Suomen PerinneJazz ry on koonnut aidon Mäyränkolo-klubin bändin, vuodelta 1963. Kvartetissa soittavat Kaarlo “Kalle” Kaartinen (cl/sax), Christer Sandell (p), Pekka Sarmanto (b), Matti Koskiala (dr) ja Seppo Terämaa (tp). Kaikki kuuluivat aikanaan Old House -jengiin. Väliajalla näytetään Pepe Teirikarin elokuva I´ll remember Old House.
Old House Jazz Club eli Mäyränkolo oli Suomen ensimmäinen oikea jazzkerho. Sen perustivat Pekka Mäyrämäki, Jacob Söderman ja Georg Donner Albertinkadulle. Siellä monet vielä tänäänkin rivissä olevat muusikot julistivat ilmoille jazzin ilosanomaa seitsemän vuoden ajan.
FT Ilmari Vesterinen on kuvannut mainiosti klubin vaiheita ja merkitystä kirjassaan “Mäyränkolon jazzareita”. Vesterinen oli itsekin Old Housen jäsen. Seuraava teksti perustuu Vesterisen kirjan tietoihin ja Pepe Teirikarin elokuvaan.
Kolmikko Mäyrämäki-Söderman-Donner sai idean jazzkerhon perustamisesta Pariisista, jossa kaikki olivat vierailleet, Georg Donner jopa asunutkin siellä. He löivät päänsä yhteen, ja Pekka Mäyrämäki esitti syksyllä 1957 ajatuksensa kerhon perustamisesta.
Jacob Söderman näki lehdessä ilmoituksen vanhassa talossa Punavuoressa sijaitsevasta vuokrahuoneistosta. Se oli varsin huonokuntoinen, mutta muuten hyvin sopiva jazzklubin tarpeisiin. Vuokrasopimus solmittiin ja tilat kunnostettiin talkoilla.
Ahkeria talkoomiehiä klubin kunnostustöissä olivat mm. seuraavana vuonna aloittaneen DDT Jazzbandin perustaja Rick Wahlstein ja Paul Suominen. He maalasivat seinille upeita jazz-reliefejä. Näistä monet klubilaiset muistavat paikan vieläkin. Salin pöytä ja lipasto olivat Lasse Mårtensonin isän – urkutaiteilija Elis Mårtensonin antamia. Kirkkonuottien tilalla Old Housessa säilytettiin “muuta tärkeää tavaraa”.
Klubin nimeksi tuli “Old House”, koska talo oli vanha puutalo. Mutta klubi sai ” käyttönimen” Mäyränkolo – perustajansa ja pääideologinsa Pekka Mäyrämäen mukaan. Kaikki jäsenkortit ovat tallella tänäkin päivänä – Jazz & Pop Arkistossa.
Tiistaina 3. joulukuuta 1957 vietettiin avajaisia. Rumpuja soittaneen Pekka Mäyrämäen mukaan avajaisjameihin oli kutsuttu vieraiksi ainakin Erik Lindström, Heikki Tiiainen, Kaarlo Kaartinen ja Pekka Stevander. Orvokki Wallin ja Iris Rautio keittivät kahvia.
Klubin alkuaikojen jazz oli melko lailla perinnejazzia, lähellä dixielandin ydintä. Ensimmäisiä soittajia olivat perustajien lisäksi mm. Lasse Mårtenson, Kalle Kaartinen, Claes Andersson, Antero Stenberg, Tuomas Kalliala, Nalle Nyman, Martti Nummi ja Paavo Partti.
Tieto kerhon perustamisesta levisi nopeasti jazzpiireihin, soittajille ja koulunuorison keskuuteen. Old Housessa oli vuonna 1958 385 kirjoihin merkittyä jäsentä. Klubin vanhetessa jäsenmäärä moninkertaistui eikä Etelä-Suomessa varmaan ollut monta jazzin harrastajaa, jolle klubi ei tullut tutuksi.
Klubista kehittyi pian oikea improvisoinnin korkeakoulu, joka oli auki yötä päivää – ainakin klubin todellisille jäsenille. Yleisöltä ei peritty pääsymaksua, mutta jäsenkortti kaupattiin. Alaikäisiä ei voitu laskea sisään, “koska saattaa olla, että klubilla oli pari pulloa Jallua, ainakin Cokista myytiin ja kaakeliuunissa paistettiin makkaraa.”
