Validi Karkia -klubin vuoden 2017 aloitus keräsi lähes täyden salin yleisöä kirjaston alakertaan viime sunnuntai-iltapäivänä Porissa. Asialla olivat improvisoidun- ja freejazzin puolella vuosikausia vaikuttaneet soittajat kahden monikansallisen jazz-kokoonpanon voimin.
The Fungs -trio on saanut alkunsa Berliinissä. Japanilainen pianisti-säveltäjä Rieko Okuda aloitti klassisen musiikin parissa jo lapsena muuttaen sittemmin Kaliforniaan opiskelemaan jazzia ja myöhemmin hän siirtyi Philadelphian aktiiviseen improvisoidun musiikin yhteisöön. Kontrabasisti Antti Virtaranta vaikutti niihin aikoihin samoilla seuduilla. Erityisesti improvisoitu musiikki kiinnosti sekä Riekoa että Anttia ja sitä kautta he tutustuivat toisiinsa ja tie on sen jälkeen muutama vuosi sitten vienyt molemmat Berliiniin.
Porin Validi Karkia -klubilla eri kokoonpanoissa monet kerrat vieraillut lyömäsoittaja Janne Tuomi asui samoihin aikoihin vireässä ja uutta luotaavassa jazzyhteisössä Berliinissä. Siellä kolmikko soitteli yhdessä eri kokoonpanoissa ja muodostivat noin vuosi sitten The Fungs -yhtyeen jatkaen soittoa yhdessä pääasiassa Berliinissä. Nyt trio oli lyhyellä Suomen kiertueella. Ainakin Porissa kolmikkoa täydensi turkulainen ”vanhan liiton” free-jazz-kitaristi Topias Tiheäsalo.
Yhtye soitti mielenkiintoisen yhtenäisen, hieman vajaan tunnin setin, täysin vapaasti modernilla tavalla ilmaistua uutta improvisoitua musiikkia. Rieko Okuda ja Antti Virtaranta olivat itselleni täysin uusia tuttavuuksia ja siksi heidän soittoonsa tuli kiinnitettyä enemmän huomiota.
Riekon soitto oli aika omaperäistä. Hän viritti pianonsa erikoisesti väriseväksi soinnutukseksi käyttäen sormiaan vikkelän kiihkoisesti ja sitten taas lyhyen keskittyneesti tehostaen soittoaan välillä koko käsivarrellaan. Äänet pysyivät kaikesta huolimatta yllättävän hillittyinä alati liikkeessä olleen pään painuessa osin lähes koskettimien päälle. Antti käytti paljon jousta soittaessaan, muita lisävälineitä hänellä ei sitten ollutkaan poiketen näin monien free-basistien tavoista toimia. Sormillaan hän kierrätti paksuja kieliä erikoisella rotaatiolla saaden aikaiseksi kiertävän kulmikkaan äänilatauksen.
Janne oli totutun täsmällinen rytmittäjä, joka käytti hyväkseen perkussionistin moninaisia mahdollisuuksia luoda ääniä lautassymbaaleja rumpujen kalvoilla kierrätellen ja lyöden milloin taas helistimien rahinat viilsivät kannuja ja kongikin kilahteli sopivasti muiden soittoa myötäillen.
Topias aloitti ensin soittaen kitaraansa hartaasti sylissään äänirautaa apunaan käyttäen kääntäen esityksen edetessä kitaransa tavalliseen totuttuun asentoon, jolloin myös äänet alkoivat kuulua raaemman särmikkäästi.
Reippaan rytmistä ja tuhtia free-jazzia
Suomi-freen ykkösnyrkit Jorma Tapio, Ville Rauhala, Sami Sippola sekä Janne Tuomi muodostavat viime vuoden kesäkuun alussa Porissa viimeksi vierailleen Siberian Dogs -yhtyeen ytimen yhdessä räväkän tulisieluisen espanjalaisen sähkökitaristin Ángel Ontalvan kanssa. Silloin edellisellä keikalla Janne Tuomi ei kuitenkaan yhteensattumien vuoksi ollut mukana.
Orkesterin nimi juontaa sen alkulähteille Siperian laajoille aroille, missä soittajat ovat olleet mukana, kylläkin osin eri aikoina, vuosittain toistuvilla kuukauden kestäneillä improvisoidun musiikin MuzEnergo-kiertueilla.
