Tampereen jazz-ruhtinaat Black Motor ja Rakka juhlistivat kahdella yhteiskonsertilla vuodenvaihteessa ilmestyvää yhteislevyään. Satakunnan Museossa Porissa keskiviikkoiltana 28.9. pidetty Validi Karkia -klubi-ilta oli järjestyksessään 162. konsertti, minkä klubi-isäntä Jyrki Laiho on järjestänyt. Konsertin aloittanut Black Motor esiintyi kirjaston klubilla edellisen kerran lähes puolitoista vuotta sitten, jolloin trion uutena jäsenenä soittanut Sound & Fury- puhaltaja Jouni “Tane” Kannisto oli ensimmäistä kertaa mukana. Suuren suosion kaksi ja puoli vuotta sitten taidemuseon tiloissa saavuttanut Rakka puolestaan palasi näin myös Poriin.
Samat orkesterit vierailivat Turussa jazzklubi Monkissa perjantaina 30.9. Molemmat konsertit vetivät hyvin yleisöä paikalle, vaikka mitään totaalista ryntäystä ei tapahtunut.
Black Motor -yhtyeen musiikillisesti sisällöstä vastaa pääosin basisti Ville Rauhala, jonka kirjoittamalla romanttisella saksankielisellä kappaleella Ich Habe Dich Schon Vergessen trio lähti liikkeelle. Kappale oli syvällisen mietteliäs, missä Simo Laihonen taputteli hiljalleen kannujen kalvoja alkaen keskustelun basson kanssa. Kun alkuun päästiin, niin Ville Rauhala irtautui vuoropuhelusta ja aloitti muhkean topakan soolon. Simo täydensi taustaa hitaasti huopapäisillä kapuloilla kumeasti jytistellen.
Tane liittyi mukaan hiljakseen, sävyisän rauhallisesti tenoria puhaltaen. Siitä saatiin näyttävän tyylikäs avaus trion nykyohjelmistosta, mikä on yhtyeen alkuvuosista muuttunut muutaman viime vuoden aikana räväkästä free -revittelystä sävyisämpään suuntaan. Aloitus oli selkeä osoitus siitä, miten laaja-alaisesti kolmikko pystyy rakentamaan uutta musiikkiaan monesta jazznäkökulmasta.
Seuraavaksi kuultu rytmikkäämpi irrottelu, Decision-jump, oli uutta materiaalia, mitä tullaan kuulemaan Rakka -yhtyeen ja Black Motorin lähitulevaisuudessa julkaistavalla yhteislevyllä. Simo ja Ville kertoivat yhdessä, miten alkujuuret löytyvät päätöksen teosta ennen hyppyä.
– Decision-jump kertoo siitä hetkestä, kun on jo päättänyt hypätä, mutta ei ole vielä hyppyyn lähtenyt. Samalla kertaa. Joskus voi käydä näin, jolloin päätöksen ja toteuttamisen hetki voi olla hyvinkin lyhyt, riippuu henkilöstä.
Tane venkoili altolla aluksi tymäkästi heittäytyen rohkeasti improvisoinnin virtojen vietäväksi, todella reippaan särmikkäästi, Simon rummutellessa taiteellisen näyttävästi ja vauhdikkaasti rytmin liikkeelle. Ville tarttui pieneen keppiin, millä hän iski basson kieliä hauskasti pompotellen syöttäen sekaan tavallista sormityöstöä. Hienosti lisäefektejä luoden Ville jatkoi taputtelemalla käsin basson runkoa ja ottaen myös harvemmin nähdyn jalkatyön mukaan leikkisästi basson taustaa potkiessaan. Soitto eteni jäätävän viileästi ja tehokkaasti vauhtia muunnellen.
Sitten oltiinkin jo uuden levyn parissa Lähempänä taivasta. Siinä Tane siirtyi puhaltamaan huilua henkevästi Simon tahdittaessa huopapalikoilla ja Villen jousella raastavasti kontrabasson paksuja kieliä raapien. Kuulimme jännitteisen huilun ja basson kaksintaistelun polttopisteen ollessa minimalistisessa yhteenotossa. Kappaleessa oli hengellistä hienostuneisuutta, missä hitaan sielukas eteneminen tuotti kehräävän rauhaisan ilmavuuden.
