Viime viikonvaihteessa Validi Karkia -klubi tarjosi kahtena iltana kolme esitystä teemalla Validi Karkia Guitar Moderne, joissa kitarat olivat pääosissa. Perjantai-illan 22.9. aloitti kaksoisveljesten, Julius ja Pekka Jääskeläisen, muodostama duo Ydinontelo. Loppuillan tiivisti espanjalainen Ángel Ontalvan soolosetti kitarajazzin parissa.
Lauantaina jatkoi, viimeksi puolitoista vuotta sitten samassa paikassa vieraillut, Raoul Björkenheim eCsTaSy aivan lähiaikoina ilmestyvän uuden levyn ‘Doors of Perception’ -julkaisukeikallaan. eCsTaSy on perustamisestaan 2010 alkaen liikkunut langattomasti kokeellinen rockin ja vapaamuotoinen jazzin asettamien rajapintojen reunamilla.
Kertomus maailman onttoudesta
Circle-kitaristit Julius Jääskeläinen ja Pekka Jääskeläinen aloittivat ensimmäisen illan Ydinontelo -nimeä (Hollow Core) kantavana duona. Kyseessä oli erityisen omalaatuinen projekti kokeilevaa musiikkia, josta en tiennyt mitään enkä pystynyt sisäistämään sen tarkoitusperiä. Siksi on ehkä ensiksi parempi tuoda esille soittajien omat näkemykset ja luonnehdinnat ”ontelomusiikistaan”.
”Tekijöiden halu tutkia onteloiden ontologiaa lähtee todennäköisesti havainnosta, että massaa ja substanssia ei ole. Kiinteinä esiintyvät rakenteet, kuten valtio tai sävelasteikko, ovat kerrotuista ja kuvitelluista rajoitteista syntyviä suljettuja tiloja, joiden sisälle, rakoihin ja väleihin on mahdollista rakentaa vaihtoehtoisia tapahtumahorisontteja. Tämä pyrkimys on mahdollisesti se ominaisuus, joka erottaa politiikan ja taiteen niiden jäljitelmistä, ts. viihteestä.”
Ja näin Julius kuvasi esityksen aluksi soittoäänien sekaan sen hetkisen oman ajatusmallinsa luotsaamaan kuulijat oikeille jäljille onteloiden syvänteissä.
– Tulevaisuus syntyy nykyisyydestä, ei nykyisyyden iloista, mitkä on nähtävissä, vaan ne syntyvät nykyisyyden tiloissa välissä olevista onteloista. Näitä onteloita me halutaan ylittää. Mietin talojen välipohjaa, mitkä tehdään ontelolaatoista. Talojen seinien välissä on villaa, mikä on ilmaa. Talot määrittävät meidän liikkeitä tilassa. Säädökset määrittävät meidän liikkuma-ajat. Säännöissäkin on onteloita.
Ydinontelo on yritys käsitellä taiteista abstrakteimman ja aineettomimman musiikin kautta kosmista epäilystä siitä, että kaikki kiinteäksi ajateltu voi yhtäkkiä pienestä kosketuksesta luhistua tai räjähtää joksikin täysin muuksi. Siinähän sitä on miettimistä, kaikelle löytyy ilmeisesti oma tilansa, oma paikkansa.
Veljekset loivat aivan omanlaisensa noin puolituntia kestäneen ääniviidakon, missä minimalistiset kuviot pyörivät omintakeisesti hetkessä haettujen keskinäisten sointikeskustelujen kautta.
Juliuksen akustisen kitaran ja Pekan soittaman banjon, sähkökitaran ja Roland -pianosyntetisaattorin aikaansaamalla äänien yhdistelmillä niputettiin soinnutukset yksinkertaisesti yhteen primitiiviseksi äänispektriksi.
Heidän esityksensä pureutui abstraktin äänitaiteen maailmaan. Esitys oli tarkoitettu eräänlaiseksi ääniteosprojektiksi kahdelle tai useammalle kielisoittimelle ja mahdollisesti muille esineille tai elimistöille, missä musiikillinen pohja rakentui hitaasti ryömien lähes huomaamatta esille. Epäsäännöllisen pitkät tauot loivat ennalta arvaamattomia taiteellisia yllätyksiä ja monenlaisia käänteitä.
