Konsertin ohjelmiston pääosa koostui puolalaisen 1960-luvun jazzin kärkihahmon Krzysztof Komedan sävellyksistä, jotka ruotsalainen saksofonisti Joakim Milder oli muuntanut isolle orkesterille. Loput kappaleet olivat Stankon uusimmalta Dark Eyes-levyltä, nekin Milderin sovituksina.
Kesällä 70 vuotta täyttävällä Stankolla on vahva legitimiteetti tulkita Komedaa, sillä hän soitti tämän yhtyeessä useita vuosia 1960-luvulla osallistuen lukuisiin Komedan levytyksiin.
Komeda (1931-1969) tuli tunnetuksi ensisijassa elokuvamusiikin tekijänä, jonka työ noteerattiin Suomessa ja muuallakin maailmassa ensimmäisen kerran 1962 tehdystä Roman Polanskin Veitsi vedessä-elokuvasta. Sen musiikissa ruotsalaisen tenoristin Bernt Rosengrenin panos oli merkittävä.
Stanko levytti kaksi balladia tuosta elokuvasta 1990-luvun luvun lopulla tehdyllä Litania-albumillaan, jolla myös Bernt Rosengren oli mukana. Nyt nuo romanttismelodiset balladit kuultiin big band-versioina, joissa Stanko soitti todella kauniisti. Iän myötä hänen soittonsa on selvästi seestynyt. Balladitulkinnat ovat tästä hyviä esimerkkejä. 
Toki konsertissa oli tarjolla rotevampaakin tavaraa. Sellaista tarjosi esimerkiksi Komedan parhaana pidetyltä lp:ltä, Astigmatilta peräisin ollut Katterna, jonka hieman rosoinen ja UMO:n täydennyksenä olleen kitaristi Jarmo Saaren särmittämä versio tarjosi myös hyvän alustan Manuel Dunkelin vahvalle soololle. Muutenkin Milderin sovitukset olivat onnistuneita. Hän oli niissä hyvin välttänyt big band-musiikin klisheet käyttäen täysiä sektioita valikoiden.
Tietenkään Stankon soitto ei ollut pelkkää tunnelmointia, vaan häneltä kuultiin tuhdimpaakin tavaraa, vaikkakin takavuosien raisuus on vähentynyt miehen 1990-luvulla tapahtuneen elintapauudistuksen ja täydellisen hammasremontin seurauksena. Soitossa oli milesmaisia legatoja, joskin välistä myös kunnon purskahduksia, joissa mies osoitti pääsevänsä hyvin trumpetin yläpäähänkin.
UMO oli hyvässä vireessä. Mukavaa oli myös, että soolotilaa saivat yleensä vähemmän esillä olevat soittajat kuten Pepa Päivinen ja basisti Ville Huolman. Kotijoukkueesta vaikuttavinta jälkeä näin subjektiivisesti arvioiden teki Tero Saarti, jonka erittäin hyvin kehitelty trumpettisoolo oli illan kohtokohtia. Taitoluistelutermein arvoiden soolon tekniset elementit olivat olivat moitteettomat ja taiteellinen osuus oli vakuuttava.
Kunniamaininta kuuluu myös vierailevalle rumpalille Olavi Louhivuorelle, joka teki hyvää taustatyötä varioiden komppejaan. Toki Olavi Stankon musiikin tuntee, sillä hän soittanut tämän yhtyeessä. Seuraava yhteinen esiintyminen on jo torstaina 15.3. Izmirissä. Turkissa.
Aleksanterin teatteri on soveltui kohtuullisen hyvin isolle orkesterille, vaikkakin paikoin, varsinkin tutti-kohdissa soundi meni tukkoon. Parhaiten uskoisi tilan toimivan hyvin minimoidulla vahvistuksella.
