Ruotsalainen musiikin monitoimimies Magnum Coltrane Price kävi toissa vuonna UMO:n solistina tulkitsemassa James Brownia. Tuolloin syntyi idea, että UMO tekisi levyn Pricen kanssa. Blue Notella vasta ilmestynyt levy tehtiinkin viime marraskuussa. Nyt Magnum, kapellimestari/ pasunisti Nils Landgren, laulajatar Viktoria Tolstoy ja kitaristi Erik Söderling ovat Suomessa kolmen konsertin kiertueella promoamassa levyä. Ensimmäinen levyn sisällön live-muodossa esitellyt konsertti oli kohtuullisen hyvin kansoitetussa Espoon Sellosalissa. Kappaleista puolet on Magnumin itsensä tekemiä, loput on aiemmin kuultu mm. Princen, Lee Dorseyn, The Metersin ja Donny Hathawayn esityksinä. Musta funky on Magnumin päägenre, siitä myös suuri osa konsertista koostui. Tosin Magnumin kaikki omat kappaleet eivät olleet kovinkaan funkahtavia. tarjolla oli mm. enemmän Georgie Famen kuin James Brownin mieleen tuovaa jazzin ja r&b:n välimaastossa liikkuvia lauluja.
Big band-sovituksista suurimman osan oli tehnyt big band-sovittajana aiemminkin kunnostautunut Pessi Levanto, loput Magnumin ruotsalainen bändikaveri Magnus Lindgren. Funkyn tuominen isolle orkesterille ei ole aina kovin helppoa, sillä tässä musiikissa oleellinen rooli on rummuilla ja bassolla, joiden on syytä kuulua kunnolla. Levyllä tämän pystyy varmistamaan miksauksessa, mutta Sellosalissa UMO:n 13 puhaltajan riffit onnistuivat välillä peittämään muun alleen. Funkyn kummisetä James Brown pärjäsi uransa ajan enimmillään 5-6 puhaltajalla, maailman parhaassa soulin torvisektiossa Memphis Hornsissa soitti korkeintaan viisi miestä, yleensä vähemmän. UMO:ssakin olisi voinut joihinkin kappaleisiin antaa lepovuoron puolelle puhaltajista.
Vaikka Supermusicc on turhan suureellinen nimitys, konsertti on silti hyvä kokonaisuus, josta tosin voisi muutaman kappaleen huoletta jättää pois, jos tarjolle tulisi myöhemmin esimerkiksi tunnin festivaalikeikkoja.
Magnum on sympaattinen laulaja, joka onnistui mainiosti Donny Hathawayn aikanaan esittämän tunnelmallisen balladin Giving up’in tulkinnassa. Kunnon rynkytys taas oli Princen D.M.S.R (Dance, Music, Sex, Romance), johon Levanto oli tehnyt hyvin toimivan sovituksen. Se huipentui Magnumin ja taustalaulajan roolissa konsertissa olleen Viktoria Tolstoyn duetoinnin rinnalla kulkevaan Landgrenin ja Tero Saartin pasuuna/trumpettiotteluun.
Konsertin johtanut Landgren on myös maineensa veroinen funky-pasunisti, joka olisi mielellään kuunnellut lisääkin rouhevia sooloja. Heleällä, B.B. Kingin mieleen tuovalla soundilla soittanut kitaristi Erik Söderlind on hyvä ammattimies, joka soittoonsa on saanut vaikutteita George Bensonin kaltaisilta muusikoilta.
