varmin ottein myös veijarinroolinsa näyttämöllä, pilke silmäkulmassa. Hän väläyttää lyhyesti myös saksofonistin taitojaan.
Tangon syvin olemus esiin
Tango myös sopii jazzmuusikolle, koska svengin harjoittamiseen ei poloisessa maassamme löydy monia tilaisuuksia varsinaisen jazzdomainin ulkopuolella. Tango on ennen kaikkea kuitenkin tanssimusiikkia, eli poljento on tärkeä ja sen pitää svengata. Kahdella muulla pääsolistilla, Saija Tuupasella ja Tommi Soidinmäellä, tuntui olevan hieman vaikeuksia juuri tässä svengin löytämisessä lauluunsa – niin hyviä tangotulkkeja kuin ovatkin, ja tangokuninkaallisia myös.
Ohjelmistossa ovat useimmat suomalaisten suosikkitangot, kuten Vie meidät rakkauteen, Rannalla, Tango d’amore, Tulisuudelma, Mustasukkaisuutta, Satumaa ja Desirée.
Argentiinalaista tangoa tulkitsee säkenöivästi Angelika Klas, kuten aina ihastuttava laulun Yo Soy Maria.
Tangoon kuuluu tietysti tanssi, ja koreografien Marjo Vartelan ja Henna Syväojan taito näkyy koko esiintyjäryhmän liikkeissä. Juha Venäläisen tango-orkesteri säestää solisteja ja viihdyttää yleisöä, ja tekee hyvin taitavaa työtä ilmentäen tangon olemusta monipuolisesti. Viulu on aidon tangon tae, ja Anna Markkanen täydentää solistien työtä maukkain viulufillein.
Harmonikka (Matti Ekman) luonnollisesti kuuluu asiaan ja 50-lukua kunnioittavaan yleislinjaan. Poikkeama tyylilajista oli sähkökitaran osuus; Petja Venäläisen lankun sijaan bändin vanhahtava tyyli olisi vaatinut orkesterikitaran ja soittotyylin olisi suonut noudattelevan enempi tangolle luontaisia linjoja.
Mä jäin kii on tietysti rock & rollia, ja ennen kaikkea sitä rollia. Albert Järviseltä omaksuttu, raskaansarjan Roadrunner-mallisen vonguttelun sijaan siihen olisi kaivattu orkesterikitaran ilmavaa sointia ja keveitä rockabilly-licksejä, nekin 50-luvun malliin. Pienenä taitovirheenä voinee pitää myös musiikin yleislinjasta poikkeavaa Rajua rakastajaa, jonka Carlos Santana-kitarasoundi ei sovi tangosuuntaukseen. Bassossa olisi mielellään myös kuullut kontrabassoa, kuten aidoilla tango-orkestereilla, tai ainakin nauhatonta bassokitaraa.
Ensimmäiset suomalaiset jazzmuusikot muuten olivat tangomuusikoita. Tango saisi oikeastaan nytkin kuulua koulutusohjelmaan jazzlinjan perusopetuksessa. Oppilaiden kannattaisi muutenkin olla aktiivisempia viihdemusiikkikeikkojen suhteen; kesäteatterien ohella on monia muita tilaisuuksia tienata rahaa ja hioa samalla bändissä soittamisen taitojaan. Kaikesta pöljäilystään huolimatta Suuri tangomusikaali on taitavasti esitettyä teatteriviihdettä, jonka juuri tasokas musisointi nostaa arvokkaaksi.
* * *
Mutta sitten toimittajan työn arkea: keskiviikkona oli kovin kylmä ja suuressa kesäteatterin hallissa siirryin tauolla ylätasanteen penkkiriviin, suojaan vedolta. Esityksen lopuksi esiintyjät tulivat tanssimaan yleisön eteen hakien tanssipartnerin yleisön joukosta. Upea Arja Koriseva haki tanssiin miehen juuri sieltä, mihin paikkalippuni oikeasti oli minut sijoittanut. Siinä meni ainutkertainen tilaisuus tanssia tangoa Arjan kanssa, tilaisuus, joka ei milloinkaan toistu – juuri minun tuuriani! Mutta niin näyttävät kaikki naiset tekevän.
Laajavuoren kesäteatteri: Suuri tangomusikaali
Ohjaus Antti Majanlahti. Keskeisissä rooleissa Arja Koriseva, Saija Tuupanen, Angelika Klas, Hannu Lehtonen, Tommi Soidinmäki, Antti Lattu.
Orkesteri: Anna Markkanen, viulu, laulu, perkussiot; Juse Venäläinen, piano; Joel Vierikko, kosketinsoittimet; Matti Ekman, harmonikka, bandoneon/perkussiot; Johannes Lintunen, kitara; Petja Venäläinen, kitara; Miska Venäläinen, rummut.
Lisätietoja: www.laajavuorenkesateatteri.fi/