Uusi split -albumi tulossa
– Meillä on tosiaan sellainen kahden levyn kokonaisuus tekeillä, joista toinen ilmestyy alkuvuodesta. Jyrki Laiho on ystävällisesti lähtenyt mukaan projektiin, missä Rakka ja Black Motor tekevät tällaisen split-julkaisun LP:nä ja CD:nä. Tämä äsken kuultu kappale tulee olemaan sillä levyllä. Sitten tulee Black Motorin täyspitkä julkaisu erikseen vähän myöhemmin ensi vuoden aikana. Seuraavaksi kuultava kappale At the red end of the world tullaan julkaisemaan sillä levyllä.
Simo aloitti lyhyehköllä rumpuintrolla kalvoja hangaten. Ville löysi jotain uutta kontrabassonsa kaikupohjan reiästä vatvomalla sitä jousen pitopäällä. Tane tarttui puolestaan uudestaan tenoriin maalaillen muhkean rehevästi ja iloisen poikkitaiteellisesti intensiivisen soolon Villen ja Simon käydessä keskinäistä vuorokeskustelua.
– Tässä kappaleessa oli säveltäjän (Ville) mukaan vaikutteita matkoilta itäisiltä mailta ja auringonlasku näyttelee siinä isoa osaa. Ville puuttui puheeseen ja sanoi, että ”tässä ei ole kyse punaisesta Tampereesta, mikä siitä saattaisi tulla mieleen. Se synnyttää enemmänkin kuvaa siitä miten Pyhäjärven takaa kerran näkynyt aivan ihmeellinen auringonlasku vaikuttaa. Pirkkala ja Härmälä olivat muuttuneet satumaaksi. Kun lähdin kotoa, niin harvoin näkee sellaista tilannetta, että kaikki ohikulkijat pysähtyivät katsomaan ja ihailemaan tätä auringonlaskun upeata näkymää ottaen valokuvia. Silloin minulle tuli mieleen, ettei peli ole vielä ihan kokonaan menetetty. Joskus sitä näköjään tulee tilanne, että pysähdymme katsomaan ja miettimään.”
Lopuksi Porissa mentiin vielä country-musiikin pariin. Sen taustasta kertoi Simo näin.
– Seuraavaksi meillä on tällainen pikku country -pala. Tämä kappale tuli yllättäen levytyssessioon mukaan. Ville tuli äänityssessioon puhelimen kanssa, missä soi tämä Willie Nelsonin kappale ja sanoi, kuunnelkaa olisiko tässä mitään itua. Olihan siinä. Sattumalta Willie Nelson soitti juuri silloin minulle puhelimella, lisäsi Ville tähän. Soitamme Fred Rosen Willie Nelsonille kirjoittaman sävelmän Blue eyes crying’ in the rain, mikä siis tulee yhtenä kappaleena sille tulevalle pitkäsoitolle.
Kappale alkoi Villen bassointrolla, johon Tane tuli mukaan hyvin surumielisen särkevällä ja pehmeän kypsällä tenorin puhalluksella. Simo tapaili kevyesti hissukseen kosketuksia symbaaleille ja rumpujen kalvoille, mitkä sälähtivät kevyen heleästi. Willie Nelsonin laulamana harras kappale jää jonnekin 2-3 minuutin väliin, mutta Black Motor oli tehnyt siitä pitkän version. Soinnukas kerronta irtosi aika vahvasti kappaleen teemasta ja sitä möyhennettiin kauniisti monesta suunnasta päätyen lopuksi vielä teeman pariin.
Turussa ohjelma jatkui vielä yhdellä kappaleella pitempään. The longer the distance the sweeter the sound, oli napakan menevä lopetus.
