Alkuvuodesta 2019 käynnistyi rekrytointi uuden kapellimestarin löytämiseksi. Hakemuksia tulikin runsaasti. Kesällä kutsuttiin Ed Partyka johtamaan UMO Helsinki Jazz Orchestraa. Edin oma instrumentti on bassopasuuna ja tuuba. Hän on kotoisin Chicagosta, Illinoisista. Vuodesta 1990 lähtien Ed on työskennellyt Euroopassa, pääasiassa Saksassa.
Ed on vieraillut monien eurooppalaisten huippu big bandien kapellimestarina ja nostaa omaksi tärkeäksi muusikkoesikuvakseen Bob Brookmeyerin. Bobin kanssa julkaistu albumi on hieno esimerkki Edin omalla nimellä julkaistuista, yli kymmenestä levytyksestä. Muusikkona Ed on soittanut yli 60 levyllä.
Ed Partyka saapui Suomeen harjoituttamaan UMOa Helsinki Festivalin konserttia varten. Hienon alun jälkeen käynnistyi uuden kapellimestarin ja orkesterin tutustuminen toisiinsa. Syksyn ja alkuvuosi 2020 sujui hyvin, kunnes maaliskuussa kaikki muuttui.
Ed jäi pandemiatilanteesta johtuen Helsinkiin ja konserttisuunnitelmat oli pantava uusiksi. Jo useamman vuoden ajan oli UMOn tuotanto pohtinut mahdollisuutta tehdä äänityksiä omassa studiossa.
Kotipesä Kaapelitehtaalla oli toimiva harjoitustilana, mutta studion rakentamisessa vanhaan tehdasrakennukseen oli haastavaa.
UMOn vakiorumpali Markus Ketola oli hankkinut kokemusta tuottajana erilaisissa levyproduktioissa ja hänen johdollaan hankittiin äänityskalustoa. Haasteena oli mm. toimistotilan muuttaminen tarkkaamoksi. Tarkkaamon ja studion välinen etäisyys on 100 metriä ja kaapeliyhteyksien rakentaminen useamman eri käyttäjän tilojen läpi vaati teknisten haasteiden ratkaisemista ja neuvottelutaitoa.
Syyskuussa äänitetyistä neljästä kappaleesta kolme on äänitetty Kaapelitehtaalla ja neljäs livetilanteessa Savoy-teatterissa. Mikrofoneja ja ääniraitoja käytettiin 35 ja aikaisemmin Yleisradion äänityksistä hankitulla kokemuksella oli nyt käyttöä.
Äänitykset tallennettiin ns. 100 %-periaatteella ja tuottajan roolista vastasivat kapellimestari ja äänittäjä yhdessä.
UMOn kokoonpano tällä levyllä koostuu kompin lisäksi viidestä trumpetista, kolmesta pasuunasta, tuubasta ja saksofonisektiosta, jonka yläpäätä on avattu huiluilla ja alapäätä laajennettu bassoklarinetilla, kontrabassoklarinetilla ja bassosaksofonilla.
Soitinvalikoimasta johtuen levyn sointimaailma on rikas ja sointuja on levitetty muhkeasti. Nyt levyn äänittänyt Markus Ketola oli päässyt itse rumpukioskin ääreen. -Hieno oli äänitystilanne, mutta kyllä on hieno päästä itse vetämään.
Konsertti käynnistyi Edin sävellyksellä Summer Of My Discontent, jossa sooloon tarttui Mikko Pettinen flyygelitorvellaan. Markus Ketolan vahva rooli tuli esiin myös heti alkutahdeista lähtien. -Joku vitsaili kappaleen nimestä, In My Disco Tent ja mikäs siinä sehän kuvaa tunnelmaa ihan hyvin, jutusteli kappaleen säveltäjä.
Mikko Mäkinen sanoi enteelliset sanat kesäkuussa 2020 Jazzrytmit lehdessä julkaistussa haastattelussa.
“Nyt kun on ollut aikaa, niin olen enemmän treenaillut klarinettia ja kuunnellut mm. Putte Wickmania YouTubesta. Olen myös palauttanut klassista soittamista mieleen. Mulla on selkeä kuulokuva miltä soittimen pitää kuulostaa. Kaikissa soittimissa on oma sointi-ihanne ja mielikuva mitä kohti pyrkiä. Klarinetin kohdalle se ei ole pehmeä swing-soundi vaan enemmänkin Putte Wickman-Woody Hermann-tyyppistä bebopklarinetin soittoa suoralla äänellä, ilman turhaa vibratoa. Klarinetti on aivan turhaan aliarvostettu jazzsoitin.”
Ed Partyka otti haasteen vastaan ja asetti riman Mikolle haasteellisen korkealle. Para Nadan kauniin melodian on säveltänyt brasililainen pianisti Eliane Elias. Pasuunasektio ja flyygelitorvet luovat pohjan johon Mikon levollisen klarinetin on helppo laskeutua.
Kontrasti kirkkaan klarinetin ja baritonisaksofonin möreän pohjan välillä toimi erinomaisesti. Pianosoolon jälkeen klarinetti tarttui uudelleen melodiaan, joka jatkuu ja jatkuu. Ikään kuin Mikko ei haluaisi päästää irti hetkestä.
