Austinissa Teksasissa asuva kolmannen polven amerikansuomalainen Erik Hokkanen tuli ensimmäistä kertaa Suomeen kesällä vuonna 1987. Jo silloin hän tapasi Petri Hakalan Helsingissä ja myöhemmin Arto Järvelän Kaustisilla. Samana vuonna hän näki myös Tapani Variksen soittavan bassoa Värttinä-yhtyeen laulajien kanssa. Siitä asiat alkoivat kehittyä ja vuonna 1994 Lumisudet-kokoonpano soitti ensimmäistä kertaa tässä nykyisessä kokoonpanossa.
Yhtye on siis ollut koossa jo yli 20 vuotta. Tämän vuoden kiertue on järjestyksessään jo 14 tai 15 kerta Euroopassa, muisteli Erik. Tällä kertaa yhtye aloitti kiertueen syyskuun alussa Tanskassa ja Norjassa. Suomeen tultuaan yhtye konsertoi ensimmäiseksi Kaustisilla 13.9. ja saapui Jyväskylän kautta Poriin. Viimevuotinen levynjulkaisukiertue sai näin jatkoa myös Validi Karkia -klubilla tänä vuonna. Kiertue jatkuu vielä Suomessa kolmella konsertilla tänään Turussa, huomenna Tampereella ja päättyy Helsingissä Teatteri Kalliossa 18.9.
Viime vuonna yhtye oli liikkeellä triona, mutta Erik oli iloinen, että tänä vuonna he ovat liikkeellä koko ”joukkueella”, kun mandoliinin ja kitaran soittaja Petri Hakala oli myös mukana. Yhtye aloitti reippaasti instrumentaalikappaleella Hackberry Boogie.
Erik kertoili kappaleiden taustoista aina välillä mukavan hauskoja juttuja menneiltä vuosilta. Toista tuntia kestäneen setin aikana matkaa tehtiin monenlainen letkeän ”amerikkalaisen humpan” parissa. Alkuun päästeltiin tosiaan vauhdikkaasti boogien tahdissa, mutta mukaan mahtui juurekasta bluegrass -musiikkia, rock & rollia, rockabillya, countrya, bluesia ja gospelia sekä suomalaista pelimannimusiikkia.
Erik Hokkanen on hyvin eläväinen lavaesiintyjä, joka kitaroineen ja viuluineen on USA:ssa saanut lempinimen ”Teksasin Tornado”. Erik veti koko setin puheineen iloisen hauskasti huumorilla höystäen. Salintäyteinen yleisö sai nautiskella monitahoisesta esityksestä ja kaikilla tuntui olevan rento vastaanottavainen fiilinki päällä.
Vuonna 1998 Erik oli Helsingissä opettamassa Sibelius-Akatemiassa ja siihen aikaan yhtye valmisteli myös toista levyään. Sieltä oli poimittu kappale Diva At The Dive, jota yhtye ei ollut soittanut pitkiin aikoihin. Kappaleen jälkeen Erik totesi, että loppujen lopuksi se meni ”better than worse”.
Tästä mentiin sitten ihan uuteen tuotantoon, mikä oli syntynyt Erikin mielessä autossa ajaessa keikalle vasta pari kuukautta sitten. Siitä melodiasta syntyi hieman brasilialaista sambaa myötäilevä hauska kappale Alive And Kicking.
– Tiedän, että suomalaiset pitävät tangoista. Asuin ennen vuoden 1998 tuloani Suomeen lyhyen aikaa Coloradossa, pienessä Durangon kaupungissa. Mielessäni oli silloin tango ja tein kappaleen Tango In Durango. Soitamme lauantaina Tampereella Tango festivaalilla ja nyt onkin sopiva hetki soittaa tämä kappale.
Siinä tango vedettiin pitkän kaavan mukaan hienojen vuoropuhelujen vaihtuessa kaiken aikaan soittajien kesken. Se olikin kertakaikkisen mieltä hivelevä esitys ja sai mahtavat kättentaputukset aikaiseksi kappaleen loputtua.
Sen jälkeen mentiinkin aika haipakkaa rock & rollia mm. Elvistä muistellen …. I’ve got a dirty, dirty feelin’…..Dirty dealin’s goin’ on….You know I almost hit the ceilin’…..When I woke up and you were gone…..I took you in when you were hungry and now you cutting me out…….I’m gonna help you little darlin’ ….that ain’t the way it’s gonna be…..
