Validi Karkia -klubin täysipainoinen vuosi 2015 tuli päätöksen tiistaina 22.12. Mikäs sen sopivampaa olikaan, kun saada viimeisen konsertin esiintyjiksi porilaislähtöiset muusikot bassoklarinetisti Tapani Rinne ja marimbaa sekä erilaisia perkussioinstrumentteja soittanut Teho Majamäki. Duo vei 40 konsertin kokonaispaketin juhlallisesti päätökseen omalla konsertillaan.
Kaksikko on tehnyt yhdessä poikkeavaa musiikkia aikaisemmin korkealla vuorilla sijaitsevassa temppelissä Intiassa. Siellä syntyi levyn Inside The Tempel sisältö vuonna 2011. Vuosi sitten kaksikko laskeutui 35m metrin syvyyteen graniittiseen tunnelionkaloon ja sitä ympäröiviin käytäviin, missä nyt kulkee viime kesänä suurella kohulla avattu Vantaan kehärata.
Projektin kehittelystä Tapani ja Teho ovat kertoneet seuraavia ajatuksia:
– Kaikissa mahdollisissa tiloissa, joihin pääsimme, tallensimme syntyneitä ääniä. Huoltokäytävillä onnistuimme äänittää erilaisia akustisia ilmiöitä, joita saimme soiton ohella purkitettua samalla kerralla. Luonnon kiviseinää siellä oli kuitenkin vain yhdessä paikassa, sillä kallioita oli enimmäkseen vuorattu betonilla niissä osissa, joihin pääsimme toteuttamaan tätä projektia. Teimme kaiken Suomi-näkökulmasta emmekä käyttäneet etnisiä soittimia äänityksessä, kuten Intia-projektissa.
Siellä tehdyistä äänitteistä muotoutui toukokuussa julkaistu levy Under the ground, minkä äänimaisemointia voidaan tänä päivänä kuulla myös tunneliston asemilla. Tämä onttoutta kumiseva kaiku heijastui taidokkaan melodisesti tähän yhdistettyyn soittoon. Se sopi vallan luontevasti siihen tunnelmaan, minkä ikkunaton tila Karkia -klubilla loi, vaikka nyt ei oltu kovin syvällä maan alla.
Kaksikon musiikille on luonteenomaista tehdä matkaa musiikin maailmassa, missä äänet syntyvät hetkessä ja siinä tilassa missä milloinkin ollaan. ”Tila soi itsessään”, on Tapani sanonut. Niin kävi nytkin. Vahva punainen lanka oli improvisointi ja siihen liitetyt sähköiset tietokoneella ohjatut lisukkeet looppeineen ja sämpläyksineen. Ympäröivä akustiikka oli toinen avainsana siihen miten soitto eteni ja taipui läsnä olleiden mieliin. Tulos oli todella maittava, pelkää nautiskelua kuulijan korviin.
Levyllä Under The Ground, Teho soitti neljällä kappaleella ainoastaan marimbaa, viidennessä oli mukana muitakin soittimia. Porissa hänellä oli Marimban lisäksi mukana koko joukko oikeiden etnisten soittimien rinnalla ”keksittyjä” soittimia. Pitkän muoviputken nimesimme ennen konsertin alkua ”Pentti Nikulan ME-seipääksi”. Putkeen oli sijoitettu sähköistä virtaa ilmeisesti mikrofoonin kautta ja ääntä siitä lähti selkeästi isojen ämyreiden välityksellä sekä puhallettuna että putken pään taputtelulla. Nämä äänet antoivat kiehtovan yksinkertaisesti toimivalla tekniikalla mahtavan tausta efektin, jota sitten kierrätettiin muun soiton yhteyteen.
Mbira, illimba tai kalimba on lähinnä itäisen Afrikan eri maista lähtöisin oleva sormisoitin. Sillä on useita nimiä riippuen hieman alueesta, mistä mikin näistä tulee. Suomeksi soitinta voidaan kutsua aivan hyvin sormipianoksi. Teho oli sananmukaisesti tehostanut myös tämän soittimen ja sai siitä aikaiseksi hienoja väriseviä ääniä pelkästään taputtelemalla soittimen runkoa ja näpräilemällä rautaisia koskettimia. Majamäellä oli lyömäsoitinarsenaalissa myös toinen afrikkalaisperäinen keraaminen lyömäsoitin udu. Marimban päällä sen taputtelu käsin ja sormin loi hypnoottisen kumpuilevasti kumahtelevan kauniin äänentoiston.
Tapani Rinne on matalaäänisen bassoklarinetin varressa varsinainen taitoniekka. Hänen soitostaan huokui hienovaraisen täyteläinen mystisyys ja rauhallinen mietiskely, mikä vaihteli minimalistista kuvioinneista voimakkaisiin pyrähdyksiin hetkittäisten salaperäisten ajatteluhetkien päätteeksi. Minimalistisuus tuli esille heti ensimmäisen kappaleen aikana, kun hän sämpläsi omaa soittoaan ja työsti siitä erikoisen äänirakennelman vain soittimen suukappaletta sormin räpläillen. Hetkittäisellä suukappaleen soitollaan hän siirsi ääniä soittimen venttiilien kautta napsuttelevaksi äänentuotoksi puhaltamatta ollenkaan klarinettia.
Hän rakenteli vaikuttavan melodisia sävelkuvioita ja loihti säkenöivän maalauksellisen kokonaispaketin, mikä sekoittui mielikuvituksellisen inspiroivasti Tehon samanaikaisesti luomaan lyömäsoittimien äänikenttään. Sähköisten elementtien monipuolinen hyväksikäyttö antoi esitykselle näyttävyyttä soittajien itse luomien äänimaisemointien kautta. Monisärmäinen nopeasti vaihteleva tempoilu, kuitenkin suurempaa hyökkäävyyttä käyttämättä oli täsmällistä, idearikasta ja mieleenpainuvaa.
Vuoden viimeiseen Karkia -klubin kirjastokonserttiin oli saapunut runsaasti väkeä. En tiedä vaikuttiko siihen soittajien porilaistaustat vai kiinnostus ylipäätään kokeilevasta paikan päällä hetkessä soitetusta musiikista. Paljon oli ainakin sitä tuttua ”porukkaa”, mikä on aidosti kiinnostunut valtavirrasta poikkeavasta musiikillisesta elämyksestä. Sitähän tällaiset projektit suurelta osin ovat. Kiitokset kuuluvat myös Jyrki Laiholle siitä, että hän jaksaa järjestää näinkin paljon ohjelmaa vuositasolla. Muusikot ovat myös olleet kiitollisia Jyrkille siitä, että hän on luonut heille paljon lisämahdollisuuksia esiintymisiin.
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, mitä kevät 2016 tuo mukanaan. Siitä sitten lisää, kun ohjelmisto kokonaisuudessaan tulee julkiseksi.
Kirjasto Pori, tiistai 22.12.2015
Validi Karkia -klubi
20:10 Tapani Rinne & Teho Majamäki – Under the Ground
