Striimikonsertissa kuultiin sävellyksiä Bob Brookmeyerin pitkän uran loppupuolelta UMO Helsinki Jazz Orchestran ja trumpetisti Kalevi Louhivuoren tulkitsemana. Kapellimestarina toimi Ed Partyka, joka teki tiivistä yhteistyötä oppi-isänsä Brookmeyerin kanssa parinkymmenen vuoden ajan.
Tuolloin Brookmeyerilla oli oma jazzorkesteri, joka toteutti hänen musiikilliset näkemyksensä juuri niin kuin hän oli visioinut ja kirjoittanut. Bob Brookmeyer New Art Orchestra oli nuorista muusikoista koostuva ryhmä, josta muodostui yksi vuosituhannen vaihteen kovimmista jazzyhtyeistä. Edin omin soitin tuohon aikaan oli bassopasuuna. Bob Brookmeyer taas oli niitä harvoja, jotka toivat esiin venttiilipasuunan jaloja ominaisuuksia omassa soitossaan.
Eri yhteyksissä Ed tuo esille kuinka tärkeä hänen uralleen oli tuo ajanjakso. -Bob inspiroi minua kirjoittamaan musiikkia big bandille, ja hänestä tuli myöhemmin opettajani, mentorini, pomoni ja isäni, jota minulla ei koskaan ollut. Bobin perinnön siirtäminen eteenpäin uusille muusikkopolville on minulle tärkeää.
Kalevi Louhivuori on totuttu näkemään mitään pelkäämättömänä heittäytyjänä mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Armstrongista avantgardeen ja keskiaikaisesta kirkkomusiikista bebopin kiemuroihin. Luultavasti hänen käyntikortissaan lukee You name it – I play it, mukaillen new orleansilaisen paraatibändin käyntikorttia, jossa lukee Weddings and Funerals- Music for All Occasions.
Kalevi saa soittimistaan irti erilaisia sävyjä ja soundeja aivan luonnon menetelmälläkin. Hänen innostuksensa tekniikkaan tuo lisäväriä erilaisten kiekujen ja kaikujen, tuplausten, looppien, pedaalien ja säröjen muodossa. Nekin palvelevat musiikkia, eivätkä ole mitään itsetarkoituksia.
Kalevi aloitti konsertin flyygelitorvella ja kappaleella Fireflies. Striimin alussa on reilut viisitoista minuuttia tyhjää, joten kannattaa kelata kohtaan 16.10 niin pääsee heti tunnelmaan. Bob Brookmeyer on ilmeisesti ollut sitä mieltä, että soittajat pitkästyvät taukoja laskiessaan, joten soittamista riitti koko orkesterilla alusta loppuun ja viiden trumpetin sektio oli siten perusteltu ratkaisu. Riemastuttavaa oli, että näin järjestyi harvinainen kuuden mestarin kokoontuminen ja valokuva, jonka otti basisti Ville Herrala. (Suomen trumpettikilta kiittää).
Kalevin taakkaa helpotti seuraavassa kappaleessa Spirit Music: III. Dance For Life, Jukka Eskola. Vuoropuhelu täyden orkesterisatsin kanssa tarjosi Jukalle tyhjä paikkoja täytettäväksi pelkästään Jaska Lukkarisen rumpukompin päälle. Hienoa on, että kiireinen festivaalipäällikkö ehtii myös soittamaan. – Savoy Jazz Festin ohjelmisto on monipuolinen ja sisältää muun muassa afroamerikkalaisen jazzperinteen edustajien parhaimmistoa. Odotan jännityksellä sopimuskauteni viimeisen vuoden festivaalia ja sitä, miten laadukas jazzmusiikki valtaa tunnelmallisen Savoy-teatterin neljän päivän ajaksi”, Eskola summasi.
Bob halusi kirjoittaa myös laajempia kokonaisuuksia ikään kuin konserttoja. Sellainen oli neliosainen Get Well Soon -suite. Osat oli nivottu yhteen jatkumoksi ja siinä Kalevin monipuolisuus ja musikaalisuus tuli oivasti esiin. Sarja sisälsi teokset TAH-DUM, Monster Rally, For You ja Over Here.
Kolmannen osan fonisektio täydentyi englannintorvella, kun Manuel Dunkel tarjosi tilaa Michael Lawrensonille. Muut sektion jäsenet vaihtoivat peltisoittimensa puihin, kolme klarinettia ja bassoklara.
Over Here käynnistyi Jaska Lukkarisen rumpusoololla (kohdassa 1.09) ja Manu palasi takaisin rivistöön. Osan päätti Kalevin pitkä kadenssi. Pakko on ihailla herran kestävyyttä ja ehtymättömien ideoiden aarreaittaa.
Balladissa Lovely melodiaa soitti Michael Lawrenson englannintorvella. Kaunis melodia ei turhia koukeroita kaivannut. Läpisävelletty teos sai rauhallisen ja arvoisensa tulkinnan. Ed piti kokonaisuuden otteessaan. Säveltäjä osasi nimetä kappaleen oikein.
Manuel Dunkelin tenorisaksofonilla on soitettu monet kiperät polkat ja tiukat tempot. Get Well Soonissa oli kunnon Amerikan meininkiä ja big band -perinnettä parhaimmillaan. Bob Brookmeyer kirjoitti aikoinaan The Thad Jones/Mel Lewis Jazz Orchestralle tämän tyyppistä, sihen aikaan modernia big band -musiikkia. Tässä ja muissakin konsertin kappaleissa kuultu rumpalin musikaalisempi tapa soittaa on juuri sitä mihin silloin siirryttiin Buddy Rich-Sonny Payne -vaiheen jälkeen.
UMO, Ed ja Kalevi tekivät upean keikan. Kiitos myös ääni ja kuva!
PS: Bob Brookmeyer ei ole UMOlle mikään uusi tuttavuus. Hän vieraili UMOn solistina kahteen otteeseen vuosina 1981 ja 1984, joista jälkimmäisessä olin itse paikalla. Mieleen jäi taiteilijan persoona ja ystävällisyys. Hänellä oli aikaa jäädä juttelemaan keikan jälkeen yleisön kanssa.
Kokoonpano:
Kapellimestari: Ed Partyka
Solisti: Kalevi Louhivuori, trumpetti
Saksofonit: Sampo Kasurinen 1. altto, Max Zenger 2. altto, Ville Vannemaa 1. tenori, Manuel Dunkel 2. tenori, Mikko Mäkinen baritoni
Englannintorvi: Michael Lawrenson
Trumpetit: Teemu Mattsson lead, Timo Paasonen, Mikko Pettinen, Tero Saarti, Jukka Eskola 5. trp
Pasuunat: Kasperi Sarikoski, Mikko Mustonen, Pekka Laukkanen, Mikael Långbacka bassopasuuna
Komppi: Kirmo Lintinen piano, Seppo Kantonen keyboard, Ville Herrala basso, Jaska Lukkarinen rummut
Striimikonsertti Kaapelitehtaalta ilman saliyleisöä. Voit katsoa livestriimin UMO Helsinki Jazz Orchestran nettisivuilla ja mobiilisovelluksessa. Striimikonsertti on ilmainen, mutta voit ostaa UMOn kanavissa 5/10/15 € hintaisen lipun tukeaksesi orkesteria.
Konsertin jälkitallenne on katsottavissa UMOn kanavissa heti konsertin jälkeen to 10.2. klo 20 alkaen toistaiseksi.
