Validi Karkia Meltdown -nimeä kantava kahden orkesterin konserttikokonaisuus toi Poriin sekä traditionaalisempaa että modernimpaa huippujazzia intiimeihin konserttiolosuhteisiin. Pauli Lyytinen Magnetia Orkesteri debytoi Porissa keskiviikkona 14.9. Viime vuoden keväällä perustettu kvartetti koostuu Suomijazzin ykkösketjun soittajista. Pauli Lyytisen ohella yhtyessä soittavat trumpetisti Verneri Pohjola, basisti Eero Tikkanen ja rumpali Mika Kallio. Lyytinen sai inspiraation orkesterin perustamiseen trumpetti-saksofoni-kontrabasso-rummut instrumentaation kiehtovasta ja avoimesta soinnista.
Torstaina vuorossa oli amerikansuomalaisen laulaja-viulisti-kitaristi Erik Hokkasen Lumisudet-kokoonpano. Viime vuonna sama yhtye oli Suomessa Cool Things -julkaisukeikalla ja hurmasi ainakin porilaiset hauskan vauhdikkaalla ja kerronnallisella keikalla. Western swingistä bluegrassiin sujuvasti liikkuvassa yhtyeessä soittavat suomalaiset etnomusiikin taiturit Arto Järvelä, Tapani Varis ja Petri Hakala.
Magnetia Orkesteri täytti odotukset
Kylähullun Kevät alkoi hyvin tuhtiin tyyliin Verneri Pohjolan täräyttäessä heti alkuun tiukan soolon trumpetillaan ja perään Pauli Lyytinen jatkoi sopraanosaksofonillaan virkeästi sooloillen.
Kolmikantabiisi Triangular puolestaan alkoi Mika Kallion rytmikkäällä rummutuksella. Rumpuja vyöryttäessään hän sai molemmat puhaltajat mukaan, Paulin jatkaessa nyt tenorilla. Rummut ja basso hiljentyivät kokonaan hetkeksi ja puhaltajat jatkoivat vuorokeskustelulla, kunnes Mika tuli mukaan hiljalleen pieniä kimakkaäänisiä symbaaleita lyhyesti kilkutellen.
Magnetia Orkesteri oli päässyt hyvään vauhtiin ja seuraavaksi soitto jatkui nimettömällä spontaanilla afrikkalais- kolumbialaishenkisellä vedolla. Pauli kehottikin yleisöä keksimään sille nimen soiton aikana.
Paulin näpräillessä sormipianoa (afrikkalainen Mbira) Mika taiteili jälleen rumpujen kalvoilla mielenkiintoisia ääniä messinkisiä metallikuppeja taputellen ja kapuloilla niitä kalvoja vasten väristellen. Pauli jatkoi afrikkalaista värinää lisäten vielä pientä puupilliä puhaltaen.
Seuraavaksi palattiin suomiaiheeseen. Virvatulia alkoi Paulin puhaltaessa tenoristaan ilmaa ja pelkkiä venttiileitä napsutellen. Tehoja lisätessään alkoi huikea matkanteko soolon jatkuessa improvisoinnin merkeissä.
Puhaltajien hiljennyttyä Eero Tikkanen sai myös puheenvuoron ja sooloili bassollaan vankan painavasti jousta hyväksi käyttäen ja Mikan täydentäessä taustaa hiljaisella vispilöiden pyörityksellä rumpujen kalvoilla.
Siitä siirryttiin sitten Paulin kertomana Possun ja Nallen seikkailuihin.
– Minulla oli pienenä sellainen sika kuin Eetu-Possu. Se kävi jenkeissä ja matkusti Euroopassa tiuhaan tahtiin. Minun siskolla oli puolestaan sellainen nalle mukanaan. Seuraavaksi soitettava kappale on saanut aiheen näiden kaverusten tekosista ja matkoista. Eli Eetu-Possun ja Pieru-Nallen seikkailut. Kappale alkoi Mikan lentävällä rummutuksella, mistä Verneri ja Pauli lähtivät hauskan leikkisään luritteluun. Eero ja Mika jatkoivat yhdessä jonkin aikaa puhaltajien ollessa hiljaa. Loppua kohden mentiinkin sitten melkoista rytmilaukkaa torvet tötteröllä.
”Seuraavaksi päästämme Mika Kallion haaveilemaan”, sanoi Pauli
Alkuun Haaveilijan Yksintanssi oli Mikan taidepajan rummuttelua kaikkien tuomareiden jakaessa taitoluistelusta tutut 6.0 -pistettä taiteellisesta vaikutelmasta.
Huopapäiset palikat takoivat rumpujen kalvoja vaihtelevasti hitaasti tömähdellen, välillä vähän kiihdytellen ja isolla puupalan kolautuksilla vahvistellen samalla pieniä päällekkäin olleita pystysymbaaleja kilautellen. Se oli sitä tyylilleen uskollisen Mika Kallion taidokkaan monitahoista ja monipuolista rumpujen muokkausta.
Sitten tulikin jo lopetuksen aika, mistä Paulin sanoi:
– Meillä ei ole vielä levyä tällä yhtyeellä julkaistuna, mutta ensi keväänä sellainen varmasti tulee olemaan. Sitä vastoin tuolla taustalla Jyrkillä on monia muita hyviä levyjä myynnissä, myös meidän eri projekteista. Päätämme tämän konsertin todennäköisesti kaikkien tuntemalla Cat Stevensin hienolla kappaleella Morning Has Broken.
Tunnistihan sen, mutta puhaltajat laittoivat omia koukeroita peliin. Pauli vastasi Vernerin puhaltamaan teemaan nokkahuilulla ja jatkoi sitten alttoaan sekopäisesti syöksyttämällä Vernerin pitäessä trumpetillaan samanaikaisesti teemaa yllä. Tuloksena oli rouhean karhea ja erikoinen ”heittäytyminen omille teille”, kunnes lopussa oltiin taas yhdessä teeman ympärillä.
Nelikko kutsuttiin vielä uudestaan lavalle ja lopuksi kuulimme vielä melkoisen rallin. Kappaleen nimi oli Laser ja Peikko, jota Pauli kertoi soittaneensa paljon aikoinaan Laser -yhtyeen kanssa ja se oli nyt herätetty uudestaan henkiin. Molemmat puhaltajat lähtivät liikkeelle rennon rankalla puhaltamisella ja veikeästi kiemurrellen vauhdikas rytmikeitos alkoi kiehua täyttä laukkaa päättyen lopullisesti Vernerin aivan huikeaan sooloon.
Olen näiden taitavien soittajien tekemisiä kuullut lukuisia kertoja eri kokoonpanoissa. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun kuulin tätä vähän toista vuotta nyt kasassa ollutta Magnetia Orkesteria. Tuntien ja tietäen soittajien taidot, odotukset olivat varsin korkealla etukäteen. Konsertti täyttikin täysin ennakko-odotukset.
Kirjasto, Pori, keskiviikko, 14.9.2016
Validi Karkia -klubi, Validi Karkia Meltdown pt. 1
20.00 Pauli Lyytinen Magnetia Orkesteri (Pauli Lyytinen: saksofonit, Verneri Pohjola: trumpetti, Eero Tikkanen: kontrabasso, Mika Kallio: rummut)
