UMO:n kevätkauden uutuutena ovat tunnin pituiset lounaskonsertit Savoy-teatterissa. Näillä on myös kysyntää, mikä tuli selväksi sarjan toisessa konsertissa karkauspäivänä. Teatteri oli näet täpötäynnä nauttimassa ilmaiseksi tarjoillusta musiikkimenusta.
Listalla oli Count Basien ja Thad Jones/Mel Lewisin orkesterien ohjelmistoihin kuuluneita kappaleita, joista suurin osa on ollut UMO:n partituuriarkistossa jo pitkään. Nyt ne oli hyvä syy kaivaa uudelleen esiin.
Tällaisessa leppoisassa päivätilaisuudessa ei ole syytäkään soittaa kovin vaikeaselkoista tavaraa, vaan näissä puitteissa jokseenkin suoraviivainen big band-musiikki toimii parhaiten.
Silti Jouni Järvelän johtaman ja juontaman konsertin ohjelmistossa rima oli riittävän korkealla kappalevalinnoissa , sillä kuuluville tuli useita harvemmin kuultuja teoksia.
Varsin mielenkiintoista oli kuulla esim. ikivihreä All of me sekä Basielle Billy Byersin 1960-luvun puolivälissä sovittamana että Thad Jonesin reilut kymmenen vuotta myöhemmin kirjoittamana sovituksena. Kappale sinänsä alkaa olla ikikulunut, mutta taitavat kirjoittajat pystyvät näköjään saamaan siihen yllättävästikin uutta eloa.
Basien 50-luvun kappaleista kuultiin Whirly Bird (sov. Neil Hefti), April in Paris (Wild Bill Davis) ja Kansas City Shout (Ernie Wilkins) sekä myöhempää ohjelmistoa edustanut Sam Nesticon kirjoittama Warm Breeze. Kaikki laatutavaraa. Thad Jonesin materiaalia oli taas UMO:n hra Jonesin johdolla 1977 levyttämä Groove Merchant, joka on yhä yksi komeimmin soivia modernin big band-kirjallisuuden teoksia.
Ilahduttavasti UMO myös suhtautui normaalista poikkeavaan soittoaikaan varsin ammattimaisesti halliten mainiosti ohjelmiston. Konsertin pääpaino oli selkeästi orkesterisoitossa, mutta silti varsin monet umolaiset pääsivät sooloilemaan. Mukavaa oli, että esimerkiksi harvemmin solistina kuultava trumpetisti Timo Paasonenkin pääsi nyt esiin.
Seuraava lounaskonsertti on 30. maaliskuuta. Tuolloin UMO järjestää bluesin sukukokouksen Savoyssa. Kannattaa mennä ajoissa.