Julius soitti koko ajan akustista kitaraa. Pekka aloitti banjolla ja siirtyi sitten sähkökitaran varteen. Samanaikaisesti hän loihti sähköistä taustaa ”kiipparilla” käyttämättä kuitenkaan pianokoskettimia. Siitä syntyi keveän leppoisasti velhoa matalaviritteistä suhinaa, onton usvaista kaukaista kuminaa, säröistä rahinaa, hongikon kaukaista huminaa, tuulen tuiverrusta ja viuhinaa. Hetkellisesti sähköinen virtapiiri laajeni voimakkaaksi nousten ja laskien. Viiltävät ujellukset nousivat pintaan kuin palosireeni olisi alkanut herätellä kuulijoita.
Olimme sujahtaneet huomaamatta jonnekin psykedeelis-avaruudellisen tyhjyyden läpitunkemattomaan paineettomaan onteloviidakkoon.
Sähköisen kitaroinnin moninaista ilmaisua
Espanjalaisen vapaan ilmeen kitaristi Ángel Ontalva on esiintynyt Validi -klubilla aikaisemmin kaksi kertaa. Edellisestä vierailusta Poriin Siperian Dogs -yhtyeen kanssa on ehtinyt kulua vain 8 kuukautta. Laajan musiikillisen kehityskaaren omaava kitaristi ja säveltäjä Ontalva tunnetaan erityisesti avant -jazzin sekä kokeilevan musiikin tekijänä. Hän liikkuu laajasti ja taitavasti eri musiikinlajien rajapinnoissa.
Erilaiset musiikkikulttuurit ja siellä esiintyvät taiteilijat kiehtovat häntä. Paljon maailmalla kiertänyt Ángel kertoi liikkuvan enimmäkseen Espanjan ulkopuolella, koska hänen esittämälle musiikille ei yksinkertaisesti löydy yleisöä kotimaassa. Siellä kosketuspintaa tälle musiikin lajille ei tunnu olevan ollenkaan.
Tutkiessaan progressiivisen rockin, kokeilevan, vapaan improvisaation, jazzin ja etnisen musiikin olemuksia, hän samalla visioi ja kehittelee siitä omaa musiikillista sanomaansa.
Vaikka Ángel Ontalva tekee paljon omaa sävellystyötä, niin perjantaisen soolokonsertin osalta hän soitti suurimmaksi osaksi improvisoitua uutta musiikkia. ”Olen yleensä vähäpuheinen ja annan kitarani puhua puolestani enkä tällä kertaa oikein pysty esittelemään näitä kappaleitakaan, kun en ole niitä edes ehtinyt nimetä”, kertoi Ángel.
Yhden kappaleen hän mainitsi kuitenkin olevan hänen vuonna 2003 perustamansa bändin October Equusin ensimmäiseltä albumilta ja sen nimi oli Vestals.
Tunnelmaltaan sähköinen setti oli kokonaisuutena ainutkertainen. Siihen vaikutti monimuotoinen improvisointi ja paljon erilaisien tehosteiden käyttö kielillä. Yksi lisälaite oli aika erikoinen, sillä se kiinnitettiin kitaran kaikupohjan päälle kielien kiinnityskohtaan ja sillä saatiin samanaikaisesti muunneltua äänen väriä ja sointujen tasoa riippuen siitä millä kohtaa kielien sormikoskettelu ja/tai plektra kulloinkin toimi.
Tunnelmasta toiseen liikkuminen oli monisävyistä, kokeilevan musiikin pohjalta rakennetussa esityksessä melodisuus oli kaikesta huolimatta kärkiaspekti. Ángel onkin korostanut sitä, että miten pitkälle tahansa mennäänkin improvisoinnissa, niin aina pitää muistaa korostaa melodialinjausten tärkeyttä, ilman sitä ei pystytä luomaan sellaista musiikillista pohjaa, mikä vetoaa myös yleisöön.
