Oletin 12.3 Kulttuuritalolle mennessäni, että kyseessä olisi M.A. Nummisen konsertti, jonka Riku Niemen orkesteri säestää. Maestro Nummisen osuus rajoittui kuitenkin konsertin alussa ja lopussa muutamaan kappaleeseen. Suurin osa ohjelmasta oli lähinnä Riku Niemen mainion orkesterin musisointia vaihtuvine solisteineen.
Harvoin tulee kevyen musiikin konsertissa ihailleeksi suomen kielen puhumista. Mauri Antero Numminen opiskeli myös suomen kieltä aloittaessaan opinnot Helsingin yliopistossa 1960. Tämän huomaa edelleen, kun Numminen virheettömästi, rauhallisesti, pehmeästi ja suorastaan kauniisti konsertissaan hoitaa kappaleiden välijuonnot.
Vuosia, vuosia sitten jossain konsertissa Numminen kuulutti: ” Jani ei ole nyt mukana, hän makaa sairaalassa ja vääntelehtii tuskissaan”.
Nykyinen Stand Up-komiikka -muoti tahtoo perustua ajatukseen, että taitelija pulputtaa lauseita nopeasti puhuen yhteen jonoon.
Suomen ensimmäinen stand up- koomikko taitaa muuten olla Eemeli, jolla oli oma persoonallinen tyylinsä. Menestys perustui vakavalla naamalla rauhallisesti esitettyihin lauseisiin, missä toki kaksimielisyydellä oli oma merkittävä sijansa.
Nummisen minimalistinen stand up –komiikka on vielä pidemmälle vietyä, yksi tai kaksi lausetta, joissa on ainoastaan pari humoristiseksi sävytettyä sanaa, mutta mikä oleellisinta, ne aina kieliopillisesti oikeita.
Konsertin alussa päivänsankari itse oli lavalla ja esitti Jörn Donnerin elokuvaan Perkele – kuvia Suomesta sanoittamansa kappaleen. Kukaan muu muusikko ei saa yhdellä sanalla konserttiyleisöä fiilikseen. Kappalehan tietysti kuului kokonaisuudessaan Perkele !!
Nummisen esitettyä vielä toisen tynkäteoksen Tahdon vapauden loput kappaleet väliaikaan saakka esitti Riku Niemen orkesteri solisteineen. Ensimmäisellä setillä kuultiin Nummisen iskelmämäisiä kappaleita mm. Kuinka saisin rikki kookospähkinän sekä Amalia menee kumikavaljeerinsa kanssa saunaan. Konsertin alkuosa kuitenkin päättyi makeasti muodostaen varmaan monen mielestä illan kohokohdan.
Nimittäin Arja Puurtinen solistinaan Riku Niemen orkesteri esitti legendaarisen Woody Herman – kappaleen Four Brothers. Suomenkielisillä sanoilla Neljimmäinen veljeksistä, kyseessähän on Nummisen tekemät sanat. Orkesteri oli selvästi harjoitellut ja hionut kyseistä kappaletta, joten Arja Puurtisen lauluosuuden kanssa tunnelma konsertissa nousi tässä vaiheessa kattoon.
Mutta sitten tunnelma nousee entisestään, vuorossa on yksi tunnetuimmista Glenn Miller –klassikoista: In the Mood. Numminen antoi tälle kappaleelle ytimekkäästi nimen Tunnelmassa.
Arja Puurtisen osaavan lauluosuuden jälkeen on vuorossa illan helmet: Riku Niemi vetää hurjapäisen ja svengaavan marimba-soolon ja eikä huipussaan oleva svengi tähän lopu.
Rumpali Thomas Rönnholm palikoi myös mahtavan soolon ja lopuksi kappale lopetetaan ilman perinteistä äänenvoimakkuudeltaan laskevaa teemaa. Illan shown herkkupalat olivat konsertin keskellä!
Väliajan jälkeen koetaan pieni solistiyllätys, Markus Allan saapuu lavalle. Hänen tulkitsemansa Sun kanssas tahdon Sunnuntaina ongelle, Satumaa sekä Kauas pilvet karkaavat kertovat kuinka tämä herra osaa edelleen asiansa. Rautainen ammattitaito on säilynyt vuosien karttuessa.
Sitten Arja Puurtinen palaa lavalle ja tulkitsee Nummisen kuuluisat kappaleet Nuoren aviomiehen on syytä sekä Rakastuneessa ihmisessä. Varsinkin ensiksi mainitun käheä-ääninen eroottinen tulkinta loi omaa tunnelmaansa Kulttuuritalon saliin, jossa muuten paikoista ¾ oli myyty.
Numminen heitti välirepliikin näiden kappaleiden jälkeen: ”Yritin valistaa Suomen kansaa, mutta Yleisradio oli eri mieltä”. Tämän jälkeen seurasi rauhallisempaa MAN:n perusiskelmää, mm. Olen nähnyt Helga-neidin kylyvyssä ja Maailma se on kuin silkkiä vaan.
Tunnelma tietysti loppua kohden kohoaa, niin kuin kuuluukin, Nummisen itsensä saapuessa solistimikrofonin taakse. Yksi hänen bravuurinumeroistaan Wovon man nich sprechen kan pitää aina huolen siitä, että yhdelläkään Nummisen ihailijalla ei naama enää peruslukemilla – ei ainakaan siinä vaiheessa, kun kappaleen keskellä oleva Nummisen soolo-osuus tulee!
TEKSTI: Martti Salomaa (s. 1954), helsinkiläinen M A Nummisen musiikin ja jazzin ystävä.
KUVAT: Olli Sulin ja Jazzrytmien media-arkisto. Konsertissa oli yleisöllä kuvauskielto
Ohjelma:
1. setti
– Perkele, – Tahdon vapauden , – Kissa vieköön, – Kumipallona luokses pompin , – Kuinka saisin rikki kookospähkinän, – Valtava jänis, – Amalia menee kumikavaljeerinsa kanssa saunaan, – Papukaija ei syö kovaa munaa, – Eduskuntatalon puistossa, – Neljimmäinen veljeksistä, – In the mood
2. setti
– Sun kanssa tahdon sunnuntaina ongelle, – Satumaa, – Pilvet karkaavat, – Nuoren aviomiehen on syytä muistaa, – Rakastuneessa ihmisessä , – Didi Wa didi , – Kasvoton kuolema, – Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä, – Maailma se on kuin silkkiä, – Kangastusta, – Wo von man ich sprechen kan, – Route 66.
Riku Niemi Orchestra ja M.A Numminen, Arja Puurtinen, Markus Allan, Kyösti Mäkimattila, Pedro Hietanen sekä Jani Uhlenius
M. A. Numminen 80 vuotta -konsertti Kulttuuritalossa to 12.3.2020
