Vuosikymmenten saatossa Pori Jazzin toimesta jazz on soinut monilla iltaklubeilla, tänä vuonna jäljellä oli enää Café Jazz. Pori Jazz ei jatkanut sopimusta enää Suomalaisen Klubin kanssa ja sekin sai väistyä konserttipaikkojen listalta. Vielä viime vuonna siellä oli konsertteja päivittäin koko festivaaliviikon.
Kaikesta huolimatta tänäkin vuonna Klubin pihalle oli rakennettu esiintymislava entiseen tyyliin ja ulkoravintolatila oli katettu. Live-konsertteja oli päivittäin jazzviikon aikana, mutta järjestäjinä olivat eri tahot. Validi Karkia järjesti kaksi kesäklubiaan Suomalaisen Klubin pihalla. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Karkia -klubi pidettiin ulkotiloissa. Tiistaina 12.7. esiintyi Halme Prospekt ja torstaina 14.7. vierailulla piipahti Sound & Fury.
Halme Prospekt möyhensi Klubilla
Klubille oli vapaa pääsy ja lähes portille asti ulottuneen väkijoukon läpi meno tuntui mahdottomalta tehtävältä. Puoli väkisin tunkesin itseni kuitenkin kohti lavaa, missä olikin vapaata tilaa runsaasti. Antti Sarpila oli lopettanut konserttiosuutensa hieman puoli yhdentoista maissa ennen tuloani. Perinteisesti Antti on soittanut Klubi-Garden -lavalla menneinä vuosina jazzien aikana ja ilta on käytännössä aina ollut loppuunmyyty. Nyt paikalla oli porilaisten lisäksi ilmeisesti suuri joukko SuomiAreena väkeä.
Halme Prospekt oli lavalla tekemässä omaa sound checkiään ja valmisteluja illan ”otatukseen”. Viime vuonna yhtye julkaisi kaksi huikeaa arvostelumenestystä saanutta levyä Pajazzo ja Hannu Salaman kanssa kerronnallisen lausunnan ja musiikin yhteisteoksen Auringontalosta helvetin kuuseen.
Odotettavissa oli taas varsin painavaa sanomaa tältä omaleimaisen rehevää funk- ja bluesrock -pohjaista jazzia räväkän särmäisesti esittävältä kokoonpanolta.
Bändin kokoonpano on eräänlainen suomalaisen rytmimusiikin ‘kuka kukin on’ -tyyppinen kattaus.
Lavalla olivat yhtyeen johtajan saksofonisti-huilisti Hepa Halmeen lisäksi toisena puhaltajana trumpetisti Matti Riikonen, kaksi kitaristia Esa Onttonen ja Arttu Tolonen.
Tapani Varis on totuttu näkemään yleensä kontrabasson pyssyttäjänä, mutta Prospektissa hän soittaa sähköbassoa, rummuissa oli Hepan kanssa pitkään toiminut Alf ”Affe” Forsman ja vierailevana tähtenä kaiken lisäksi jouhikkovelho Pekko Käppi.
Tyylikategorioista viis veisataan, Halme Prospekt rikkoo raja-aidat ja tekee musiikista omaehtoisesti sellaista, mikä imaisee mukaansa kuin imupaperi ja sokeeraa kuulijan taidoilla, mistä jazz läikkyy puhaltimien kautta syntyvän improvisoinnin mukana.
Konsertin sisältö muotoutui Pajazzo– ja vuonna 2013 julkaistun Prospektrum -levyjen sisällöstä.
Näin Hepa Halme avasi yhtyeen konsertin.
– Tervetuloa meidänkin puolesta, olemme Halme Prospekt -yhtye ja meillä on ilo ja kunnia jatkaa tätä iltaa Antti Sarpilan hienon ja tyylitietoisen konsertin jälkeen.
Tämä ilta on kaksijakoinen, tämä meidän osuus on Validi Karkia -klubin tuotantoa. Porilaiset varmaan tietävät Karkia -klubin, mikä toimii säännöllisesti täällä ympäri vuoden ja tämä on ensimmäinen ulkoilmakonsertti Validi Karkian viiden vuoden historiassa. Hienoa, että saamme tässä mielessä olla ensimmäinen esiintyjä vieläpä täällä Suomalaisella Klubilla, sillä esitämme suomalaista musiikkia. Mikäpä sen sopivampaa kuin esittää ensimmäisenä kappaleena Finlandika.
Pajazzo -levyn ykkösraita Finlandika alkoi lyhyellä introlla Tapani Variksen ”raapiessa” jousella sähköbasson kieliä, mihin Hepa Halme säntäsi mukaan baritonisaksofonillaan. Jännitteinen ja juhlava kappale alkoi hitaasti paisuen matkalla painavan massamaiseksi yhteissoitoksi. Seuraavaksi kuultu Riikosen ja Halmeen yhteissävellys Pajazzo lähti liikkeelle Hepan lyhyen tenorilla soitetulla introsoololla jatkuen sen jälkeen jytisten kitaroiden, trumpetin ja tenorin vuoropuheluilla.
