Ohjus Trion jaZZanti-konsertti Laulumiehissä oli stimuloiva kokemus, monessakin mielessä. Trion jäsenet ovat tulleet jo esiin monissa tasokkaissa projekteissa, mutta konsertti vakuutti heidän pätevyydestään myös itsenäisenä ryhmänä. Bändin omintakeinen stemma/improfuusio soi ilahduttavan tuoreena ja sävelmällisesti elävöittävänä. Outputista kehkeytyi vahva tajunnallinen kokemus. Kokeneen puhallinsoittaja Jone Takamäen yllätyksellinen yhteiskeikka nuorten hurjien kanssa oli myös hyvin mieluisa kuunteluelämys.
Trion muusikot ovat Johannes Sarjasto, saksofonit, Vesa Ojaniemi, kontrabasso ja Ilmari Heikinheimo, rummut. Johannes ”Ohjus” Sarjaston 2015 perustama kokoonpano pitää lähtökohtanaan kolmen ilmaisuvoimaisen muusikon persoonallisten näkemysten fuusiointia. Kahden saksofonin kollektiivinen panos oli innoittunutta, ja Takamäen aktiivinen työskentely selvästi kannusti koko yhtyettä kokeiluun ja hallittuun riskinottoon.
Trion muusikoilla on selvästi sensitiiviset kuuloelimet, kehittynyt intuitio ja erilaisten soittoympäristöjen tuoma rautainen ammattitaito. Jäsenet ovat nuoria ja nuorekkaita, mutta ehtineet soittaa jo monissa kokoonpanoissa; Sound & Fury, Kasperi Sarikoski Nuance, Soul Valpio, Uinuva, Alhos jne. Ehkä tämä selittää ainakin osittain myös kommunikoinnin korkean tason.
Tällainen setti vaatii muusikoilta vankkaa osaamista, heittäytymisen rohkeutta ja ideoita improvisaatioon – kaikki ominaisuuksia, joita trion jäseniltä löytyy runsaasti. Omailmeisen tuotoksen ytimenä on vapaan improvisaation muodostama ydin, ja aikaansaannoksena syntyy jotakin ennalta aavistamatonta, joka on Gestalt -periaatteen mukaisesti muuta kuin osiensa summa.
Tässä tapauksessa paljon enemmän kuin osiensa summa, ja ilman harmoniasoittimiakin päästiin hyvin kauniisiin yhteissointeihin. Melodioissa oli kauneutta ja kuulakkaita sävyjä – kollektiivisen improvisaation ei tarvitse olla vakavaa, ryppyotsaista ja kuulijalle enimmäkseen käsittämätöntä.
Bändillä on kaiken muun hyvän ohella vielä dramatiikan tajuakin. Tulopeli sujuu parhaiten ”walking & playing”-pohjalta; kävellään takahuoneesta pimeän salin läpi ja soitetaan. Myös menopeli toimii näin – aivan loistavaa!
Jone Takamäen vahva panos
jaZZanti-konsertissa trion vieraaksi saapuu eräs kotimaisen vapaan ilmaisun merkkihenkilö, saksofonisti/multipuhaltaja Jone Takamäki, joka muistetaan muusikkona ehkä parhaiten 80-luvun alun omasta Jone Takamäki-triostaan sekä Raoul Björkenheimin Krakatau-yhtyeestä. Myös Otna Eahket yhdessä Antti Hytin, Tom Nekljudowin ja Timo Hietalan kanssa oli Takamäen merkittävimpiä yhtyeitä 90-luvun lopulla, kuten myös MA-A trio 2000-luvulla eri kokoonpanoineen. Hänen viimeaikaisimpia musiikillisia projektejaan ovat olleet Krakatau-yhtyeen uudelleen aktivoitumisen ohella duo rumpali Markku Ounaskarin, sekä trio kitaristi Lauri Hyvärisen ja rumpali Naoto Yamagishin kanssa. Viime vuosina Takamäki on keskittynyt myös japanilaisiin shakuhachi ja hochiku-huiluihin, mestarinsa Atsuya Okudan oppilaana. Takamäki opettaa myös ääni-ilmaisua Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun linjalla ja esiintyy tällä hetkellä aktiivisesti näyttelijä Ilkka Heiskasen kanssa suomea kiertävässä Runomiehet -varieteessa.
“You could play a shoestring if you’re sincere.”
– John Coltrane
Suomalaisen free -ilmaisun merkittävä toimija, saksofonisti ja multi-instrumentalisti Jone Takamäki, on vetreä old-timer. Hänet muistetaan ehkä parhaiten 80-luvun alun mm. omista projekteistaan. Otna Eahket (Antti Hytin, Tom Nekljudowin ja Timo Hietalan kanssa) oli takavuosina yksi innostavimpia kotimaisia yhtyeitä – muistan elävästi kvartetin energisen latauksen live-keikoilta.
Pidin erheellisesti artistin viimevuotista, yhden bändiprojektin päätöstä jo estradeilta vetäytymisenä, mutta artisti on yhä lujasti kuvassa mukana. Ja hyvä niin.
Onhan niitä hyviä hankkeita ollut paljon muitakin, kuten MA-A trio 2000-luvulla, duo rumpali Markku Ounaskarin kanssa ja trio kitaristi Lauri Hyvärisen ja rumpali Naoto Yamagishin kanssa. Ääni-ilmaisun opetustyö Teatterikorkeakoulussa ja yhteistyö Runomiehet -varieteessa on osin sitonut artistin aikaresursseja, mutta hienoa, että keikoille yhä ehditään.
Ohjus Trion kanssa Jone Takamäki väläytteli aistikkaita finessejä moninaisella puhallinsarjallaan. Hän on perehtynyt mm. japanilaisiin shakuhachi- ja hochiku -huiluihin, maestro Atsuya Okudan oppilaana.
Laulumiehissä tuntui välillä, ettei Coltranen aforismi ollut enää kovinkaan kaukana, siksi moniulotteista oli puhallinasevarikko. Laajaa puhallinarsenaalia artisti käyttelee tottuneesti ja itsevarmoin ottein. Monenmoisten bambuhuilujen ja mystisten etnosoittimien alueella hänessä ilmentyy paljon samaa kokeilunhalua kuin vaikkapa Don Cherryssä tai Ornette Colemanissa.
Uskalikko Takamäki toteuttaa itseään myös muovisin lelusoittimin ja jollakin, mikä erehdyttävästi muistutti puutarhaletkua. Hyvältä nekin kuulostivat; kyse ei ole konstailusta, vaan avomielisestä etsinnästä. Edelleen silti pidin eniten ”Trane-Takamäen” persoonallisesta saksofonisoundista. Kuunnelkaa..
Tämän tuoreen, mutta yhdellä jazzin klassisimmista instrumentaatioista varustetun yhtyeen soundin kyydissä kuulijalle saattaakin avautua mielenkiintoisen yllättäviä ja hienoja hetkiä laidasta laitaan – kunhan vain pitää korvansa ja mielensä avoinna.
Ohjus Trio with Jone Takamäki
Laulumiehet, Helsinki, jaZZanti tiistaina 23.2.16
Johannes Sarjasto: saksofonit, Vesa Ojaniemi: kontrabasso, Ilmari Heikinheimo: rummut, perkussiot. Jone Takamäki: puhaltimet ja muut instrumentit
Konserttia tukivat Helsingin kulttuurikeskus ja Musiikin edistämissäätiö.