Sitten palattiin Suomen tantereelle ja kappaleeseen, jonka Erik sanoi yhtyeen viulistin Arto Järvelän opettaneen hänelle, ”Suomi pelimanni valssi”. Kappale olikin suomalaista kansanmusiikkiperinnettä hienosti juhlistavaa soitantaa, tuttua ja turvallista.
Sitten Erik vaihtoi kitaran viuluun. ”Kun olen takaisin Teksasissa ja, jos meillä on esityksessä two violins, kaks viuluu, niin sanomme, että meillä on two fiddles. Kun soitan Arton kanssa, niin silloin meillä on finn twiddles”.
Siitä päästiinkin kahteen vanhanajan kappaleeseen luontevasti kiinni. Ensimmäinen oli Golden Slippers ja toinen jäi salaperäisen uskomuksen luoman verhon taakse.
Seuraavaksi palattiin aikaan, kun Erik oli Helsingissä opettajana 1998. Siihen liittyvä tarina oli pitkä, vaikkakin aika tyypillinen suomalainen tarina tanssiravintoloiden tunnelmasta, ilmeisesti maailmalla hieman oudoista naistentansseista ja siellä syntyvistä romansseista. Se oli tarina Erikin kokemuksista Vanhassa Maestrossa ja sen tapahtumista syntyneestä uudesta kappaleesta.
– Ja nyt tulee uusi kappale, mikä on 18 vuotta vanha. Olemme levyttäneet neljä albumia. Tämä seuraava kappale on toiselta vuoden 1998 CD:ltä In The Heart Of A Walking Dream. Minut laitettiin asumaan Eerikinkadulle, jotta en olisi unohtanut osoitetta. Siinä lähettyvillä oli yksi tanssipaikka ”Vanha Maestro”. Joskus käväisin siellä, koska se oli aivan naapurissa. Katselin ympärilleni ja opin paljon suomalaisista ihmisistä. Oli maaliskuu ja aika kylmää. Naisilla oli tapana kantaa mukanaan ylimääräinen kassi, missä he kuljettivat tanssikenkiä, jotka vaihdettiin sisään tullessa. Siellä oli myös hetkiä, jolloin naiset hakivat miehiä tanssimaan. Minuakin tuli yksi viehättävä nainen hakemaan tanssiin. Olin otettu siitä ja tilanne sai minut hyvälle mielelle. Totesin, että oli tapana tanssia kaksi kappaletta ”putkeen”. Kotiin mennessä minulla oli hyvä fiilinki ja aloin miettiä uuden laulun tekoa.
– Mietin kappaleita, joita tanssin tämän naisen kanssa ja tutkiskelin orkesterin esitettä. Näistä ajatuksista syntyi hieman bossa nova -tyylinen kappale, mikä sisälsi tanssipaikan tunnelmaa. Kirjoitin se tyylillä, missä oli miehen ajatuksia siitä mikä se seuraava kappale mahtaa olla. Tuntui siltä, että tanssiin hakutilanteeseen liittyi monia pieniä kaavamaisia yksityiskohtia, mitkä toistuivat samanlaisina. Ehkä löydätte kappaleesta tämän sanoman, kun kuulette sen.
– Kappale sai nimekseen The Girl From Iisalmi ja siihen liittyy tämä tositarina. Minulla on vielä sukulaisia Suomessa ja veljeni on tutkinut sukuni historiaa ja tähän tarinaan liittyy vielä kaiken lisäksi sellainen yksityiskohta, että äitini isä oli kotoisin Iisalmesta. Niinpä teidän on syytä olla mukavia minulle, sillä saatamme olla veljiä tai sisaria keskenämme.
– Vielä sellainen yksityiskohta tästä kappaleesta, että emme ole soittaneet tätä koskaan konserttitilanteessa eikä tätä tarinaa ole kerrottu tässä laajuudessa aikaisemmin. Olemme soittaneet sen vain studiossa äänitystilanteessa. Toivottavasti nautitte tästä vanhanajan tanssipaikan tunnelmasta, ”tyttö Iisalmi, ihana nainen”.
