Hollantilainen kitaristi Jesse van Ruller vieraili Suomessa viime viikolla konsertoiden yhdessä turkulaisen kitarakollegansa Niklas Winterin kanssa kolmesti. Keskiviikkona oli aloituskonsertti Turussa Sibelius-museossa. Torstaina kaksikko vieraili Helsingissä Yleisradion studiolla äänittämässä molempien artistien sävellyksiä yhdeksi kokonaisuudeksi. Tästä äänityssessiosta on ilmeisesti tarkoitus julkaista myöhemmin levy, mikä ilmestynee Winterin oman Abovoice -levymerkin kautta.
Perjantai-iltapäivällä 28.11. tämä kitarakaksikko piti Porissa ensin Palmgren konservatorion Valimossa lähes kaksituntisen klinikan oppilaille. Paikalle oli saapunut parikymmentä musiikinopiskelijaa kuuntelemaan näiden kahden mestarin ajatuksia ja näkemyksiä siitä miten he toimivat itse rakentaessaan omaa musiikkiaan ja soittoaan. Alkajaisiksi kaksikko soitti Rullerin moniosaisen sävellyksen, Floating on Top.
Sen jälkeen Ruller esitteli hieman omaa taustaansa kitaristina. Hän opiskeli ensin klassista kitaransoittoa, mutta jo 3-4 vuoden jälkeen hän siirtyi sähköisen kitaran pariin. Omasta mielestään Ruller ei pidä itseään varsinaisesti jazzkitaristina, vaan hän on kitaristi yleisellä tasolla. Hän ei ole suoranaisesti suuntautunut johonkin yksittäiseen genreen, vaan hän toimii populaarimusiikin saralla yhtä lailla kuin instrumentaalimusiikin puolella. Jazz alkoi kiinnostaa varsinaisesti vasta myöhemmässä vaiheessa, kun hän oli tutustunut lähemmin improvisoituun musiikkiin.
Valimossa ajatuksia yhdisteltiin soittamalla pienryhmissä jammaillen. Vaikka lavalle tuntui olevan vaikea maanitella opiskelijoita mukaan komppisoittoon, niin eri kokoonpanoja syntyi kaikesta huolimatta ja yhteispeliä hiottiin opiskelijoiden valitessa omia kappaleita, joita Jesse ja Niklas sitten analysoivat omin kommentein.
Illan konsertissa Porin kaupunginkirjaston alakerran luentosalissa Ruller ja Winter esittivät noin tunninmittaisen setin aikana omia sävellyksiään, joiden sekaan mahtui myös kaksi standardia. Aloitukseksi oli valittu Niklaksen J.J Calelle omistama tuttu Snapdragon, jota seurasi Jessen sävellys Amsterdam. When Leave oli taas Niklaksen tuotantoa. Niklaksen ”lempistankkuihin” lukeutuva Without a Song oli puolestaan ikivanha, Vincent Youmansin jo 1920-luvun lopussa kirjoittama musikaalikappale, minkä aikojen saatossa tunnetuksi ovat tehneet monet kuuluisat laulajat, kuten Perry Como, Frank Sinatra, Tony Bennett, Neil Sedaka ja Mahalia Jackson omalla gospelversiollaan. Nyt siitä saimme kuulla ”Ruller&Winter” -version.
Vain pari viikkoa sitten junassa Jyväskylästä Turkuun matkustaessaan Niklas oli saanut inspiraation säveltää uuden kappaleen, kun ilta hiljalleen alkoi laskeutua ja hämäryys kääntyi yöksi. Näin syntyi kappale, mikä sai tilanteen mukaisesti nimekseen The Evening Turns to Night ja sillä oli hyvä jatkaa konserttia. Viimeiseksi kappaleeksi oli ”säästetty” Rullerin Floating on the Top, mikä oli omasta mielestäni illan parasta antia kaksikon esityksessä. Siinä Ruller juoksutti kitaraansa monipuolisen värikkäästi ja meno oli raikkaan rullaavaa.
Rullerin ja Winterin yhteisprojekti oli sisällöltään tuoreen oloista nykyaikaisen värikästä äänimaalailua. Enimmäkseen kappaleet olivat hitaita ja melankoliaan taipuvaisia rauhallisia balladeja. Salintäyteinen yleisö tuntui viihtyvän kaksikon soiton parissa ja onnistui tapatuksillaan saamaan vielä yhden ylimääräisen kappaleen soitettavaksi.
Seesteisen siveellistä klassista kamarijazzia
Illan päätteeksi saimme nautiskella vielä toisen duon soittamasta klassisesta kamarijazzmaisesta ”pehmojazzista”, mitä ympäröi maaginen hämärä utuisuus. Japanilaispianisti Riko Goto asui Suomessa noin 10 vuotta sitten, mutta muutti sittemmin Pariisiin, missä hän vaikuttaa tänäkin päivänä. Hänen kanssaan lavalla soitti Rikon ”suomikauden” trion rumpali Erkki Joutseno.
Esitys perustui Goton ja Joutsenon sävellystuotantoon. Kappaleet koostuivat käytännössä viime vuonna ilmestyneiden kahden levyn, Six Colors ja Unbalance sisällöstä. Unbalance (tasapainottomuus, epätasapaino) levyn nimenä tuntui silloin hieman oudolta, sillä pianotrion musiikki todella säilyi tasapainossa. Niin nytkin, kun Goto ja Joutseno esiintyivät kahdestaan. Runollinen kerronta oli vahvaa. Soitolla luotiin rakenteita vahvistavaa mielikuvaa todellisen elämän kaaosmaisen epätasapainon vastapainoksi. Vaikka kappaleissa toistui tietty melodinen samankaltaisuus, niin kaikessa taiteellisuudessaan ja rauhallisuudessaan se oli koskettavan miellyttävää kuunneltavaa.
Erkki Joutsenon Dream oli ensimmäinen kappale ja sitä seurasi Rico Goton Remember (Unbalance). Muita Unbalance -levyn kappaleita olivat Ballad From Yesterday, Breath of April ja Unbalanced Cosmic. Kaksi muuta esitettyä kappaletta, Syyskesällä ja Sadetta, ovat kuultavissa Six Colors -levyllä.
Esitys kulki äärimmäisen siististi luoden kosketeltavan herkän tunnelmallisuuden. Tuntui siltä, että pienikin liikahdus tai ylimääräinen ääni ympärillä saattaisi särkeä tunnelman, niin käsin kosketeltavan herkkää yhtyeen soitto oli.