Viihdyttävää instrumentaalimusiikkia
Jos Black Motor kulki sävelletyn ja vapaan improvisaation keskiössä, niin kvintettinä soittava Rakka on puolestaan yhtye, mikä soitti hyvin toimivaa ja yleisöystävällistä rytmimusiikkia. Siinä jazz omine sävyineen kulki hyvin mukana, mutta yhtyeen musiikillinen pohja pureutui laveammille tasoille musiikin genremaailmaan. Rakka soitti musiikkia, mihin liittyi vahvasti viihteellisempää ja jopa tanssittavaa musiikkia.
Yhtyeen sävelnikkareina toimivat moni-instrumentalisti Kusti Vuorinen, saksofonisti ja klarinetisti Masa Orpana ja basisti Ville Rauhala. Jazzin lisäksi sävellyksistä löytyi vaikutteita, bluesista, gospelista, kansanmusiikista ja vanhasta tanssimusiikista. Rakkan soittama setti sisälsi sekä heidän uutta tulevalla yhteislevyllä julkaistavaa musiikkia että aikaisempien Soutu– ja Mykorritsan Valtakunta-levyjen sisältöä. Siinä oli runsaasti jazzille tyypillistä improvisointia sekä ilmavan kirpeästi ja tuoreesti tuulettelevia erikoissävyjä, mitkä syntyivät erityisesti Vuorisen haitarin ja urkujen kautta.
Rakka osoitti kappale kappaleelta hallitsevansa hienosti musiikin värityksen. Melankolia, rauhallinen tunnelma ja vastapainona säteilevä vauhdikkuus loivat mukavan vastakkainasettelun. Monenkirjavien ja eri tyylilajien tasoilla liikkuminen toi mukanaan reipasta vaihtelua.
Rakka aloitti Porissa kuten myös Turussa Kusti Vuorisen kappaleella Kuuma Narttu. Se oli sellaista ”Tampomaista” mukavan letkeätä tasamaan humppaa, mitä Kusti johdatteli jouhevasti haitarillaan.
Orpanan tenorisaksofoni ja Tommi Kolusen trumpetti puhkuivat vuorotyönä tuhdisti. Tommi vetäisi trumpetillaan myös kirkkaan terävän ja väkivahvan soolon.
– Tämä kappale tulee sille yhteiselle split-albumille, jota olemme tekemässä Black Motorin kanssa, totesi yhtyeen puhemiehenä toiminut saksofonisti Masa Orpana kappaleen jälkeen. Samoin tällä levyllä tullaan kuulemaan seuraavaksi soitettava Estosfääri.
Tätä Kustin alkuun uruilla leppoisan rennosti tahdittamaa kappaletta ei kuultu Turussa ollenkaan. Rehevä laaja-alainen maallinen laveus muuttui avaruudellisen kellon pyöritykseksi. Masan vahva soolo piristi raikkaasti tunnelmaa. Urut ja basso kävivät hauskan sulavaa limittäiskeskustelua keskenään välillä väistellen ja välillä kiivaasti taistellen. Sävykäs, puoleensavetävä soundi valtasi lavan ympäristön.
Turussa kuultiin tähän väliin kappale Ikuisilta näyttävät tähdet, minkä Rakka esitti myös Porissa. Siinä kuljettiin ”vähemmän amerikkalaisissa tunnelmissa”, ainakin Masan mielestä. Kappaleen jälkeen Masa totesi vielä, että tämä oli tamperelaista jazzia. ”Näin jazzia on soitettu Tampereella kautta vuosisatojen”.
Reippaasti viilettelevä Masarockin -nimeä kantanut kappale eteni vauhdikkaasti. ”Tälle aika tuoreelle kappaleelle ei ole parempaa nimeä vielä toistaiseksi keksitty. Kun komppikin muuttui, niin alkoi tuntua siltä, ettei se rock enää sovellu oikein kunnolla tähän kappaleeseen”, oli Masan käsitys asiasta.
Molemmat puhaltajat aloittivat soittamalla yhteen rytmikkäästi. Tommi pyssytti taas melkoisen soolon väliin ja perään Masa vuorostaan päästeli terävästi vuorotellen urkujen kanssa. Janne Tuomi kolkutti patteristollaan menevän taustan yhdessä Villen kanssa. Siinä mentiin sitten aika laukkaa ja ilmassa väreili ison orkesterin tuntua.