– Tämä oli kovin tunteellinen esitys ja sai minut melkein itkemään. Musiikki tekee hyvää ihmiselolle. Meillä on yksi aivan uusi hauska laulu seuraavaksi esitettävänä. Sitä on soitettu tämän viimeisen viikon aikana. Tämän sisältö tulee kotipiiristäni Teksasista. Asun maaseudulla kauniin joen varrella noin 50 minuutin matkan päässä Austinista. Joen varrella on jyrkkä kallio, jota kutsun nimellä Old Rock, mistä ajattelin kirjoittaa 50-luvun rockabilly -tyylisen ”rokkaavan” kappaleen.
”Are you ready to rock?” Siitä alkoi raisu meno, hurjalla antaumuksella viileteltiin Brian Setzerin -tyyliin ja yleisöä vietiin purevalla vauhdilla kuin sopulilaumaa. Heti sen perään letkeä blues renkuttelu sai vallan ja siitä edettiin terävästi ”tyhjätaskuna”, mutta muuten taskut täynnä bluesia. Can you hear me now….hey.. hey my empty pockets are full of blues….
Traagisesti vain 29 vuotiaana kuollut Hank Williams oli varmasti yksi kuuluisimmista yhdysvaltalaisia countrylaulajista aikoinaan. Erik totesi, ”ettei taida olla ihan oikein, jos tulen Teksasista asti Poriin ettekä saa kuulla yhtään Hank Williamsia” ja sitten mentiin mahtavan sydäntäsärkevästi I Can’t Help It If I Am Still In Love With You.
Today I passed you on the street
And my heart fell at your feet
I can’t help it if I’m still in love with you
Somebody else stood by your side
And he looked so satisfied
I can’t help it if I’m still in love with you.
Siitä esitys jatkui ja päättyi rehevän hulvattomasti omaa ruumisarkkua naulatessa kappaleella Drivin’ Nails In My Coffin.
Kun lisää vielä vaadittiin yleisön taholta, niin soittajien kesken käytiin pieni neuvonpito ja ”soitto presidentille varmisti vielä, että valinta oli hyväksyttävissä”.
– Soitamme vielä 30-luvun countrya, josta mm. ensimmäisen yhdysvaltalaisen äänielokuvan, Jazzlaulaja, päätähti Al Jolson on laulanut oman versionsa ja The Carter Family omansa, mutta luulenpa Elviksen version tästä laulusta olevan se kaikkein tunnetuin.
Kaunis ja suurella tunteella laulettu rakkauslaulu Are You Lonesome Tonight oli varmasti tuttu kaikille. Sitten oli vielä viimeisen laulun aika.
– Meillä on vielä yksi erityinen laulu. Kun asuin vielä Floridassa, niin minulla oli ainutlaatuinen tilaisuus päästä soittamaan yhden jo vanhemman mustan naislaulajan kanssa, joka oli vielä yli kahdeksankymppisenä hyvissä voimissa. Olin parikymppinen, kun tämä blues- ja gospel-laulaja ”Diamond Teeth” Mary McClain (Mary Smith, Bessie Smithin sisarpuoli), otti minut ”siipiensä suojaan”. Meistä tuli ystäviä ja hän opetti minulle paljon soul-musiikista. Sittemmin vuosia myöhemmin kuulin tämän laulun Elviksen versiona yhdellä hänen myöhemmin julkaistulla Gospel-albumillaan ja 1940-luvulta tunnetun The Golden Gate Quartetin esittämänä totesin, että tätä olin soittanut tätä gospel-laulua Maryn kanssa jo aikaisemmin.
Hengellisen mahtipontinen Gospel-julistus God’s Gonna Cut You Down päätti konsertin.
You can run on for a long time
Run on for a long time
Run on for a long time
Sooner or later God’ll cut you down
Sooner or later God’ll cut you down
Go tell that long tongue liar
Go and tell that midnight rider
Tell the rambler,
The gambler,
The back biter
Tell ’em that God’s gonna cut ’em down
Tell ’em that God’s gonna cut ’em down
Kirjasto Pori, torstai 15.9.2016
Validi Karkia Meltdown pt. 2
19.00 Erik Hokkanen (USA) & Lumisudet (FIN) (Erik Hokkanen: laulu, kitara ja viulu, Arto Järvelä: viulu ja snare, Tapani Varis: basso ja munniharppu, Petri Hakala: mandoliini ja kitara)