Erikoisella näpräilytekniikalla hän sai luonnollisen helponoloisesti kitaran soimaan puhtaasti ja tiiviin terävästi. Hän ei sortunut ollenkaan pitkiin vingutusjaksoihin, vaan viesti lähti raikkaan yksinkertaisesti, mutta samalla määrätietoisesti soinnuttaen. Kitara soi kirkkaan heleästi tunkeutuen syvällisiin mietteisiin, vaikka improvisointi määräsi tahdin, välillä vähän revitellen välillä hieman minimalistisemmalla ilmeellä.
eCsTaSyn uusi levy tulossa markkinoille
eCsTaSy -kvartetin keikkakalenterissa oli merkattu vain 2 levynjulkaisukeikkaa ennen varsinaista julkaisupäivää. Toinen niistä oli Validi -klubilla, missä yhtye esiintyi viimeksi keväällä 2016. Raoul Björkenheim avasi illan esityksen kehumalla, että Poriin on kiva tulla soittamaan, kun täällä tuntuu aina olevan enemmän väkeä kuin monessa muussa paikassa.
– Olemme uuden levyn julkaisukiertueella. Tänään on kuulemma Porin päivä ja me juhlistamme sitä soittamalla levyn sisältöä ”extra heavysti”. Meillä on levyjä mukana ja teillä on nyt mahdollisuus ostaa se mukaanne näin etukäteen, sillä Doors of Perception ilmestyy virallisesti markkinoille vasta lokakuun alussa 4.10.
“Bändi on todella kehittynyt viime vuosina. Olemme nyt tavoittaneet sen pisteen, jonka olin mielessäni toivonut olevan joskus mahdollista. Tämän levyn tiimoilla menimme studioon muutaman luonnoksen kanssa, mutta onnistuimme luomaan suurimman osan musiikista täysin spontaanisti. Sain sellaisen tunteen, että olimme löytäneet oikeanlaisen linjauksen ja keskinäinen vuorovaikutus tuntui luonnistuvan erittäin hyvin. Saimme aikaan sellaisen keskusteluyhteyden, mikä ei olisi ollut mahdollista toteuttaa viisi vuotta sitten”, sanoo Björkenheim.
Kvartetti soitti setin aikana seitsemän levyn 10 kappaleesta. Terävän rytmikäs Elemental alkoi pitkällä Björkenheimin kitaraintrolla, mihin Markku Ounaskari tarttui rumpujen takana hiljalleen Pauli Lyytisen aloittaessa puhaltamalla sopraanosaksofonia. Pisteliään vauhdikkaasti edennyt kappale sisälsi paljon hienoja kitarasoinnutuksia ja kohti loppua se vaimentui hiljalleen yhtenäisen elegantisti.
Buzz käynnistyi hyttysten lentoa kuvaillen Jori Huhtalan kontrabasson ja Raoulin kitaran rauhallisella vuoropuhelulla. Pauli oli siirtynyt sivummalle, hieman taka-alalle piiloon, mistä hän puhalsi hetkittäisiä suhahtavia ääniä Markun kilistellessä pieniä tiukuja. Paulin tullessa esille alttoa napsutellen alkoi tahti kiihtyä lennokkaaksi rymistelyksi, mihin Markku vastasi rytmikkään nopeilla virvelirummun kopsutteluilla ja symbaaleiden möyhennyksellä. Raoul jatkoi kitarasoololla, mihin Pauli kohautteli sokkona maittavia välihuomautuksia.
Alun alkaen William Blaken runosta “The Marriage of Heaven and Hell” alkujuurensa saanut levyn nimikkokappale Doors of Perception kertoo siitä miten meskaliinin vaikutuksen alaisena pyrittiin pääsemään toisen näkökantoihin sisään ja ymmärtämään niitä. Levyn kansikuva yrittää valaista omalla tavallaan kappaleen musiikin sisältöä.
Kappale sisälsi mielenkiintoisia osioita, tenorisaksofonin vaikerointia, kitaran käsittelyä kaksin käsin otelaudalla ja jousella viiltävän matalia ääniä luoden. Rumpujen ja basson keskinäinen luja, mutta melodinen rytmitys tiivisti tunnelmaa. Basson ja kitaran välillä syntyi jousen käytöllä sinfoniallinen äänipatja, mitä Paulin vähäeleiset välipuhallukset ja rumpujen kuiskuttelu taustalla muokkasivat kiinteäksi kauhua enteileväksi juonitteluksi.
