Vaikka kaikille jazzin ystäville mitä lämpimimmin suosittelen mahdollisimman paljon keikoilla käymistä niin aktiivisen skenetyksen varjopuoliin kuuluu se, että varsin harvoin kokee todellisia yllätyksiä ja odotukset ylittäviä keikkoja.
Nyt kuitenkin sellainen sattui pitkästä aikaa omalle kohdalle kun suuntasin Vuotalolta Kalle Kaliman ja UMOn keikalta suoraan Roihuvuoren Hard Rock Houseen tarkastamaan rumpali Ilmari Heikinheimon kuratoiman Voodoo Jazz SoundZone -illan tarjontaa jossa solistivieraana oli tällä kertaa saksofonisti Mikko Innanen.
Erityisesti nimittäin ensimmäinen setti tarjoili todellista herkkua toisensa perään juuri allekirjoittaneen makuun – aluksi kuultiin Åland Calypso jonka juuret ovat Sua kohti herrani -virressä jota tarinan mukaan Titanicin upotessa soitettiin. Riemastuttavasti baritonisoolon valtamerilaivanupotuspulputukset ja sitä seuraava iloinen calypso-tunnelma yhdistyivät monipuoliseksi kokonaisuudeksi.
Innasen räväkämpi saksofonismi sopii mainiosti virsien ja kansanlaulujen pelkistettyyn maailmaan. Lämpimät muistot ovat vieläkin mielessä vuoden 2013 Viaporijazzin maakuntalaulusetistä ja tätä oivaa henkeä oli nyt taas aistittavissa.
Ja ihanuutta seurasi – oli etsivämpää soitantaa joka huipentui West Side Storyn Somewheren teemaan, Larry Youngin Unity levyn innoittamana hieno Monk’s Dream, vapaampaa tunnelmointia huiluilla johon Nikita Naberukhinin sähköpiano ja Vesa Ojaniemen vahva bassonsoitto – josta paikoin tuli mieleen Dave Hollandin otteet pystybassolla sähkösoitinten kanssa – toivat sopivasti erilaista kulmaa ja muotoa. Meininki toimi niin hyvin, että oli vaikea kuvitella että kokoonpano ei ollut soittanut aiemmin yhdessä.
Ensimmäinen setti nousi aivan vuoden parhaimpien jazz-elämysten joukkoon odotukset ylittävänä kokemuksena – samaan tapaan kuin viime vuonna Favelassa Verneri Pohjolan ja Mika Kallion Duo . Innanen tietysti sielläkin järjestävänä tahona mukana.
Ei toinenkaan setti hassumpi ollut – oli erittäin hieno tulkinta My Funny Valentinesta ja vahvaa rytmistä iloittelua. Oli 1998 jonka Innanen kertoi säveltäneensä vuonna 1999 kun muut katsoivat eteenpäin tulevaan vuoteen ja ilmeisesti vuoden teeman mukainen osa jota voi 9/8 tahtilajiksi laskea ja 757 jonka rytmi meni nimenmukaisten alkulukujen tahtiin napakasti vaihdellen. Vahvaa jazz-ilmaisua kerta kaikkiaan – vähän sitä vapaampaa puolta, mutta pitkälti myös traditioissa kiinni – ei jäänyt paljoa toivomisen varaa.
Hienoksi lopuksi vielä Innanen ja Heikinheimo soittivat duona – nostipa sekin odotuksia lähitulevaisuudessa ilmestyvää Innasen ja Simo Laihosen duo-levyä kohtaan.
Roihuvuoren Hard Rock House oli varsin sympaattinen keikkapaikka jossa näkyy tapahtuvat live-musaa useamminkin. Hyvä meininki – suosittelen pistäytymään Itä-Helsinkiläisille jazzin ystäville.
Tämän vuoden puolella Voodoo Jazz SoundZone jatkuu seuraavin vierain:
1.12. Seppo Kantonen
18.12. Jukka Orma
