Kaartin soittokunnan vuosittainen huippukohta, vuosipäiväkonsertti, ajoittuu marraskuun loppupuolelle ja tänä vuonna sitä vietettiin tiistaina 22. päivä Helsingin Musiikkitalossa. Joidenkin dokumenttien mukaan sitä on vietetty ainakin jo vuonna 1969, itse olen ollut paikalla 70-luvun alussa. Jos joku tietää milloin perinne alkoi voi lähettää viestiä allekirjoittaneen g-mailiin, korjataan asia tähän tekstiin.
Ohjelmiston valinta ei ole helppoa, se on vaikeaa. Aina voi arvostella ja sanoa, että liian kevyttä, liian taiteellista, miksei ole marsseja, miksi jazzia jne., Valinta on tehtävä ja sillä mennään. Tänä vuonna mentiin komeasti Orffin Carmina Buranalla ja peräti neljän konsertin verran.
Kiertue aloitettiin 17.11. Oulaisten yläkoulun salissa, sitten seuraavana päivänä Snellman-Salissa, Keski-Pohjanmaalla. Muutama päivä vedettiin henkeä ja jatkettiin 21.11. Lahden Musiikkitalossa ja lopuksi täpötäydessä Helsingin Musiikkitalossa 22.11.
Monipuolisen puhallinorkesterin ja lyömäsoittajiston (yhteensä 48 muusikkoa) säestyksellä lauloi parisataahenkinen kuoro, joka koostui neljästä erillään harjoitelleesta ryhmästä, joiden laulu hioutui yhdeksi viimeistään viimeisessä konsertissa.
Tapani Tirilän kokoama kuoro koostui huipputason kuoroista: Laaksojen Kamarikuoro Vox Ardens, Naiskuoro Välke ja Oulaisten Nuorisokuoro. Marita Kaakisen johtama Keski-Pohjanmaan Kamarikuoro, Marjukka Riihimäen johtama Philomela sekä Kari Turusen johtama Akademiska Sångföreningen
Carl Orffin vuonna 1935–1936 säveltämä näyttämökantaatti koostuu 24 runosta. Alkuperäinen teksti löytyi John Addington Symondsin vuonna 1884 julkaisemaan teokseen Wine, Women, and Song, joka oli 46 runon käännös englanniksi. Nuori lainopiskelija sekä latinan ja vanhan kreikan intohimoinen harrastaja Michel Hofmann avusti Orffia 24 runon valitsemisessa ja järjestämisessä, jotta teokset muodostaisivat yhtenäisen libreton. Libretto on kirjoitettu osin latinaksi ja osin keskiyläsaksan kielellä. Se käsittelee maallisia aiheita: varallisuuden ja omaisuuden ailahtelevaisuutta, elämän katoavuutta, riemua kevään paluusta sekä juomisen, ylensyömisen, pelaamisen ja ylellisyyden iloja.
Kun tälläisen tekstin ympärille kirjoittaa musiikkia, jossa rytmikäs poljento yhdistyy vaihtuviin tahtilajeihin, lyöjien toisinaan varsin dominoivaan ”paukkeeseen” ja puhallininstrumenttien yhdistelmien monipuoliseen käyttöön, asettaa kokonaisuuden hallitseminen haasteita esityksen kapellimestarille pitää homma kasassa.
Jottei tässä vielä kaikki, oli Orff liittänyt mukaan kolme solistia. Sopraano Kaisa Ranta, baritoni Ville Rusanen ja tenori Ari Alamikkotervo joutuivat melkoisen haasteen eteen. Aluksi paljon istumista ja sitten oli päästeltävä täysillä. Solistit eivät todellakaan päässeet helpolla. Haasteeseen oli tartuttu ja siitä selvittiin paremmin, kuin hyvin.
Teoksen sanoituksessa on paljon edelleen ajankohtaista. Aloitus-ja lopetuskappale O Fortuna on tuttu teos, jos ei muualta, niin ainakin lukuisista elokuvista, jossa sitä on käytetty.
Oi, Fortuna, olet kuin kuu
aina muuttuvassa tilassa, onni lisääntyy tai vähenee;
joskus elämä tuntuu kauhealta ja joskus se parantaa
mielen haavat kuin leikiten,
köyhyys ja kurjuus valta ja voima haihtuvat pois kuin jää sulaessaan.
Syksyisen kaamoksen keskelle toivoa luotiin viidennessä runossa.
Nyt sulavat ja haihtuvat pois
rakeet, lumi ja jää, talvi pakenee
ja pian imee Kevät voimaa Kesän rinnasta; typerä on ihminen,
joka ei osaa elää eikä rakastaa,
vaikka kesä olisi siihen oikea aika.