Seuraavaksi jouhikkopeto Pekko Käppi irrotteli laajasti ilmoille säteilevää avaruudellista äänimaisemointia, mihin Hepa vastasi hempeän kauniisti tunnelmoiden huilullaan. Dark Star sisälsi Hepan ja Pekon taidokkaan yhteispelin lisäksi vahvan jämäkkää kitarasoundia, tarkkaa rumpukomppia ja yhtenäistä massiivisesti pursuavaa äänikenttää.
Tämän jälkeen oli hyvä siirtyä taas eleganttiin jazzmeininkiin ja kyseessähän oli raha, Monkey Dollar ratkaisee. Ne ovat niin hienoja ne vihreät setelit, green bucks, totesi Hepa.
Tämä ajoittain jyhkeän painavasti rynkyttävä kappale löytyy Prospektrum -levyltä kolmessa osassa Hannu Salaman lausunnan taustalla, mutta nyt saimme kuulla sen yhtenäisenä instrumentaaliversiona.
”Sitten mentiin raikkaimpiin teemoihin, Suomi, kesäilta ja psykedeelinen twist”, Twistfolk alkoi hartaasti jouhikon vinkuessa haikeasti. Hepan tenorin vastatessa siihen koko porukka tuli voimalla mukaan ja kohta mentiin rytmikkäästi isoa kovaa. Reipas ja menevän vauhdikas kappale jatkui pöyhkeästi kunnes lopussa palattiin hartaaseen ilmaisuun. Seuraavaksi henkistymme, sanoi Hepa, lähtötasosta riippuen me kaikki tulemme samalle viivalle. Tapani Varis jumputti bassollaan alkutahdit kappaleelle Spiritus. Basson ja kitaroiden jäätävän viileän soundin päälle trumpetin ja tenorisaksofonin riipivän raastava ohjailu loi jäntevän yhteissoiton, mistä tietä raivattiin Forsmanin tukevalla komppauksella mahtipontisesti yhtenäisesti keskustellen.
Tolonen vaihtoi kitaransa bassoon, Tapani tarttui baritonisaksofoniin ja Hepa huiluun, se oli aloitusasetelma, kun lähdettiin vaellukselle (Lähtö Vaellukselle, Prospektum-levyltä). Tapani antoi lähtökäskyn jykevällä alarekisterin puhalluksella, johon Hepa yhtyi huiluineen. Matin lisätessä trumpetilla tähän loistavan puhtaan sukelluksen tyhjyyteen alkoi Prospekt-kone helkutin luonnikkaan ja messevän räväkän jyräyksen kohti metsäisiä polkuja.
Oltiin tulossa kohti loppuhuipennusta. ”Kun ei nyt muutakaan keksitä, niin laitetaan rähinäksi, tämä viimeinen kappale on sellainen leppoisa boogie, vähän leppoisampi kuin Paranoid ja se on nimeltään Mad Mats,” sanoi Hepa. Kaksi baritonisaksofonia aloitti sanaisen kinailun Hepan ja Tapanin lähtiessä villiin taisteluun keskenään. Räjähtävän kiivaat vuoropuhelut rävähtivät irti torvista ja välillä vuoropuhelu äityi keskinäiseksi yhtenäiseksi sanaharkaksi. Molemmat baritonisaksofonit raivosivat tuhdisti, välillä kiilaten välillä ohitellen yhteen puhaltaen samanaikaisesti raivoisasti taistellen. ”Kokonaispaketti” alkoi kiehua yli äyräiden muuttuen aivan ilmiömäisen räävittömän runttaavaksi tyrärytkeeksi.
Tämä ei kuitenkaan riittänyt yleisölle, vaan tätä herkkua piti saada lisää, ja sitä saatiin. Saimme vielä lisäosana nautiskella pitkän pätkän rauhallisempaa, mutta rehevän antoisaa matkan lopetusta ilmeisesti Finlandika ”Kakkosen” -kyydissä. Näin ainakin oletan, kun Hepa sanoi sen tulevan potenssiin kaksi.
Tämä oli taas yksi parhaita kosketuksia rytmimusiikin keskiöön sen jatsillista laidalta. Räväkkä kollektiivinen ilotulitus ja sen mukanaan tuoma improvisatiivinen röyhkeys, syvällisen järeä ja raskaan tykittävä voimainponnistus oli vaikuttavan jykevää ja mahtavaa kuultavaa. Tätä pitäisi saada suoneen livenä ainakin kahdesti vuodessa tai sitten kuunnella levyiltä lähes päivittäin. Tulisikohan siitä annos täyteen vähitellen. Ei yhtään tiedä, mutta nyt ainakin tuntuu hyvältä.
Porin Suomalainen Klubi, tiistai 12.7.2016
Validi Karkia -kesäklubi
23.00 Halme Prospekt feat. Pekko Käppi
Hepa Halme: saksofonit, huilu, bassoklarinetti, Esa Onttonen: kitara Arttu Tolonen: kitara, elektroniikka, Matti Riikonen: trumpetti, Tapani Varis: sähköbasso, Affe Forsman: rummut, vierailijana: Pekko Käppi: jouhikko