Robert De Niron sanoin peilin edessä Talkin’ to Me? käynnistyi voimakastahtoisesti rumpujen ja basson välisellä keskustelulla. Siihen mukaan tempautunut tenorin painostava jumputus ja hetkittäinen räävitön räkäisyys yhdistyivät hauskasti yhteiseksi syöttöpeliksi kitaran kuin eri polkuja kulkevan sekoilevan kimakkuuden kanssa. Tätä polkua seuraten rumpujen kolkutus ja basson uhmakkuus myötäilivät slide-putken kiivaalla myötävaikutuksella syntynyttä vingutusta ja soitto jatkui riidellen raa’an herkeämättömästi improvisoinnin johdattelemana.
Surf Bird laskeutui kiivaan otatuksen jälkeen hiljaiseen balladinomaiseen tunnelmointiin Paulin soittaessa itämäistä puupilliä, Jorin rahisutellessa jousella basson kieliä. Markku puolestaan raapi ensin rumpujen kalvoja ja vaihtoi sitten hillittyyn vispilöintiin. Raoul tuli mukaan hiljalleen kitaransa kanssa ja kappale eteni hissukseen alusta loppuun.
Seuraavaksi haluttiin taas kipakasti vastausta Answer It!. Kappaleen nimi kuvasi aika hyvin myös sen musiikillista sisältöä, missä liikuttiin seikkailevaan tyyliin etsien keskinäistä vuorovaikutusta kysymys – vastaus dialogina. Viimeisenä kappaleena tapailtiin hurmoshenkistä tanssia, Ecstasy Dance. Pauli puhalsi yksin sopraanolla viekoittelevasti kutsuen tanssin pyörteisiin. Vastaus tuli rumpujen ja basson yhteisenä rytmisenä pyörteenä säveltäytteisen mattorullan avautuessa eloisan vaihtelevana. Konsertti loppui vielä encorena kuultuun lurittelevan iloluontoiseen hurvitteluun Roller Coaster, mikä ei kuulu uuden levyn kappalevalikoimaan.
Sen jälkeen Raoul kertoi vielä, että he ovat julkaisseet kaikki yhtyeen kolme levyä tähän mennessä 33 vuotta toimineen amerikkalaisen Cuneiform levy-yhtiön kautta. Yhtiö on julkaissut noin 20–25 levytystä vuosittain, mutta nyt ajat ovat muuttuneet ja levyjen tuottaminen ja myynti eivät ole enää kannattavaa ”bisnistä”, joten yhtiö on ilmoittanut lopettavansa toiminnan. Yhden pariskunnan ylläpitämä levy-yhtiö aloitti vaatimattomasti, mutta pääsi kuitenkin hyvään nousuvauhtiin ja siitä syntyi lopulta hyvin tunnettu merkki. Erityisesti avantgarden ja progressiivisen musiikin sekä omintakeisen jazzmusiikin levynjulkaisijana Cuneiform on ollut merkittävä tekijä. Ecstasyn kaikkia levyjä oli myynnissä ja Raoul mainosti vielä, että kyseessä on viimeinen erä ja mahdollisuus saada näitä levyjä käsiin. Ainakin pöydällä olleet kappaleet menivät liukkaasti kaupaksi.
Valitettava tieto näin jazzrytmiläistenkin kannalta ajatellen, vaikka viimeaikainen kirjeenvaihto hieman antoi ymmärtää, että jotain tämän suuntaista oli odotettavissa. Olemme arvostelleet tällä sivustolla kymmenittäin Cuneiformin julkaisemia aivan mahtavia erikoislevyjä. Niiden joukossa on ollut sellaisia teoksia, mitkä ovat nousseet arvostusmenestyksiksi ja samalla jäävät tulevaisuuden klassikkojen joukkoon elämään omaa elämää.
Validi Karkia Guitar Moderne 22.–23.9.2017
Porin kirjasto, perjantai 22.9.2017
20.00 Ydinontelo (FIN) (Pekka Jääskeläinen, Julius Jääskeläinen)
Ángel Ontalva (ESP) soolokitara
lauantai 23.9.2017
20.30 Raoul Björkenheim eCsTaSy ‘Doors of Perception’ -levynjulkaisu
(Raoul Björkenheim, Pauli Lyytinen, Markku Ounaskari, Jori Huhtala)