Juho Valjakan pianosoolo rauhoitti tilanteen ja oli vahva tuki tässä kappaleessa. Mikko liittyi UMOon vuonna 1994 ja on soittanut saksofonisektiossa kaikkia puupuhaltimia. Hän on luottomuusikko johon kapellimestarit ovat aina voineet luottaa. Ed Partykan sovitus antoi arvostusta sekä upealle muusikolle että soittimelle.
G.G.´s Last Dance on Ed Partykan originaali, joka käynnistyi puupuhaltimilla. Iso-tomilla soitettu clave-rytmi johdatti pasunisti Kasperi Sarikosken pasuunan melodian kautta sooloon. Rytminen elementti säilyi ja taustalla oli käytössä koko soitinvalikoiman rikkaus. Kasperi käytti pasuunan mahdollisuuksia mikrointervalleihin hienolla tavalla. Tanssi sai UMOn ja solistin otteeseensa, kunnes tilanne loppua kohti rauhoittui.
Kenny Kirklandin Diendasta on tehty lukuisia versioista aina Stingin lauluversiosta Branford Marsaliksen sopraanosaksofonimeditaatioon. Nyt big bandille tehty sovitus tarjosi soolotilaa neljälle mainiolle muusikolle.
Tatu-Pekka Paukkusen käyrätorvi esitteli laulavasti melodian, joka jatkui duettona Katharina Brienin alttosaksofonin kanssa. Käyrätorvisoolosta palautui mieleen Maynard Ferguson Big Bandin Mimi.
Matalien vaskien riffit ja taustat muodostivat jännitteen Juho Valjakan pianosoololle. Kaiken takana sykki Markus Ketola rumputyöskentely, joka jatkui soolona, josta välittyi rumpalin musikaalisuus. Lopussa palautettiin mieleen teema hetkeksi.
Do as I Say (Not as I Do) on kapellimestarin ohje, jota noudattamalla orkesteri pääsee haluttuun lopputulokseen. Kappaleessa oli levyn nopein tempo ja se haastoi soittajat, jotka kuitenkaan eivät häkelryneet vaan toteuttivat stemmoihin kirjoitetut merkinnät varmasti.
Soolotilan varasti keikkaryppään toinen sakasalaisvahvistus Florian Trübsbach. Florianin soolo liikkui riskirajoilla päätellen hänen kasvoilleen nousseesta tumman punaisesta hehkusta. Markus Ketolan vahva työskentely tuki trumpettien ja pasuunoiden vuoropuhelua.
-Katsomme jo tulevaisuuteen ja seuraan levyyn. Uuden albumin ensimmäisen kappaleen My Heart Says, on säveltänyt Manuel Dunkel. Balladi oli kaunis ja Edin sovitus oli korvia hivelevää amerikkalaista big band soundia.
Manuel on eräs suurista suomalaisista tenorifonisteista ja hänen soittonsa on kypsää ja todellista korvaherkkua. Kolmimuunteisuus on etu, kun tarjoillaan uutta musiikkia kultivoituneemmalle jazzyleisölle.
Haasteet jatkuvat ja tämä levy on tärkeä tallenne tilanteesta, jota ei voitu aavistaa, kun Ed ja UMO tapasivat toisensa 15.8.2019. UMOn kymmenes kapellimestari on lunastanut paikkansa Uuden Musiikin Orkesterin lähes 50 jatkuneessa tarinassa ja uusin äänite 60 julkaisun diskografiassa.
Ohjelma
Summer Of My Discontent
Säv. & sov. // Comp. & arr. Ed Partyka
Soolot / solos Markus Ketola, Mikko Pettinen
Para Nada
Säv. // Comp. Eliane Elias
Sov. / Arr. Ed Partyka
Soolot / solos Mikko Mäkinen, Juho Valjakka
G.G.’s Last Dance
Säv. & sov. // Comp. & arr. Ed Partyka
Soolo / solo Kasperi Sarikoski
Dienda
Säv. // Comp. Kenny Kirkland
Sov. / Arr. Ed Partyka
Soolot / solos Tatu-Pekka Paukkunen, Katharina Brien, Juho Valjakka & Markus Ketola
My Heart Says
Säv. // Comp. Manuel Dunkel
Sov. // arr. Ed Partyka
Soolo / solo Manuel Dunkel
Do as I say (not as I do)
Säv. & sov. // Comp. & arr. Ed Partyka
Soolo / solo Florian Trübsbach
Kokoonpano // Line-up
Kapellimestari / Conductor
Ed Partyka
UMO HELSINKI JAZZ ORCHESTRA
Trumpetit,:Teemu Mattsson, Timo Paasonen, Mikko Pettinen, Tero Saarti, Martti Vesala
Pasuunat: Kasperi Sarikoski, Pekka Laukkanen, Mikko Mustonen + tuuba, Heikki Tuhkanen
Käyrätorvi: Tatu-Pekka Paukkunen
Saksofonit ja puupuhaltimet: Florian Trübsbach, Katharina Brien, Manuel Dunkel, Mikko Mäkinen, Max Zenger
Komppi: Juho Valjakka, piano, Filemon von Numers, basso, Markus Ketola, rummut / drums
UMO Jazz Orchestra, Vuotalo, 26.4.2022
