Vietimme lauantai-iltapäivää Savoyssa tosi solistisissa merkeissä. Säestävänä orkesterina toimi 50 vuotta täyttänyt Tapiola Big Band. Instrumentaalisolisteja oli aivan omasta takaa ja ohjelmistoa täydensi kaksi loistavaa laulusolistia.
TBB:n juhlavuosi alkoi maaliskuussa Kaivohuoneella ja syksyn huippuhetki koettiin loppuunmyydyssä Savoy-teatterin salissa. Kun pultit oli täytetty ja sali hiljeni, kuului verhon takaa keikan käynnistävä laskenta yy-kaa-ja-yy-kaa-koo-nee ja sitten mentiin. Maynard Fergusonin 70-luvun disco-meininki, nimeltään Give IT One, lähti kuin länsimetro Tapiolan asemalta. Sitten Esko Heikkinen tarttui Mendez-trumpettiinsa ja kyllähän torvi soi ja komppi kulki.
Neljä ensimmäistä numeroa esitteli TBB:n yhteissoittoa ja solistista osaamista monipuolisesti. Lampaan Polska oli Eskon sovitus vuosien takaa, Big Dipper peruskauraa ja sitten hieman klassisempaa eli teemoja Mozartin oopperasta Figaron häät. Matti Riikonen, Pekka Mesimäki, Juha-Matti Suominen, Seppo Olkkonen ja Vili Järvien esittivät kelpo sooloja.
Kun bändi oli saanut alkuverryttelyn tehtyä, kutsuttiin lavalle Mari Palo. Esko oli tehnyt illan kaikki sovitukset ja Mari esitti omat numeronsa valloittavasti.
Siitä huolimatta, että Mari on äänenväriltään altto, soljui Yön Kuningattaren aaria hienosti ja aivan turhaa oli kertoa yleisölle, että sävellajia jouduttiin hieman moduloimaan. Kahden Katin duetto käytiin tällä kertaa alton ja trumpetin mourutessa tasapuolisesti toistaa tukien.
Marin setti koostui oopperasta, Piazzollasta ja musikaalisävelmistä ja vahvisti uskoamme hänen laulajan lahjoihinsa.
Väliajan jälkeen elettiin reilu puolituntinen ranskalaisen chansonin tunnelmissa suomeksi laulettuna. Martti Suosalon lahjat on tunnustettu ja nyt hän paneutui Jacques Brelin maailmaan. Käännöksiä on syntynyt vuosien varrella ja niitä on esitetty kitaristi Pekka Tegelmanin kanssa. Pekka oli nytkin mukana ja väritti hienosti Eskon kirjoittamaa sointimaailmaa.
Brelin laulujen maailma on rumaa ja kaunista. Martti Suosalon suomi kuulosti aivan ranskalta ja jos hän olisi laulanut ranskaksi, niin varmasti kaikki olisivat ymmärtäneet yhtä hyvin. Laulu ei ollut pelkästään laulamista, vaan se oli tulkintaa ja laulujen maailmassa mukana elämistä.
Ilmeet, eläytyminen, ryhti, asennot ja dynaamiset vaihtelut vaihtelivat ja yleisö seurasi esitystä hiiren hiljaa. Kun välispiikkejä ei ollut, piti esityskokonaisuus otteessaan.
Ylimääräisenä saatiin kuulla vielä lauletut duetot, joista jälkimmäinen Lemmenloruja/Something Stupid oli se lopullinen kirsikka kakun päälle.
Ei muuta kuin kohti toista puoliskoa!
DIIVA & BREL, Tapiola Big Band 50v, 26.10.2019 Savoy-Teatteri
Solisteina Mari Palo & Martti Suosalo
Kapellimestarina Esko Heikkinen
