Niin monen vuoden jälkeen jatsi soi taas Taavetin linnoituksen valleilla. Moni pelkäsi, että näin ei enää tapahdu, kun Vallijamien ja Taavetti Swingin voimahahmot Matti Korhonen (1944-2019) ja Jussi Korhonen (1936-2022) olivat siirtyneet kuuntelemaan yläkerran jameja. Onneksi Luumäki seura päätti toisin ja jatsin sävelet kajahtivat sateisena lauantaina 16.7.2022 Taavetin linnoituksen vallien suojasta.
Tätä ei Venäjän keisarinna Katariina II voinut aavistaa, kun määräsi vuonna 1773 perustettavaksi linnoituksen Luumäen Taavettiin. Sen sijaan Korhosen veljekset seurasivat varmasti pilven reunalla tyytyväisenä ja pilke silmäkulmassa, kun Imatra Big Band polkaisi pasunistina tunnetun Antti Rissasen johdolla järjestyksessään 19. Vallijamit käyntiin. Laulusolistiksi oli saatu Suomisoulin kuningas Sami Saari, joka osoittautui varsinaiseksi velikullaksi.
Count Basien tunnetuksi tekemät sävellykset tempaisivat mukaansa. Imatra Bigband sai soittoonsa Basien sovituksista tuttua iskevyyttä. Ei mikään ihme, sillä orkesteria piiskasi rumpujen takana itse Jartsa Karvonen, Rovaniemen lahja suomalaiselle rytmimusiikille. Näin voi sanoa tästä yli viidentuhannen ääniraidan miehestä. Kun pianon ääressä Count Basien kuvioita luritteli Mikael Jakobsson, maaperä torvisektioiden iskevyydelle oli turvattu. Meno oli kuin suoraan Basien nuottikirjasta. Kari Vaittiniemen tenorisoolot maustivat mukavasti Big Bandin esitystä.
Meno vain parani, kun veikeä Sami Saari päästettiin irti. Hän osasi ottaa yleisön pauloihinsa jo pelkällä huulenheitolla. Samaa voi sanoa Antti Rissasen välispiikeistä. Nat King Colen tunnetuksi tekemiä sävelmiä oli nautinto kuunnella. Laulu soi hienosti, vaikka matkaa Nat King Colen sametin pehmeään ääneen jäikin.
Sami Saaren tulkinta Mona Lisasta ei jättänyt toivomisen varaa. Etenkin laulujen suomennokset olivat mainioita. Sami Saaren yhdessä Niko Ahvosen kanssa sanoittama Paperikuu on siitä mainio esimerkki. Sweet Lorraine oli suomennettu hauskasti Tuulikin silmiksi. Klassikko Route 66 potki eteenpäin Jussi Raittisen sanoituksena, vaikkakin täysin erilaisena sovituksena kuin Jussin twist-tempoon tekemä suomalaisoriginaali.
Mauri Antero Nummisen suomennos Nat King Colen tunnetuksi tekemästä Orange Colored Sky -biisistä Rits Räts, salama löi kirkkaalta taivaalta, sopi kyllä hauskasti tunnelmaan, vaikka taivas ei ollut kirkas, vaan ukkospilvien täyttämä. M A Nummiselta löytyisi useita Jazz-suomennoksia. Esimerkiksi hänen tulkitsemaansa Glen Millerin swing-klassikkoa In the Moodia voisi lämpimästi suositella. Tuo käännös, Tunnelmassa nimeltään täydentäisi hienosti Sami Saaren ja bigbandien ohjelmistoa. M A:n tuotannosta löytyisi helmiä vaikka koko konserttiin. Toivottavasti niitä hyödynnetään jatkossa.
Vallijamit tarjosivat taas viihdyttävää jatsia. Tietysti kriitikon täytyy jotain kritisoida. Niin yksi suuri vika konsertissa oli. Se oli nimittäin liian lyhyt. Moni odotti väliaikaa, päästäkseen kahville ja nauttimaan Marttojen mokkapaloja ja muita herkkuja.
Mutta eikös mitä, Sami Saari kuulutti viimeisen biisin olevan tulossa. Niin se tuli ja tietysti mahtavien aplodien jälkeen vielä yksi ylimääräinen. Näin siinä kävi. Hyväksi puoleksi jäi, että kun yleisön musiikin nälkä ei täysin tyydyttynyt, seuraavia Vallijameja odotetaan entistä innokkaammin.
Toivottavasti tämä vuonna 2002 alkanut perinne saa jatkoa. Kokemus oli joka tapauksessa niin myönteinen, että parin päivän jälkeen otettu kirjoittajan koronatestikin paukahti positiiviseksi. Niinpä jameja sekä tätä tekstiä sai sulatella viikonpäivät lepotilassa.
Vallijamit Taavetin linnoituksessa 16.7.2022
Imatra Big Band, johtajanaan Antti Rissanen
Laulusolistina Sami Saari
