Vapaasti improvisoitu musiikki on viimeisen kymmenen vuoden aikana saavuttanut nuorten muusikoiden piirissä vankan aseman. Tämän suunnan muusikot ovat jonkinasteisia ajattelijoita, filosofeja, joilla ei tunnu olevan nykyihmisen ainaista stressiä ja kiirettä taakkana. Suhtautuminen yleensäkin elämän kulkuun näyttäisi ainakin ulkoisesti olevan aika poikkeavaa tavallisen kaduntallaajan ajatusmaailmasta. He muodostavat oman persoonallisen syvämietteisen maailmankuvan jostain todellisen ja epätodellisen elämänkäsityksen välimaastosta. Tällaisia ajatuksia ei epämiellyttävien asioiden sekamelskaan juuttunut inhorealisti elämästään löydä.
Näistä lähtökohdista ponnistaen tämä elämäntyyli näkyy ja kuuluu myös heidän kekseliäässä musiikissaan, mikä poikkeaa suuresti siitä järkyttävästä massasta, mitä saamme kuulla kaikissa medioissa tänä päivänä. Esittämishetkellä syntyvä musiikillinen kokonaisuus vaatii kovaa keskittymistä ja soittokaverin tai -kavereiden tuntemista sekä heidän tapaansa toimia ja reagoida omaan soittoosi.
Siitä huolimatta soitto kuulostaa yleensä levollisen rennolta, vaikka kaikesta huolimatta siitä huokuu voimallisuus ja tehokkuus. Tempo saattaa vaihtua nopeasti hiljaisesta mietiskelystä armottomaan hyökkäykseen. Improvisoidun musiikin piirissä on syntynyt mitä kummallisimpia kokeiluja, missä mukana on perinteisten soittimen lisäksi paljon ”keksittyjä soittimia”.
Tärkeintä on pyrkiä löytämään uusia ääniä, ryhmitellä niitä sopivasti keskenään ja näin löytää omat suuntaviivat. Vaikka kyseessä on hyvin erikoisella tavalla toteutettua marginaalimusiikkia, niin sillä tuntuu olevan oma keskittynyt, hyvin omistautunut, asiaan perehtynyt ja vihkiytynyt pieni kuulijakuntansa.
Validi Karkia Klubilla Porissa kuultiin perjantai-iltana 17.4. taas tuhti näyttö tällaisen kokeilevan musiikin erikoisuuksia, kun kirjaston kokoustiloissa esiintyi kaksi improvisointiin keskittynyttä duoa. Illan aloittivat kontrabasisti Hermanni Yli-Tepsa ja saksofonisti Jari Kaukua. Yliopistomaailmassa työskentelevä kaksikko on soittanut kahdestaan muutamia keikkoja. Molemmat ovat ”hurahtaneet” improvisoidun musiikin puolelle kymmenisen vuotta sitten.
Lähtökohtana on ollut melodisen freejazzin näkökulma, Colemanin, Lacyn ja Silvan innoittamana. Heidän soitossaan ei ollut minkäänlaista ”pullistelun” makua, vaan he pyrkivät tuomaan esille vapaan ilmaisun hienostuneita piirteitä, jalostettua melodista freejazzia. He soittivat nuotti nuottia vastaan yhdistellen samalla erilaisia melodisia sävyjä keskenään hallitusti ja hillitysti. Mitään suuria räväköitä purkauksia ja hälyääniä ei esityksessä kuultu, vaan he loivat omanlaisensa näkemyksen illan tunnelmasta. Mukaan mahtui kuitenkin yksi erikoisuus Kaukuan soittaessa pelkällä saksofonin suukappaleella ison rummun kalvoa vasten muodostaen erikoislaatuisen vaimean kumean äänikentän.
Toisena duona lavalla soittivat japanilainen, nykyään osan vuodesta Ranskassa asuva, rumpali Naoto Yamagishi ja kitaristi Lauri Hyvärinen. Yamagishi oli aivan uusi nimi ainakin minulle, mutta akustista kitaraa soittanut Hyvärinen on vieraillut aikaisemminkin Porissa samoissa merkeissä.
Musiikinlajista riippumatta vapaana taiteilijana moninaisissa kokoonpanoissa esiintyvän Yamagishin soittotapa oli erittäin omalaatuinen.
Hän käytti vain yhtä rumpua ja pystysymbaalia, mistä oli reuna leikattu spiraalimaisesti roikkuvaksi kuin joulukuusenkoriste. Tehosteina hän käytti pienempiä käsisymbaaleita, tiukuja, kelloja, erilaisia ja erikokoisia kapuloita.
Hyvärisen kanssa soittaessa esitys oli erityisen minimalistinen, mutta samalla erikoisia ääniä luotaavaa. Yamagishi ei käytännössä käyttänyt ollenkaan tavallista rummutustekniikkaa.
Hän vastasi Hyvärisen monipuoliseen preparoidun kitaran käsittelyyn pääasiassa raapimalla rummun kalvoa erilaisilla tekniikoilla ja hakien ääniä rummunkalvolla pyörineistä esineistä. Oikein häijyä teki välillä, kun hän raadollisesti revitti rummun kalvoa symbaalin reunoilla. Pienesineiden heleän kimakka kilkuttelu vei taas toiseen äänien ääripäähän.
Näiden kahden duon mielenkiintoista ja ongelmatonta ”puuhastelua” oli mukava seurailla ja antaa vain ajan kulua leppoisasti kuunteluun keskittyen. Jännittäviä yksityiskohtia ja muistikuvia jää aina muistiin, joita on mukava myöhemmin mutustella. Kaikesta huolimatta kuuntelijoita olisi saanut olla enemmän, sillä paikalla oli vain se ydinporukka, ”erikoisemman musiikin ystävät”.
Porin Kaupunginkirjasto 17.4.2015
Validi Karkia Klubi klo 20.00
Hermanni Yli-Tepsa & Jari Kaukua duo
Naoto Yamagishi (JPN) & Lauri Hyvärinen duo
