Jyrki Laihon organisoima Validi Karkia -klubi on tarjonnut vuoden 2015 aikana yhteensä neljäkymmentä konserttitilaisuutta Porissa laajalla rytmimusiikin spektrillä, mikä on valtava määrä yhden miehen masinoimana. Konsertit ovat olleet intiimin pienimuotoisia, paikassa missä ei ole ikkunoita eikä tarjoilua, mutta maksimissaan 70 hengelle tarkoitetussa tilassa yleisö pääsee läheiseen tunnelmaan soittajien kanssa.
Vuosi on päättymässä ja viime viikolla torstaina ja perjantaina pidettiin kahden illan Artrockjazzmusique -miniatyyrifestivaali, missä kuulimme täysin paikanpäällä improvisoitua jazzia, eksperimentaalista häly -noisea ja punkkia.
Taiteellista jazzimprovisaatiota levynjulkistuksessa
Kolmesta pitkään musiikkielämässä vaikuttaneesta muusikosta koostuva Erkki Joutseno Trio esiintyi torstaina tarkoituksena tuoda julki kolmikon uusi levy Breathe In / Breathe Out. Levyä ei kuitenkaan ollut tullut vielä painosta ulos, joten sen ”kimppuun” ei päästy, mutta saatoimme nautiskella täysin siemauksin hienosta, vapaasta paikan päällä ”keksitystä” jazzimprovisaatiokokonaisuudesta.
Rumpali Erkki Joutseno aloitti uransa jo 1970-luvulla rockmuusikkona ja siirtyi myöhemmin free- ja avantjazzin pariin, missä hänen kurinalainen ja selkeän taiteellinen rumputyöskentely pääsee paremmin esille. Hänen soitossaan jazzin peruspilarit, melodia ja harmonia, yhdistyvät näyttävästi. Monitaituri Tapani Varis on totuttu näkemään kontrabasson varressa, mutta nyt hän soitti tenorisaksofonia, puuhuilua, munniharppua ja erilaisia perkussiovälineitä. Kontrabassoa käskytti tällä kertaa enemmän R&B ja Roots -musiikin puolelta tuttu, toinen pitkänlinjan basisti, Matti Vallius.
Trio aloitti kappaleella Vedenpaisumus, mikä sopi hyvin valitsevaan keliin ulkona, kuten Tapani Varis asian ilmaisi. Toki kaikki toivomme valkeaa joulua, jatkoi Tapani, ja siksi soitammekin seuraavaksi kappaleen Valkea Joulu. Se oli hyvä aloittaa joulukellohelistimellä, minkä ääni soi koko kappaleen ajan, vaikka Tapani soitti samalla myös saksofonia yhdellä kädellä.
Kuluttamisen juhlasta Tapani varoitteli ostamasta ainakaan sellaista saksofonitelinettä, mikä lavalla nyt nähtiin.
– Joulun allahan on kuluttamisen juhla kiihkeimmillään, mutta voin sanoa, älkää hankkiko tuollaista saksofonitelinettä, ei ole tosiaan kauhean hyvä. Luulisi sen olevan tosi kätevä, ei paina mitään, menee näppärästi mutkaan, kun sen saa kasaan, mutta kuinka ollakaan, on niin hutera, että tänäänkin se kaatui omia aikojaan. Onneksi saksofoni säilyi ehjänä.
– Meille on tässä yhtyessä syntynyt sellainen perinne tämän ”mammuttikiertueen” aikana, että minä keksin ”piiseille” nimet ja sitten me vaan soittelemme ne pois kuleksimasta.
– Tämä vain tiedoksi siksi, jos joku sattuisi epäilemään, että näitä kappaleita olisi kovasti harjoiteltu etukäteen, mutta eipäs olekaan. Ne luodaan tässä nyt teidän silmienne ja korvienne iloksi, toivottavasti, tässä hetkessä, kuten äsken, nyt ja tulevaisuudessa.
– Olimme eilen keikalla Tampereella Huurupiilossa ja Faarao Pirttikangas majoitti meidät ystävällisesti omaan pyramidiinsa ja siitä syntyi nyt ajatus seuraavan kappaleen nimeksi. Soitamme siis kappaleen Pyramidin Arvoitus.
– Tämän keikan piti olla meidän uuden levyn julkaisutilaisuus. Valitettavasti levy ei nyt kuitenkaan ole fyysisesti läsnä, mutta jos on tarpeeksi hyvä mielikuvitus sen materialisoimiseksi, niin se elää mukana tässä universumissa joillain merkillisellä tavalla. Tauon aikana voitte ostaa toki muita levyjä, mitä Jyrkillä on myynnissä tuolla takana.