Porissa jatkettiin tästä Mykorritsan Valtakunta -levyn parissa neljän kappaleen verran. Ensin Eksosfääri vei valssin pyöritykseen klarinetin ja sordiinolla vaimennetun trumpetin yhteissoittona myhäilevän hiljalleen edeten. Masan sävellys Walkin’ and Thinkin’ jatkoi kypsän rauhallisesti ja juhlavasti puhaltajien kävellessä ja mietiskellessä tasatahtia.
Sitten perään kuultiin vielä Kustin säveltämä edellisen levyn nimikkokappale. Urkujen kautta lähdettiin hämärän harhailevassa tunnelmassa. Jannen taiteellisesti hieno rumputyöskentely loi omalaisensa jyskyttävän purevan ja selittämättömän salaperäisen muhkuraisen äänimaailman. Kappale oli kaikkinensa varsin jännittävän omaperäinen.
Avarilla Mailla liikkui hyväilevän hitaasti puhaltajien yhteistyöllä. Todella puhtaan hartaasti edenneessä kappaleessa oli vaihtelevuutta ja monimuotoisuutta. Villen pitkä soolo sai taustatukea hiljaisen tapailevasti Jannen rumputyöskentelystä, johon Kusti tuli mukaan aika ajoin uruilla pieniä näykkäisyjä jaellen. Kappale oli taiteellisen näyttävä ja kokonaisuudessaan hienoa jazzmusiikkia.
Sen jälkeen irroteltiin vielä parilla ”tanssikappaleella”, joista ensin mentiin youtuben menestyskappaleen Cityketun tahdittamana ja Porissa tuli vielä käsittääkseni bluesrock-biisi Tampo Rock aivan loppuun. Yleisön vaadittua lisää, niin vihonviimeisenä saatiin kuulla valssin tahtiin liikkeelle lähtenyt, hyvin viihdyttävä ja sydäntälämmittävä kappale Autuaita ovat Autuaat.
Porissa kuultujen kappaleiden lisäksi Turussa mentiin myös Polkupyörällä Tunisiaan ja lähdettiin Tampereelta Kuhmalahdelle soutamaan. Yhtyeen debyyttilevyn nimikkobiisi Soutu käynnistyi haitarin rennolla rytkytyksellä, minkä tahdissa Kusti johdatteli meidät järven tyynelle pinnalle venhon kanssa soutelemaan. Tässäkin kappaleessa päällimmäisenä oli huolettoman leppoisa ja viihdyttävä fiilinki ja meno oli rentoa kuin kesäistä auringonlaskua katsellessa loimutulen ääressä.
Mutta kuten aina, kaikki konsertit loppuvat aikanaan, vaikka haluaisi kuulla lisää. Turussa nautiskelu loppui hienojakeisen rauhallisesti ja seesteisen kauniisti soivaan Avarien Maiden ja mantujen maanläheiseen väritykseen.
Taitavien soittajien muodostavat Black Motor ja Rakka ovat kekseliään seikkailevia yhtyeitä, joista henkii ajattomuus, maallinen kauneus, suvaitsevaisuus ja inhimillisyys. Ne ovat ihmisläheisen musiikin sanansaattajia, eivätkä jätä kuulijaa pulaan tai kylmäksi, mahtavaa kuunneltavaa kaikessa monimuotoisuudessaan.
Satakunnan museo, keskiviikko 28.9.2016
18.00 Validi Karkia -klubi
Black Motor (Jouni “Tane” Kannisto: saksonit, huilu, Simo Laihonen: rummut, Ville Rauhala: kontrabasso)
Rakka (Masa Orpana: saksofoni, klarinetti, Tommi Kolunen: trumpetti, flyyygelitorvi, Kusti Vuorinen: koskettimet, haitari, lyömäsoittimet, Ville Rauhala: kontrabasso, Janne Tuomi: rummut, lyömäsoittimet)
Jazzklubi Monk, Turku, perjantai 30.9.2016
21.00 Black Motor ja Rakka