Täysi-ikäisyys oli Pekka Mäyrämäelle kunnia-asia, koska mitään järjestys- tai oleskeluhäiriötä ei sallittu. Täysi-ikäisyydestä kerrotaan ainakin kahta legendaa: Matti Oilingia ei epäilty, koska hän oli niin isokokoinen ja Pekka Sarmantoa katsottiin läpi sormien, koska oli kova basistipula.
DDT Jazzbandin perustajajäsen Timo “Tinde” Peltoniemi muistaa kuulleensa Old Housesta Eddie Mortensenilta. “Aloin luuhailla Albertinkadulla kuuntelemassa tulevien soittokavereitteni jammailua, mutta nuoruuttani en heti edes uskaltanut yrittää sisään. Jossain vaiheessa Pekka Mäyrämäki antoi ´armon käydä´ ja pääsin sisään ‘keittiön kautta’. Muistelen jäsenkorttini numeron olleen 28.”
Vesterisen kirjan kuvat kertovat elävästi klubin hengestä, jota ei ole juuri sen jälkeen saavutettu. “Old Housen jami-illat eivät olleet vain ajan tappamista ja oleskelemista. Jami-illat olivat toimintaa, jolla oli sisältönsä, mielekkyytensä ja johdonmukainen jäsentelynsä. Muusikot ja kuulijat saivat annoksen aikansa parasta jazzia.”
Monien mielestä Old Housen merkitys sodanjälkeiselle suomalaiselle jazzille on ollut suuri. Se olisi varmasti muuttunut ilman Old Housea, mutta Old House oli mukana muutoksessa ja vaikutti sen nopeuteen ja mahdollisesti suuntaankin.
Old House syntyi hetkeksi uudelleen, kun Pentti “Pepe” Teirikari teki 1991 hienon elokuvan “I´ll remember Old House”. Paul Suominen työsti lavasteet vanhan mallin mukaan. Elokuvaan kutsuttiin vanhoja klubilaisia mukaan soittamaan.
Teirikarin elokuvan jälkeen vanhat parrat kokoontuivat useita vuosia kuukausittain jammailemaan VPK:n ravintolaan Albertinkadulle, melko lähelle alkuperäistä Old Housea.
Old Housen aikana suomalainen jazz eli murrosta. Oltiin kymmenen vuotta Yhdysvaltoja jäljessä. Dixieland ja swing saivat antaa sijaa bebop -vaikutteiselle mainstreamille. Kun ensimmäinen aalto meni “uralle” – toinen aalto oli jo porstuassa odottamassa: Henrik Otto Donner, Heikki Sarmanto, Esa Pethman, Esa Katajavuori, Christian Schwindt.
Old Housen tarina päättyi 29.9.1964, jolloin oli viimeinen varsinainen jami-ilta. Mukana haikeissa tunnelmissa olivat mm. Chrisse Schwindt ja Henrik Otto Donner, jotka pitivät tilaisuudessa muistopuheet. Klubin eteen oli tullut taloudellisia ongelmia ja kiinteistön omistaja oli päättänyt purkaa tontin kaikki rakennukset.
Caravan kulkee…
ke 3.10.2012 klo 19.00-22.00
Ravintola Sture21
Sturenkatu 21, Helsinki
Väliajalla näytetään elokuva “I’ll Remember Old House”, kesto 30 min.
Liput ovelta 15 eur/henkilö, Suomen PerinneJazz ry:n jäsenet 10 eur/henkilö
Kolme ylintä valokuvaa: Suomen Jazz & Pop Arkisto / Pekka Mäyrämäen kokoelma.
Kuvatiedot: Ilmari Vesterinen (2006, WSOY): Mäyränkolon Jazzareita. Tarua ja totta Old House Jazzklubista ja suomalaisesta jazzmusiikista.
Toiseksi ja kolmanneksi alin kuva: Timo Peltoniemen arkisto
Kalle Kaartisen kuva: Matti I. Korhonen
