Hän oli tutustunut senegalilaiseen mbalax musiikkiin Kaustisten Kansanmusiikki Festivaalilla samana vuonna ja alkoi tuoda musiikin opettajan toimessaan esille näitä rytmejä myös koulun musiikin opetuksessa.Varsinkin yläasteikäiset tytöt innostuivat paikkakunnalla afrikkalaisesta kiihkeätunnelmaisesta rytmistä. Näin syntyi lähes vuosittain useita pienempiä kokoonpanoja.
Näistä ryhmistä muodostui sittemmin vuonna 1992 isompi kokonaisuus, joka sai nimekseen afrikkalaisen kylän nimen mukaan, Zamburu. Soittajat ovat vaihtuneet vuosien varrella, välillä vähän suurempana ja välillä vähän pienempänä. Yhtyeen ensimmäisen levynjulkistuksen aikoihin pari vuotta sitten, yhtyettä vetävän Olli Penttilän lisäksi, mukana oli 16 soittajaa. Tällä hetkellä yhtyeen ydinryhmä muodostuu noin 12 naisesta, jotka ovat jatkaneet ja kehittäneet yhtyettä länsiafrikkalaisen kansanmusiikin parissa. Monet heistä ovat Penttilän entisiä oppilaita kouluajoilta, mutta asuvat nykyään eri puolilla maata.
Yhtyeen perustamisesta on ehtinyt vierähtää 20 vuotta ja sen kunniaksi oli rakennettu juhlakonsertti, mikä pidettiin perjantai-iltana Porissa. Esiintymispaikaksi oli valittu Rakastajat Teatterin kotipesänä tunnetun Kehräämön lava. Sama paikka toimii nykyään myös Pori Jazz Festivaalin aikana blues- ja rootsmusiikin näyttämönä. Nyt oli sopiva hetki nousta jälleen estradille esittämään riehakasta länsiafrikkalaista, Guinean, Senegalin ja Gambian seuduilta kotoisin olevaa kansanmusiikkia. Länsiafrikkalaisesta musiikista Mbalax, jossa erityisesti senegalilaiseen kansanmusiikkiin on yhdistetty vaikutteita länsimaisesta jazzista, soulista ja rockpohjaisesta populäärimusiikista, on suomalaisille tutumpaa. Suomalaiset muusikot, kitaristi Hasse Valli ja saksofonisti Sakari Kukko, ovat olleet tämän fuusiomusiikin uranuurtajia, tuoden tämän musiikin Suomeen jo pari vuosikymmentä sitten.
Zamburu rumpuorkesteri pitäytyy kuitenkin täysin perinteiseen, länsiafrikkalaiseen kansanmusiikkiin. Se on todellista afrobeatia, laulua ja tanssia, jota säestetään aidoilla perinteisillä afrikkalaisilla djembe, sabar ja balafon lyömäsoittimilla. Yhtyeessä ei ole yhtään länsimaista vakiosoitinta, joita olemme tottuneet näkemään ja kuulemaan. Sabar rumpua soitetaan tyypillisesti yhdellä kädellä ja erikoisella puukepillä takoen. Luonnonaineksista valmistettu Balafon on erikoinen ja harvemmin nähty soitin. Sitä isketään pehmustetuilla puukepeillä kuten skylofonia ja vibrafonia. Balafonin runko ja kielet ovat puuta ja jokaisen kielen alla on kielen kanssa samaan ääneen viritetty kalebassista tehty kaikupohja. Jokaisessa kalebassissa on kaksi reikää, jotka on päällystetty ohuella resonoivalla kalvolla. Kalvot antavat soittimen äänelle pienen asiaan kuuluvan särön. Yhtyeen ydin soittimet ovat neljä balafonia ja Djembe rummut, joita taotaan yhdellä kädellä ja toisessa kädessä olevalla suoralla, melko ohkaisella, puukepillä.
Olli Penttilän lisäksi, perjantai-illan aikana lavalla soittivat balafoneja ja djembe rumpuja Marja Koskela, Johanna Teinilä, Satu Harjunen ja Asta Koskinen. Heidän lisäkseen djembe rumpua takoivat Viivi Lehtinen, Miina Lehtinen, Anna Pentikäinen, Sari Koski, Tiina Jokitulppo ja Miia Kurri. Kaikki osallistuivat myös laulujen esittämiseen. Yksi heidän esiintymisensä peruspilareista on nimenomaan alkuperäisellä kielellä lauletut laulut. Osa heistä vuorotteli myös tanssijoina.