Jorma Tapio ja Janne Tuomi olivat mukana MuzEnergo -kiertueella 2014. Kiertue liikkui bussilla esiintymässä parilla kymmenellä eri paikkakunnalla kaukana Siperian tasangoilla ja vuoristoseuduilla Baikal-järven alueella ja Mongolian pohjoisrajan tuntumassa Ulan Udessa asti.
Vastaavasti Sami Sippola ja Ville Rauhala vierailivat samalla kiertueella vuotta myöhemmin monien muiden eri Euroopan maista tulleiden muusikoiden joukossa.
Vapaan kokeilevan avant-rockin ja free-jazzin suuntauksia edustava Ángel Ontalva oli mukana molemmilla kerroilla kiertueella ja siellä suomalaiset tutustuivat tähän kansainvälisesti arvostettuun huippukitaristiin ja sitä kautta Siberian Dogs sai alkunsa nykyisellä kokoonpanolla.
Näistä Siperian jylhistä maisemista, luonnon kauneudesta ja vaihtelevista olosuhteista, varmaan ainakin osittain, on yhtyeen reilun räväkästi etenevä ja osin sentimentaalisia tunteenpurkauksia sisältävä musiikki saanut innoitteensa. Yhtyeen esittämä musiikki onkin syntynyt enimmäkseen soittajien omasta sävellystuotannosta.
Kvintetti käynnisti kitaran ja rumpujen yhteispelillä Ville Rauhalan kauniilla sävellyksellä For Teresa, johon Sami Sippolan ja Jorma Tapion puhaltamat tenorit puhkaisivat ilmavan ruudikkaat kuvioinnit sekaan.
Aloitusvaiheessa Villen nuotit levisivät lattialle, johon Sami totesi, että ne olisi pitänyt teipata telineeseen kiinni, kun aikaa olisi ollut hyvinkin viisi tuntia tehdä se. Vähän myöhemmin muut pääsivät kuittaamaan, kun puolestaan Sami sai sekoitettua nuotit pitkin lattiaa. ”Taisi mennä vähän pitkäksi eilen illalla”, totesi Sami, johon Janne tokaisi, että on niin ”painavaa tavaraa”. Juuri niin, ei haitannut, täysipainoisen painavaa tavaraa soitto todella oli.
Ángelin sävellyksen Never Again jälkeen jatkettiin kappaleella Satellites, mikä oli vuorostaan hieman hitaampi. Lyhyehköt vuoropuhelut vaihtelivat Samin tenorin, Jorman soittaman huilun kesken ja myös Ville tuli mukaan rauhallisesti tunnelmoiden bassollaan.
Jorma vaihtoi alttosaksofoniin ja aloitti kiivaan ahnaan puhaltamisen omassa sävellyksessään. Express lähti liukkaan mahtipontisesti liikkeelle ja reippaan menon jatkuessa Ville vastasi tulitukseen tuikaten tanakan paksun soolon väliin. Rytmikästä menoa pehmensi loppua kohden Jorman soittama sielukas huilun puhallus.
Metsän Tytär vie mietteet melankoliseen hiljaisuuteen Samin aloittaessa kypsän pehmeällä tenorin kuulakkuudella, johon Jorma vastasi vuorostaan alttohuilun luomalla tunnelmallisuudella. Kappaleen aikana Ville möyhensi myös yksinäisen soolon muiden vain kuunnellessa.
”Uno, dos, tres” aloitti Ángel seuraavaksi soitetun oman sävellyksensä voimakkaalla kitaran käsittelyllä. Viimeinen kappale oli räyhäkäs, missä tenorisaksofonit saarnasivat ruudikkaalla menollaan. Jorma äityi puhaltamaan vielä järeän äkäisen ja raastavan soolon ikään kuin täydentäen räyhäävää menoa ja mellastusta.
Lopuksi saatiin vielä encorena kuulla tuhti annos vapaata improvisaatiota, mihin tuli mukaan myös Rieko Okuda ja Ville luovutti basson Antti Virtarannan käskytettäväksi.
Porin kaupunginkirjasto, sunnuntai 8.1.2017 klo 16.00
Validi Karkia -klubi #175:
The Fungs feat. Topias Tiheäsalo (JAP/FI)
Siberian Dogs (ESP/FI)
