Saksalainen Theo Bleckmann on kotimaassaan ja muualla Keski-Euroopassa suosittu ja myös taiteellisesti arvostettu laulaja. Arvostusta kuvaa sekin, että artistivalinnoissaan erittäin valikoivat levy-yhtiöt Winter & Winter ja ECM ovat molemmat levyttäneet Bleckmannia useampaankin otteeseen, Mutta Suomessa häntä ei valitettavasti tunneta. Se näkyi konkreettisesti valitettavan vähäisenä yleisömääränä Bleckmannin esiintyessä Kulttuuritalossa voimansa yhdistäneiden Oulu Sinfonian ja UMO Helsinki Jazz Orchestran kanssa.
Uransa aikana nykyään 56-vuotias Bleckmann on työskennellyt monenlaisten kumppanien kanssa sekä Euroopassa että USA:ssa. Toisella laidalla ovat Anthony Braxtonin ja John Zornin kaltaiset free-soittajat, toisella taas San Franciscon sinfoniakuoron ja Viron radiokuoron kaltaiset insitutiot. Niiden väliin mahtuukin todella kaikenlaista. Oman esikoislevynsä hän teki 1997 tänä vuonna Bad Plus-yhtyeeseen liittyneen kitaristi Ben Monderin kanssa.
Kulttuuritalon konsertissa Bleckmannin ohjelmisto koostui hänen levyttämistään kappaleista. Ensimmäinen puolikas tarjosi kuusi laulua jo 2006 ilmestyneeltä Las Vegas Rhapsody-albumilta. Tuon albumin kappaleiden sovittaja oli Fumio Yasuda, jolla oli käytettävissään suuri joukko sekä jazz- että sinfoniasoittajia.
Yasuda työsti näistä ikivihreän kaltaisista lauluista hyvinkin kunnianhimoisia sovituksia. Ne eivät todellakaan olleet pelkkiä laulajan taustoja, vaan kappaleisiin uusia ulottuvuuksia tuovia teoksia. Hyvä esimerkki tällaisesta kehittelystä oli Kulttuuritalolla kuultu Skandaalihäät-elokuvassa esitetty hempeä True Love, josta Yasudan sovitus luo kokonaan uudenlaisen monin tavoin polveilevan teoksen, missä tuttu laulu puhkeaa esiin vasta finaalissa.
Konsertin toisen puoliskolla kappaleet olivat pääosin peräisin Theon 2010-luvun albumeilta, jotka hän oli levyttänyt pikkuyhtyeiden kanssa. Niistä osa oli myös sovitettu tätä konserttia varten, Mukana oli niin Kate Bushia kuin Kurt Weillia. Yllättävin valinta oli Saturday Night Fever-elokuvasta globaaliksi disco-hitiksi tullut Gibb-veljesten kirjoittama Stayin’ Alive. Se oli Artturi Röngän sovituksessa muuttunut balladiksi, jonka kauniiden sanojen tulkintsemiseen Theo paneutui todella antaumuksella luoden tähän ikikuluneeksi luultuun kappaleeseen kokonaan uudenlaisen käsittelytavan.
Konsertissa Theo osoitti olevansa ohjelmistovalinnoissaan ennakkoluuloton monipuolinen ja taitava laulun ammattilainen; hieno tulkitsija, joka myös osaavasti hyödynsi lavalla olevaa teknisiä välineitään säätelemällä äänensä volyymia ja lisäilemällä siihen kaikua. Hänellä oli myös mukanaan esiäänitettyä äänimateriaalia, jolla hän loi taustoja omalle laululleen. Hienoimmin sen käyttö tuli esiin hänen ylimääräisenä ilman säestystä esittämässään Lili Marlenessa, mistä hän loi harrassävyisen tulkinnan.
UMO:n ja Oulu Sinfonian välille käynnistynyt yhteistyö alkoi mainiosti tuottaessaan harvoin kuultavaa suuren orkesterikokoonpanon korkeatasoista jazzillista viihdemusiikkia. Erinomainen oli myös orkesterien ensimmäinen solistivalinta.
Konsertin ohjelmisto:
The Night They Invented Champagne
Luck Be A Lady
Chim Chim Cheree
True Love
A Gal In Calico
My Favorite Things
Mack The Knife
Suspended In Gaffa
Stayin’ Alive
Running Up That Hill
Take My Life
Lili Marlene
Theo Bleckmann & UMO Helsinki Jazz Orchestra ja Oulu Sinfonia johtajanaan Ed Partyka Kulttuuritalossa 9.11.
