Legendaarisen jazz-trumpetisti Don Cherryn poika David Ornette Cherry tunnetaan monia soittimia hallitsevana multi-instrumentalistina, mutta hän harrastaa myös maalaustaidetta. David vieraili Suomessa syyskuussa pitämässä taiteilijaresidenssiä Hämeenkyrössä ja samalla hänelle onnistuttiin järjestämään kaksi vapaan ilmaisun konserttia kokeilevan abstraktisen freen- ja taiteellisen avant-garde musiikin parissa.
Keikkojen järjestämisessä asialla olivat Black Motor -kaksikko rumpali Simo Laihonen ja basisti Ville Rauhala, joiden toimesta kolmikko kokoontui soittamaan 24.9. Pub Huurupiiloon Tampereella. Mukana tällä keikalla oli myös vetopasunisti Peter Stroka. Nopealla aikataululla toinen keikka järjestyi Karkia Mistika Recordsin Jyrki Laihon myötävaikutuksella Porin kaupunginkirjaston kokoustilassa maanantaina 29.9.
David Ornette Cherry kasvoi Wattsissa Kaliforniassa, mutta nykyään hän vaikuttaa Oregonin Portlandissa. Pienenä kuriositeettina voisi mainita, että hän on syntynyt 1958, samana vuonna kuin Ornette Coleman ja Don Cherry julkaisivat ensimmäisen yhteisen levynsä Something Else. David on työteliäs muusikko. Hänen sanotaan kirjoittavan, sovittavan ja improvisoivan auringonnoususta auringonlaskuun.
Davidin musiikillinen äidinkieli on afroamerikkalainen jazz, jonka sanomaa hän jakaa moninaisten pienimuotoisten kokoonpanojen kautta konserteissa sekä sävellys- että opetustyössään. Hän johtaa myös omaa Organic Roots -kokoonpanoa.
Davidin musiikillinen linja on kulkenut aika lailla edesmenneen isänsä Don Cherryn viitoittamia jalanjälkiä seuraillen kokeilevan laaja-alaisen maailmanmusiikin ja freejazzin ytimessä. Isänsä orkesterissa hän esiintyi ensimmäistä kertaa 16 vuotiaana. Hän on työskennellyt lukuisien aikamme merkittävien jazzmuusikoiden kanssa ja osaa rakentaa näin saaduista kokemuksista hänelle ominaisen inhimillisen läheisen, sydämellisen ja positiivista energiaa sisältävän soundiympäristön. Hänen musiikkinsa syke ja melodiat syntyvät monien tyylilajien kirjosta ja niiden kautta kerätyistä vaikutteista. Itse hän kutsuu musiikkiaan ”äänien mosaiikiksi”.
David sanoo säveltävänsä sillä ajatuksella, että kaikki maailmassa olemassa oleva harmonia heijastaa elämää, mikä kehittyy myönteisen rakentavaksi kaukana sekasortoisesta epäjärjestyksestä. Ei ole olemassa vain rinnakkaiseloa, vaan muotojen sulattaminen tuottaa yksittäisen musiikillisen ilmaisun.
David taitaa olla myös filosofi, sillä tämän sanoman aukaiseminen tuntui minusta mahdottoman vaikealta, enkä sen luomaa mielikuvaa oikein ymmärrä vieläkään. Mutta se on minun ongelmani, ehkä en ymmärrä sitä oikein käännettynä englannin kielestä. Filosofian sanotaan tarkoittavan ”viisauden rakastamista”, joten siinäpä se!
Noin tunnin ja vartin kestäneen esityksen aikana David soitti pääasiassa sähköpianoa, mutta hän puhalsi myös aika ajoin melodicaa. Yhden kappaleen aikana hänen huulillaan oli erikoinen dakotalaista alkuperää oleva intiaanien käyttämä puupuhallin, jos asian oikein ymmärsin. Tulkinnallinen tanssi on ominaista myös hänen konserteissaan. Porissa tästä saatiin pieni näyte intiaanitanssin muodossa tämän kappaleen aikana.
Davidin musiikki oli vaihtelevaa, minimalistisesta esittämisestä rytmi saattoi nopeasti kuohahtaa esiin Laihosen ja Rauhalan tukiessa voiman tuottoa. Rauhallinen balladimainen tulkinta saattoi pärähtää bluesvetoiseksi rytkeeksi ja välillä taas orgaaninen groove pyörähti käyntiin yllättävän letkeänä rytmihyrränä.
Paikalla oli salintäyteinen yleisö, mikä oli miellyttävä yllätys, näin nopealla aikataululla toteutetun keikan huomioon ottaen.
Validisti Karkia International Free Jazz Konvention
Porin kaupunginkirjasto, maanantaina 29.9. klo 19.00
David Ornette Cherry, Simo Laihonen & Ville Rauhala
