Samalla yleisö ryntäsi kohti tarjoilupisteitä. Näin päättyi yli satapäisen kutsuvierasjoukon pitkä odotus ja terassikausi korkattiin käyntiin. Ei tylsiä puheita, vaan letkeää jatsia ja tanssia. Bändi ei kyllä koskaan päässyt terassille saakka, koska terassi oli pullollaan väkeä. Innokkaimmat olivat tulleet paikalle jo puoliltapäivin.
Storyville Brass Bandin iloinen soitto ja tanssiosaston kuviot loihtivat iloisen tunnelman jopa 30 metrin tarjoilujonoon. Tönimistä ei tässä porukassa tapahtunut ja jonottaminen kannatti, kun sen päätteeksi sai ilmaisen juoman. Tosin vieressä oli kolmen metrin jono maksulliseen pisteeseen, josta juoman sai kahdella eurolla. Moni totesi hintatason sopivaksi ja toivoi sen jatkuvan läpi kesän.
Niin ja makkaraakin oli tarjolla, joten eipä olisi voinut kausi paremmin alkaa.
Claes Andersson ja Pentti Mutikainen jatkoivat ministeritason duona. Nämä nuoret velhot olivat hienossa vedossa ja heidän älykkäät standardiversionsa saivat yleisön hypykälleen.
Eräskin viehättävä rouva kertoi tulleensa kuuntelemaan nimenomaan Anderssonia ja M.A. Nummista, joita hän on ihaillut 60-luvulta saakka. Erityisen iloinen hän oli ohjelmavalinnasta ja siitä, että herroilta soitto sujuu vähintään yhtä hienosti kuin nuorna ollessa. Saavat tulla toistekin, yleisöstä todettiin.
M.A. Numminen ja hänen Uusrahvaanomainen Jazziorkesterinsa nosti tunnelmaa entisestään. M.A. lähti heti kielletyille poluille, kuinkas muuten. Ensimmäiseksi orkesteri toi kaikkien kuultavaksi Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa, jonka M.A. levytti 60 -luvulla. Yleisradio kielsi välittömästi soittamasta levyä ohjelmissaan, koska biisi oli eduskunnan vastainen ja alkoholimyönteinen. Kielto koski kuitenkin vain suomenkielistä versiota, ruotsinkielinen versio sai soida vapaasti.
Kertooko tämä jotakin kielivähemmistömme avarakatseisuudesta, vaiko sensoreiden kielitaidosta. Levytyskokoonpanosta orkesterissa oli vielä mainio Pekka Sarmanto bassossa. Muut rahvaanomaiset olivat tietysti H. Pedro Hietanen sekä Mika Siekkinen, jotka vuorottelivat haitarissa ja pianossa.
Uusrahvaanomainen soitanta ja Maurin vitsikkäät juonnot saivat hymyt entsitä leveämmiksi ja tanssijalankin vipattamaan.
Sankasta kutsuvierasjoukosta tavoitimme iki-ihanat ladyt Rauni Pekkalan ja Outi Hauskan, joiden tarinointi ei vetänyt mieltä suinkaan synkäksi. Rauni kertoi keikkailevansa vielä tarkoin valikoiduissa paikoissa ja kokoonpanoissa ja mieluiten jazzpitoisella ohjelmistossa. Iskelmätkin sujuvat vanhasta muistista. Lisäksi hän aikoo vierailla varkautelaisten jazzystäviensä kanssa ainakin Linnajatseilla.
Ladyjen pirteyden salaisuus taitaa muuten löytyä jatsin lisäksi lentopallosta, jota he pelaavat pari kertaa viikossa. Ovatpa he yhdessä Wade Mikkolan äidin kanssa voittaneet joukkueellaan sarjansa SM-pronssin.
Eikös meidän jatsiäijienkin kannattaisi vaihtaa jatspulloilu jatspalloiluksi. Pallohan meillä monella on mukana kokoajan, joten ei se ainakaan varusteista ole kiinni.
Auringon laskiessa tunnelma oli katossa, ja terassin kattohan on korkealla. Oltiin siis lähes pilvessä tai kuutamolla. No kello 22 jälkeen katto löytyi kellarista, kun ilta jatkui sisätiloissa. Siellä New Orleans Rhythm Gang huipensi illan.
Voisiko kesäkautta enää paljon paremmin polkaista käyntiin. Tulemme tänne toistekin, ainakin jos esiintyjien taso pysyy tällaisena.
