40-vuotista taivaltaan juhliva UMO Jazz Orchestra käynnisti juhlakonserttisarjansa yhden keskeisen alkuperäisen toimintaperiaatteensa mukaisesti uudella kotimaisella musiikilla. Heti ensimmäisestä trumpettisektion päräyttämistä äänistä tunnisti selvästi Edward Vesalalle tyypillisen orkesterisoundin ja sävelmaailman.
Konsertissa kuultiin Vesalan UMOlle kirjoittamaa materiaalia 1900-luvun loppupuolelta sekä Iro Haarlan uudempaa tuotantoa, mm. kaksi maailman kantaesitystä. Ensimmäinen juhlakonsertti Kanneltalossa oli ”riisuttu setti”, vain noin tunnin mittainen esitys, ja niinpä oli syytä mennä seuraamaan myös kokopitkä versio juhlavuoden avauksesta myös Koko Jazz Clubille. Se myös kannatti, sillä laajempi konserttikokonaisuus tarjosi enemmän ja jossain mielessä myös parempaa kuin avaus.
Vesala (1945-1999) kirjoitti paljon hyvin erilaista musiikkia, aina upeista balladeista raivokkaseen menoon. Kokoonpanot vaihtelivat Stanko – Vesala Duosta keskikokoisiin ensemble-virityksiin ja – kuten tässä – aina big bandeihin asti. Skaala oli laaja, jos ajattelee vaikkapa vain muutamia hänen levytyksiään: runollinen ja laulettuja hitaita kappaleita sisältävä Neitsytmatka, rankasti rokkaava Arto Mellerin kanssa yhteistyössä tehty Mau Mau, UMOn Bad Luck, Good Luck, New Yorkissa tehty Heavy Life ja Kalevalaan perustuva, lausunnalliseen ilmaisuun perustuva Kullervo. Noin muutamina, toisistaan melkoisesti poikkeavina esimerkkeinä mainittuna.
Konsertin Vesala-osio liikkui enimmäkseen balladisävyissä ja hitaissa tempoissa. Vesalalle tyypillistä ääntä ja vimmaa jäi suorastaan kaipaamaan. Vesalalle tyypillisiä tiukkoja ja teräviä aksentointeja, vauhtia ja riipiviä harmonioita olisi saanut olla mukana enemmänkin. Tietty (ja kaivattu) potku puuttui. Nyt ainakin hänen musiikkiinsa ei niin perehtynelle kuulijalle käsitys Vesalasta säveltäjänä jäi vähän vajavaiseksi ja yksipuoliseksi. Siitä huolimatta, että hyviä kappaleita toki kuultiinkin.
Onnistuneempi kokonaisuus oli sen sijaan Iro Haarlan sävellysten osuus. Mm. upean kaunis Ennen päiväkoittoa tarjoili mm. Jouni Järvelän hyvän sopraanosaksofonisoolon sekä Haarlan itsensä esittämän pitkän pianosoolon. Myös konsertin aikana vahvasti esillä ollut keskeinen parivaljakko Iro Haarla – Pepa Päivinen loisti tässäkin sävellyksessä. Päivisen bassoklarinetin ja Haarlan pianon duetto oli nautinnollista kuunneltavaa.
Illan toisessa kantaesityksessä sama kaksikko oli myös vahvasti ja vaikuttavasti esillä: tällä kertaa yleisö pääsi nauttimaan baritonisaksofonin ja harpun värittämästä duetosta. Myös alkupuolen sordinoitujen trumpettien ja huilujen värittämä orkestrointi oli kaunista kuunneltavaa. Pepa Päivinen oli, ymmärrettävästi, muutenkin illan keskeinen solisti. Hänhän oli alusta asti mukana Vesalan Sound & Furyssa, ja on soittanut paljon myös Haarlan kanssa (mm. mainio duo-levy Yarra Yarra). Päivistä kuultiin em. soitinten lisäksi myös tenoristina konsertin avausnumerossa.
Hyvä valinta ohjelmistoon oli myös harpun, bassoklarinetin ja huilujen värittämä Kurkien taru (Haarla). Kappale kehittyi hitaasta alustaan kivasti keinuvaan meininkiin. Johonkin väliin mahtui hikinen alttosoolo, ja trumpetisti Mikko Pettisellä oli peräti kolme mainiota solistista osuutta kappaleen aikana.
Upea oli myös konserttien toinen kantaesitys Led by the Wind. Siinä kuultiin, sananmukaisesti, erilaisia tuulia alkaen alun hiljaisesta Markus Ketolan sutien suhinasta luomasta tuulenvireestä jonnekin ukkosmyrskyä tai rankkaa sadekuuroa enteilevään puuskittaiseen tuuleen. Iro Haarla viihtyy maaseudun luonnossa ja sen kuulee – tässäkin sävellyksessä.
Pienine puutteineenkin UMOn juhlavuosi käynnistyi mukavasti. Ja lisää on tulossa.
UMO juhlii: Music of Iro Haarla & Edward Vesala, 29.01.2015 Kanneltalo (30.01.2015 Malmitalo), 02.02.2015 Koko Jazz Club.
UMO Jazz Orchestra, kapellimestarina Mikko Hassinen.
