Usein kuulee sanottava, että jazz on ainoa todellinen amerikkalainen taidemuoto – lahja muulle maailmalle. Pitää varmasti paikkansa. Jazzia kuulee kaikkialla USA:ssa: klubeissa, tanssipaikoissa, Broadwayn musikaaleissa, katusoittajien ansiosta kaduilla ja maanalaisessa, kaupoissa, lääkärien vastaanotoilla, mainospätkissä ja väliaikamusiikkina missä milloinkin. Melkein kaikessa valtameren tuolla puolen soitetussa musiikissa svengaa nimittäin jazzin rytmi ei siis humpan tai tangon poljento kuten meillä.
‘Jazzin tuntee siitä miten rumpali soittaa’, sanoo ystäväni trumpetisti Charles Tolliver. ‘Pyrinkin itse valitsemaan ensimmäiseksi rumpalin bändiini’, hän jatkaa.
Jazzin tahtilajina on siis pääsääntöisesti suora 4/4 osaa, jossa aksentit ovat kakkosella ja nelosella. Tosin variaatioitakin on. Aksentit eivät ole kuitenkaan ykkösellä ja kolmosella kuten esimerkiksi marssimusiikissa.
JAZZILLA juhlittiinkin USA:n ja Suomen 90-vuotisia hyviä diplomaattisuhteita hiljattain Helsingin yliopiston juhlasalissa järjestetyssä konsertissa, joka oli saanut nimekseen Jazz Beginning. Taitojaan esittivät Pop & Jazz Konservatorion opiskelijat saksofonisti Greg Badolaton johdolla, joka oli saapunut kuulusta Berklee College of Musicista Suomeen opettamaan jazzinsoittoa.
Neljän innokkaan nuorukaisen Tinhau Quartet tulkitsi mm. Wayne Shorterin, Frank Loesserin, Miles Davisin ja Mongo Santamarian piisejä. All Stars Band laulusolisteineen hehkutti herkempää materiaalia. Ei yhtään hullumpaa. Hyvä koulutus näkyy ja kuuluu.
