Kun pianisti Uri Caine esitti ensimmäistä kertaa J.S. Bachin Goldberg-muunnelmistaan tehtyjä tulkintojaan Porissa vuonna 2000, hänellä oli mukana kuusi soittajaa, kaksi laulajaa ja yksi levynpyörittäjä. Kaksikymmentämeljä vuotta myöhemmin hänen kanssaan teosta esitti Helsingin Musiikkitalossa kolme orkesteria, kuoro ja räppäri.
Konsertti oli vuosittainen helsinkiläisten orkesterien yhteis esitys, ns. AUF-konsertti osapuolinaan Avanti, UMO Helsinki Jazz Orchestra ja Suomalainen barokkiorkesteri (FIBO). Niiden lisänä oli vielä Jepa Lambertin johtama gospel-kuoro Sounds of Mercy ja Paleface, joka sekä räppäsi että lausui valitsemiaan runoja.
Alkujaan intiimisävyinen Bachin sarjamuotoinen cembaloteos oli kasvanut jo spektaakkeliksi, jossa aineksina oli jazzia, klezmeria, tangoa, gospelia, räppiä. avantgardea ja runonlausntaa sekä väläyksinä myös Bachia perinnetyyliin soitettuna.
Bachin musiikkia on vuosien varrella monin tavoin esitetty. Jazzikkaista versisinneista tutuimpia ovat pianisti Jacques Loussierin jazzkompin kanssa tehdyt levytykset, samoin myöskin kompin tukemat Swingle Singersien kirkassoundiset kuoroesitykset. Niissä kuitenkin Bachin kirjoittama musiikki säilyi selvästi tunnistettavana, tosin jazzikkaammin fraseerattuna.
Cainella homma on ihan muuta. Hän on kehittänyt oman näkemyksensä muunnelmista kirjoittamalla moniin osiin kokonaan uutta musiikkia, jossa Bachin musiikkia ei ole yritettykään muunnella. Hän on myös selvästi lisännyt hänen oman musiikkinsa osuutta kokonaisuudessa.
Tällaisena se on varsin värikäs kokonaisuus, jossa koko ajan sattuu ja tapahtuu esiintyjien vuorotellessa jouhevasti. Konsertissa huippuhetkiä oli monia, Yksi sellainen oli kuoronsa johtajasta solistiksi ryhtyneen Lambertin komea sooloesitys. Samoin Avantin yhtyeen huimat venymiset erilaisten musiikkilajien tulkintoihin ilahduttivat suuresti. Hauska oli myös kuunnella Palefacen runoesityksiä, toki herra olisi voinut valita vähemmän synkkiä tekstejä.
Bachin musiikin tyylinmukainen tulkintavastuu oli tietenkin Suomalaisen barokkiorkesterilla. Osa soitettiin pultista lavalla, mutta välillä myös orkesterin soittajia kiipeili katsomoon ja soitti sieltä. Täytyy kyllä myöntää välillä räimeeksi yltyneen menon välissä FIBO:n osuuksissa korva lepäsi.
Jonkin verran silti kaipasi parempaa dynaamista balanssia näiden osapuolien välille. Kun Avantista oli vain neljän miehen ryhmä, mukana mm. klarinetisti Kari Kriikku, ja barokkiorkesteri soi taas aika hillitysti, niin niiden rinnalla täysi UMO kuulosti turhan äänekkäältä. UMO olisi tähän konserttiin asettaa yhtyeen. Yhtä hyvältä Cainin jazz-variaatiot olisivat kuullostaneet pienemmänkin kokoonpanon voimin.
AUF: Avanti, UMO ja FIBO sekä Paleface ja Sounds of Mercy Helsingin Musiikkitalossa 12.9. 2023
