Kahden keikan putki aloitettiin edellisenä iltana Savoy-teatterissa. Molemmat tuvat olivat lähes täynnä, joten konsertin aihe oli selvästi innostanut yleisöä jättämään kotisohvan ja – teatterin.
Itse ajattelin, “olisikohan Mauri Antero Nummisella jotain tekemistä asian kanssa, onhan hän tehnyt työtä suomalaisen tangon viemiseksi niin Saksaan, kuin Ruotsiin”. “Saksan konsertin sovitukset laati Vellu Halkosalmi, tälle keikalle lisäarreja on tullut Ville Vannemaalta ja JK Louhivuorelta“, informoi Jukka.
Konsertin solisteina esiintyivät Jukka Perko ja Yona. UMO oli koossa jälleen huippumiehityksessä ja puikossa (miksi aina sanotaan puikoissa, kun tahtipuikkoja on vain yksi), siis tahtipuikkoa vispasi (siis ei Jorma Panulan oppilas) Kari Heinilä.
Tangoa ja iskelmää siis kuultiin, vaikkakin uusina raikkaina big band – sovituksina. Satumaa, Lapin Tango ja Hiljainen Kylätie ovat tulleet tutuiksi haikeasti haitarilla soitettuina, mutta nyt mentiin välillä viiteen ja välillä lattaritunnelmissa. Kauko Käyhkön Kangastus kulki viidakkotunnelmissa. Akselin ja Elinan Häävalssi oli valssi ja ylimääräisenä kuultu Järnefeltin Kehtolaulu kaunis.
Yonalla on laulun lahjan lisäksi myös sävel ja sanat hallussa. Vaadin kyyneleeni takaisin olisi voinut menestyä Seinäjoen tangosävellyskilpailussa, “mutta unohdin lähettää sen sinne”. Kellon alla kertoi sen tavallisen tarinan kun tyttö odottaa Stockan kellon alla ja poika unohtaa saapua tapaamaan elämänsä naista. Hölmökin tunnistaa rakkauden ja Toisen oma kierteli ja kaarteli rakkausteeman ympärillä ja Panssarivaunu jyräsi todellakin. Tämän tankin säestyksen Yona halusi kuulostavan “bulgarialaista” katusoittajista muodostuneelta häirikkösoittokunnalta. UMO yritti ja pääsikin suhteellisen lähelle.
“Saksan projektia varten tehdyt sovitukset olivat alun perin instrumentaaleja, mutta kun sävellajit sopivat Yonalle, lisättiin Kylätiehen ja Kangastukseen lauluosuus”. Yonan biiseihin vastaavasti sitten luriteltiin saksofonilla. Sovitukset maalailivat paksuilla brassimatoilla ja välillä vaikkapa kolmella huilulla. Mikko Mustonen täydensi pasuunasektioita tuuballa ja vetäisi illan parhaan pasuunasoolon kylätiellä. Tero Saarti leijaili flygarilla lapissa ja Timo Paasonen growlasi kangastuksen kourissa.
Salintäydet yleisöt pitivät kuulemastaan. Varsinkin Vuotalon keikalle oli saapunut paljon nuorta yleisöä varmaankin Yonan huokuttelemana. Myös Vuotalon pääsylippujen hinnat olivat kuluttajaystävällisemmät.
Big band on oikeissa käsissä hieno kokoonpano, jolla voi työstää kaikenlaista materiaalia. Tämä oli hieno veto.