Zamburu teki kiertueen Senegalissa vuonna 2008, mikä oli menestys ja samalla aiheutti aikamoista ihmetystä, sillä paikalliset yhtyeet Länsi-Afrikassa muodostuvat lähes poikkeuksetta miessoittajista. Vaikka yhtye on esiintynyt monilla festivaaleilla ja vieraillut aina Senegalissa asti, niin heitä on nähty lavalla kuitenkin aika harvakseltaan koko ryhmänä. Viime talvena osa yhtyeen jäsenistä vieraili uudestaan Senegalissa, missä he saivat oppia paikallisilta soittajilta niin rumpujen soitossa kuin myös laulujen tekstien sisällöstä, mitkä ovat varsin usein ajankohtaisiin asioihin kantaaottavia.
Noin kahden tunnin mittainen konsertti oli jaettu kahteen osaan. Ensimmäisen osan ohjelmisto koostui pääasiassa vanhoista kappaleista, mutta molemmissa seteissä saimme kuitenkin nauttia yhtyeen ensimmäisellä levyllä, Waaw, julkaistuista kappaleista, kuten N´Dey Gueye, Kuku / Fatou, Sorsornet ja Yankadi / Makuru. Parinkymmenen minuutin tauon jälkeen saimme kuulla uusia kappaleita, joita on parin viimeisen vuoden aikana ehtinyt kerääntyä jo niinkin paljon, että Penttilän mukaan “tavaraa” alkaa jo olla toista albumia varten valmiina. Viime talven matkalta syntyi myös tukku uusia kappaleita, joita konsertin toinen osuus sisälsi.
Kuulimme myös, levyltä tutun kappaleen, Daouda Sane, jonka yhtyeen ohjelmistoon on tuonut Maarika Autio. Hän on pääosin laatinut yhtyeen ohjelmiston sisältävien afrotanssien koreografian. Hänen visualisoinnin pohjalta ovat syntyneet myös yhtyeen asusteet. Maarika on myös erinomainen balafonin soittaja ja hänet kutsuttiin lavalle soittamaan kappale Mansani Sise. Hän kävi myös tanssimassa useampaan kertaan konsertin aikana.
Illan yllätyksenä lavalle astui vierailija Senegalista, laulaja Adama Cissokho (Ado), joka oli saapunut aamulla laivalla Ruotsista Suomeen pitämään workshopia, luennoimaan ja opettamaan länsiafrikkalaista laulua. Yhtyeen jäsenet olivat tutustuneet häneen talvisella Senegalin matkalla, missä he olivat harjoittelemassa yhdessä viikon ajan Abenessan kylässä Senegalin maaseudulla. Ado lauloi yhdessä muiden kanssa ilman rumpujen rytmitystä laulut Diba, Wulabaatjata ja Toubaca. Matkalla Turusta Poriin Ado ja Maarika olivat yhdessä kehitelleet uuden laulun, jonka he esittivät vielä keskenään Maarikan soittaessa balafonia.
Soittajat näyttivät silminnähden nauttivan tekemisestään, kaikkensa antava räväkkä tempo oli mieleenpainuvaa. Soitto oli rennon tuoretta ja siitä huokui samalla hengellisyys, iloisuus, onnellisuus ja elämänmyönteinen asennoituminen. Kaikki nämä ominaisuudet ovat lähtökohtaisesti luonteenomaisia alkuperäiselle länsiafrikkalaiselle musiikille. Näin syntyi suomalaisvoimin toteutettu afrikkalainen rytmi-ilottelu, mikä sai runsaslukuisen yleisön innostumaan. Värikäs ja mukaansatempaava kokonaisuus tempaisi mukaansa läsnäolijat. Esitys oli sellaista hyvän olon musiikkia, mikä tuntui tulevan suoraan soittajien sydämestä.
{youtube}AeZ7Ol7L6EE{/youtube}
Adama Cissokho (Ado)