Tauon jälkeen soitto jatkui kappaleella, jolle ei nyt onnistuttu keksimään sopivaa nimeä. Seuraavalle kappaleelle yhtyeen visionääri ja johtaja, rumpali Erkki Joutseno, antoi poikkeuksellisesti nimeksi Harri Marstio Meni Kylpyyn. Lopuksi Tapani tarttui kahteen käsisymbaaliin ja alkoi taiteilla niille ominaista yhteenkuuluvuuden sointuvaa äänimaailmaa. Niiden kanssa hän siirtyi hiljakseen takahuoneeseen Erkin ja Matin seuratessa perässä ja konsertti päättyi siihen.
Trio loihti työnäytteen, missä kynnettiin jazzin vapaata maastolenkkiä loikkien mäkiä ylös vahvassa nosteessa turboruuvia hieman kiristäen ja verrytellen taas mäkiä alas. Keskittynyt työntekeminen ja toistensa seuraaminen ja saman ajatuksen siirtäminen omaan tekemiseen toimi vaikuttavasti. Utelias tunkeutuminen omille alueille piirsi taiteellisen kartan, jolle äänien kirjo yhdistettiin ja sidottiin kokonaisena äänimattona yhteen. Tuloksena oli Breathe In/Breathe Out, vai oliko. Sitä kun emme tiedä. Kuulija eli hetkessä ja otti vastaan soittajien luoman dynaamisen äänien kirjavan spektrin, minkä kolmikko sulatti yhdeksi taideteokseksi. Siitä siinsi vapaus.
Kokeilevaa äänten monitahoisuutta
Perjantai-illan aloitti helsinkiläinen vuonna 2011 perustettu Gunk, jonka muodostavat basisti Ilpo Heikkinen, saksofonisti Janne Martinkauppi, kitaristi Antoine Verhaverbeke ja perkussionisti Petri Pirtilä. Pirtilän lisäksi myös muut kolme soittajaa virittivät perussoittimien ohella omilla perkussiovälineillään omalaatuisen musiikillisen esityksen.
Gunk -kvartetin sanotaan soittavan sävellyksiä, mitkä kiitävät minimalismista maksimaalisen tehokkaaseen ulostuottoon improvisaation hengessä ja omalla ajattomalla toimintamallillaan.
Itselleni Gunk oli täysin tuntematon kokoonpano enkä tiennyt etukäteen ollenkaan minkälaista musiikkia kvartetti ylipäätään soittaa.
Musiikillinen anti olikin melkoinen yllätys, sillä tavallisten soittimien lisäksi lattialla oli melkoinen määrä erikoista peltiroinaa.
Isot tiskipöydän kaltaiset kantatut peltilevyt toimivat ”työpöytinä”, joiden päällä vieriteltiin, pudoteltiin, kolisteltiin, lyötiin, hakattiin, rahisuteltiin erilaisia esineitä, kolkuttimia, kannuja, pannuja, gongeja ja muita metalliesineitä. Hauskin ja tehokkain oli Pirtilän käyttämä tehostettu ”työpöytä”, missä hän kolautteli jerry-kanisteria mennen tullen luoden mainion bassoefektin soiton sisältöön.
Melkoinen taidetakomo oli tämä Gunk pyörityksillään, yllättävä, jännittävä, spontaanin räjähtävä, raikkaan erilainen. Välillä mentiin röyhistellen baritonisaksofonin voimallisessa alarekisterissä ja sitten hiljennyttiin peltien pyörittämiseen ja siististi jousilla vingutteluun. Esitys oli kaikin puolin improvisaation iloista lahtausta, ilman tiukkapipoisuutta. https://soundcloud.com/gunkstructures
Rankkaa punkkia
Täysin tuntematon itselleni oli myös basisti Alinan, kitaristi Dmitrin, ja laulaja / lyömäsoittaja Sashan, muodostama venäläistaustainen Fate vs Free Willy -kolmikko. ‘New Dead End’ -LP:nsä lokakuussa julkaissut trio edustaa hypnoottisen psykedeelistä no wave-punk -musiikkisuuntausta.
En tiedä mitä tämä no wave pitää sisällään, mutta armottoman rankkaa peruspunkkia trion esitys mielestäni oli. Raivokas meno ja kova volyymi olivat tavaramerkkejä, millä mentiin samalla primitiivisellä rytmillä ja äänimassalla alusta loppuun.
Pori, kirjasto, torstai 10.12.2015
Validi Karkia -klubi
klo 19.00 Erkki Joutseno Trio levynjulkaisu
perjantai 11.12.2015
21.00 Gunk
22.00 Fate Vs Free Willy
Ennen joulua on vielä tiedossa yksi konsertti 22.12.2015 klo 20:10 Tapani Rinne ja Teho Majamäki “luolatunnelmissa”.
