Théo Ceccaldi Trio (FRA) ja Pepa Päivinen & Good Romans esiintyivät keskiviikkoiltana 10.2.2016 Turun seudun musiikkiopistolla. Kyseessä oli yksi konsertti Vapaat äänet 20 vuotta –kiertueesta, joka on toteutettu yhdessä Suomen jazzliiton kanssa. Juhlakiertueessa on kaikkiaan 14 konserttia. Konserttituottaja Charles Gil järjestää vuosittain 5-6 jazzin ja improvisoidun musiikin Vapaat äänet –kiertuetta Ranskan, Suomen, muiden Pohjoismaiden ja Baltian maiden välillä. Ajankohtainen tieto on, että hänet palkitaan 15.2. Ranskan kansallisen ansioritarikunnan ritarimerkillä pitkäjänteisestä työstään ranskalais-suomalaisen kulttuurivaihdon ja jazzkulttuurin kehittämisen parissa.
Théo Ceccaldi Triossa soittaa viulisti (ja alttoviulisti) Théo Ceccaldi, kitaristi Guillaume Aknine ja sellisti Valentin Ceccaldi (Théon veli). Yhtye on ollut kasassa vuodesta 2010 ja se on julkaissut kaksi albumia Ayler Recordsille: ”Carrousel” (2012) ja ”Can You Smile” (2015). Jälkimmäisellä levyllä trion mukana soittaa kontrabasisti Joëlle Léandre. Théo Ceccaldi kuuluu myös Olivier Benoît’n johtamaan Orchestre National de Jazziin, eli Ranskan kansalliseen jazzorkesteriin.
Théo Ceccaldi Trio soitti konsertissa modernia kamarijazzia ja kaikki instrumentit oli sähköisesti vahvistettu. Äänenvoimakkuus oli paikoitellen yllättävänkin kova, mitä tämän kaltaiseen kokoonpanoon tulee. Improvisaatio oli oleellinen osa soittoa ja varsinkin yhtyeen johtaja osoittautui todelliseksi viuluvirtuoosiksi. Sekä viulua että selloa Ceccaldin veljekset soittivat jousen lisäksi runsaasti pizzicattona. Aknine soitti elektroakustista kitaraa monipuolisesti ja hyvällä maulla, jonkin verran efektejäkin käyttäen. Esitys oli dynaamisesti vaihteleva ja kappaleet sisälsivät vaikutteita useista eri musiikkityyleistä. Esityksen kuluessa tuntui että mitä tahansa odottamatonta saattaa soitossa tapahtua. Hämmästyttävän tarkasti ja svengaavasti yhtye soitti monimutkaiset kappaleensa. Myös huumoria oli soitossa mukana. Tämän tyylistä musiikkia ei Turussa juurikaan Vapaat äänet –konsertteja lukuunottamatta kuule.
Multipuhaltaja Pepa Päivinen on ollut mukana suomalaisessa jazzissa jo 70-luvulta lähtien. Parhaiten hänet varmaan tunnetaan Edward Vesalan, Jukka Tolosen ja Anhony Braxtonin yhtyeistä sekä UMOsta. Lisäksi hän on johtanut lukuisia omia yhtyeitä. Good Romans on duo, jossa Ilari Filander soittaa kitaraa ja Jussi Miettola rumpuja. Molemmat käyttävät myös efektejä. Pepa Päivinen on soittanut Good Romans –duon kanssa vuodesta 2012 lähtien ja heiltä on julkaistu yhteislevy ”Ghost Of A Dog” vuonna 2012.
Pepa Päivinen & Good Romans soitti konsertissa vapaata improvisaatiota. Soitto kulki sekä ambientin että free jazzin hengessä. Päivinen soitti jylhällä soundillaan bassoklarinettia, tenorisaksofonia ja bassohuilua sekä jotain hyvin pientä puupuhallinta. Ilari Filander soitti sähkökitaraa käyttäen runsaasti erilaisia efektejä. Jussi Miettola hoiti rytmipuolen pääosin ns. impulsiivisella rumpujen soitolla. Miettola myös äänteli ja vihelteli paikoitellen taustalla. Filanderin ja Miettolan hoitamien efektien myötä yhtyeen soundikirjo oli varsin laaja ja persoonallinen. Yhtye soitti kaksi pitkää ja tiivistunnelmaista improvisaatiota sekä encorena yhden lyhyen ja vauhdikkaan kappaleen, jossa Filander soitti banjoa.
Yleisöä oli kertynyt mukavasti paikalle, vaikka Turussa oli samaan aikaan kaksi muutakin jazzkonserttia. Turun seudun musiikkiopiston rehtori Sakari Kivinen kertoi opiston konserttien yleisön muodostuvan pääasiassa vakiokävijöistä.
Teksti: Sami Savijoki
Espoon konsertti
Torstaina 11.2. kiertue pysähtyi Espoossa Sellosalissa. Yleisöä oli tullut paikalle ihan mukavasti noin 70 hengen verran.
Parituntisen illan avasi viulisti Ceccaldin charmantti trio. Ranskalaisen kamarijazzin tyylikkäässä tunnelmassa oli paikoin myös pilkettä silmäkulmassa. Kitaristi Guillaume Akninen akustisen kitaran sähköiset efektit toivat yleisilmeeltään harmoniseen musiikkiin särmää.
Kolmen kielisoittimen – kolmantena jäsenenä sellossa Valentin Ceccaldi – lämmin soundi vei ajatukset muutaman vuoden takaiselle Vapaat Äänet -kiertueelle saksofonisti Vincent Courtois’n Mediums -kokoonpanoon – hyvin samanlainen vaikutelma tuli molemmista trioista. Paikoin mieleen kolmikon hillitystä juonikkuudesta ja Akninen kitaran soitosta tuli myös Bill Frisellin rummuton kvartetti 90-luvulta, jossa viulua soitti Eyvind Kang.
Erinomaisen tyylikäs suoritus.
Toinen setti oli astetta vapaampaa ja abstraktimpaa musiikkia soittavan Pepa Päivinen & Good Romansin komeaa näytöstä. Avaruudellisesti kaikuvissa tilantäyttävissä teoksissa Ilari Filanderin sähköhäiriön lailla suriseva kitara kohtasi Päivisen rauhalliset, mutta määrätietoiset puhaltimet – samettisen pehmeän bassoklarinetin ja bassohuilun ja terävämmän tenorisaksofonin.
Kuuntelijan haastavaa, mutta mukaansa tempaavaa musiikkia kuultiin kolme vapaamuotoista kudelmaa jotka jatkuivat oman aikansa loppuen aina tyydyttävän tuntuisesti tyydyttävän kaaren päätteeksi.
Good Romansin musiikki on omaperäistä, mutta se elää ja hengittää.
Illan varsinaiseksi kohokohdaksi nousi kuuden soittajan yhteissoitto konsertin päätteeksi. Jussi Miettolan spiikki mainitsi bändien soittaneen yhdessä aiemmin soundcheckissä noin 30 sekunnin ajan, mutta harjoituksen puutteesta huolimatta voimansa yhdistäneistä trioista nousi huikean kaunis yhteissoundi jossa soittajat viisaasti antoivat toisilleen tilaa. Tunnelma oli suorastaan taianomainen.
Teksti: Pasi Virtanen