Rakennusten kosteusongelmiin tarjoaa vastausta 11. runo
Kun viisaan miehen tuntee siitä,
että hän rakentaa huoneensa kalliolle,
minua hölmöä voisi verrata
päämäärättömästi virtaavaan veteen,
joka milloinkaan ei pysy reitillään.
Hallituksen alkoholipoliittiseen kannanottoon 14. runo
Kun olemme kapakassa, emme ajattele elämän katoavaisuutta
vaan riennämme iloiseen leikkiin, jonka kimpussa kyllä jaksamme uurastaa.
Mitä kapakassa tapahtuu, kun raha avaa viinitynnyrin,
sitä sopii kysyä: kuunnelkaapa, kun kerron.
Toiset pelaavat, toiset ryyppäävät, toiset viettävät muuten paheellista elämää.
Mitä pelaajiin tulee, niin osa menettää vaatteensakin,
osa saa uudet, osa pukeutuu säkkiin ja tuhkaan.
Silloin kukaan ei pelkää kuolemaa vaan panee luottamuksensa Bacchukseen
Jne. jos sanat kiinnostavat enemmän löytyvät käännöstekstit googlettamalla. Kuitenkin perussanoma on sitä samaa, jota löytyy vaikkapa blues-teksteistä.
Pääesikunta on jakanut vuodesta 1990 alkaen Jaakko Valtasen myöntämän Vuoden Sotilasmuusikko -palkinnon. Palkinto jaettiin nyt 27. kertaa.
Palkinto jaetaan suomalaisessa sotilasmusiikissa ansioituneelle henkilölle. Se voidaan myöntää samoin perustein myös varusmiehelle tai puolustusvoimien ulkopuoliselle henkilölle.
Palkinto käsittää Marsalkan hopeatorvesta valmistetun kiertopalkinnon, johon kiinnitetään palkinnon saajan nimilaatta ja henkilökohtaisen hopeisen pienoismallin kiertopalkinnosta sekä 1500 euron arvoisen stipendin.
Vuoden 2016 sotilasmuusikoksi on valittu Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan varapäällikkö, kapteeni Tommi Tenhu. Hän on työskennellyt määrätietoisesti tehtävässään kehittäen valtakunnallisesti sotilasmusiikkialan varusmieskoulutusta ja reserviläistoimintaa.
Kapteeni Tommi Tenhu on työskennellyt Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan varapäällikkönä vuodesta 2011 lähtien. Hän on tehtävässään kehittänyt sotilasmusiikkialan reservin aliupseerikoulutusta, joka nykyisin pitää sisällään AUK II -vaiheessa olevan sotilasmusiikkilinjan. Sotilasmusiikkilinjalla on mahdollista valita kapellimestarin, äänenjohtajan tai viestintä- ja tapahtumatuotannon opintosuuntaus. Koulutusmuutos palvelee ja vahvistaa sotilasmusiikkialan rekrytointia sekä soittajien sijoittumista sodan ajan soittokuntiin.
Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan koulutuksen uudistamisen lisäksi Tenhu on ollut merkittävässä roolissa muun muassa varusmiessoittokunnan viestinnän kehittämisessä. Hän perusti Varusmiessoittokunnan oman julkaisun, Jytinä -lehden. Tenhun aloitteesta ja aktiivisuudesta perustettiin varusmiessoittokuntaan ensimmäinen mediatiimi, jonka myötä soittokunnan tunnettuus on merkittävästi lisääntynyt. Myöhemmin mediatiimit perustettiin saman periaatteen mukaisesti myös ammattilaissoittokuntiin.
Kapteeni Tenhu on työyhteisössään arvostettu ja luotettu henkilö. Hän on kannustava ja alaisilleen vastuuta antava johtaja, sekä esimerkillinen isähahmo varusmiehille ja henkilökunnalle.
Lopuksi kiitos illan kapellimestareille. Kuorojen kaput tuli jo mainittua. Tilaisuus alkoi Eino-Juhani Rautavaaran Helsinki-fanfaarilla, jonka johti Pasi-Heikki Mikkola.
Carmina Buranassa oli haastetta ja Puolustusvoimien ylikapellimestari Jyrki Koskinen oli tarttunut tahtipuikkoon päättäväisesti. Iso koneisto pysyi hyvin hallussa. Osien välissä oli ilmaa, näytöt sisääntuloissa olivat selkeät ja dynaamiset vaihtelut saivat asiaankuuluvaa ohjausta. Hyvin johdetut teokset.
Lopussa kiitos seisoi. Aplodit olivat lämpimät ja kestivät pitkään.
P.S. Hakuaika Varusmiessoittokuntaan on umpeutumassa, joten nuoret soittajat Hakekaa!
