Syksyn jaZZanti-konserttisarja tuli maaliin tiistai-iltana Laulumiehissä. Seppo Kantosen trio (Kantonen, Joonas Riippa, Eero Tikkanen) piti vauhtia yllä tunnelmallisessa illassa. Varsinaisista jazzväen pikkujouluista ei nyt ollut kyse, vaikka aivan hyvin olisi voinut olla – niin tiivis ja sopusointuinen yhteisö on tämä yleisö, joka osaa arvostaa hyvää ja pienimuotoista musiikkia. jaZZanti -linjaa noudattaen tyyli oli nytkin hyvää musiikkia intiimisti. Kantosen trio esitti jaZZanti-sessiossa maestron omia sävellyksiä.
Pianisti ja säveltäjä Seppo Kantonen (51) on ennen muuta jazzpianisti, vaikka hän on soittanut pitkän uransa paljon muutakin musiikkia. Kantosen trio on syntynyt noin pari vuotta sitten ja aktivoituu syksyn aikana valloittaakseen studionkin; ensilevy on jo osittain äänitetty ja saadaan kauppoihin vuodenvaihteeksi. Uutta ja mielenkiintoista pianojazzia on siis odotettavissa; levyllä trio esittää Sepon uutta sävelmateriaalia.
Tällaisessa lyhyessä konserttijutussa on ylivoimaista tehdä oikeutta monipuolisen pianistin kaikille projekteille, tai edes tehdä niistä luotettavasti selkoa. Hyvin kiinnostavia ne ovat, oli sitten kyse UMO:n kanssa tehdyistä big band -urakoista tai tällaisesta, ”kamarimusiikkihenkisestä” pienen muodon jazzista kuin tiistain konsertti. Ääripäiden väliin mahtuu myös hupaisia juttuja (Kahden miehen Galaksi, Remun laulujatsi jne.). Artistin on hyvä välillä hiukan irrotella, ja Seppo Kantonen osaa senkin taidon.
Danny’s calling avasi jaZZanti-konsertin napakasti; jännittävä staccato-rytmi (siis ”lyhyesti ja terävästi”) vertautui mm. Beatlesien A Day in the Life -sävelmän b-osaan. Ehkä Sepon älykkäässä musiikkihuumorissa onkin hieman samaa kuin John Lennonin terävissä kielikuvissa. Tutkijat ratkaiskoot tuon asian, hyvää rytmi-ilottelua joka tapauksessa.
Tristanon jalanjäljissä
Tristano lienee säveltäjän kunnianosoitus jazzin legendalle; Leonard Joseph ”Lennie” Tristano (1919 – 1978) oli yhdysvaltalainen jazzpianisti, säveltäjä ja jazz-improvisoinnin opettaja. Sepon musiikin yhtäläisyyksistä Tristanon sävellystyyliin en osaa sanoa, mutta epäilemättä vaikutusta on ollut, enemmän kuin tämä tribuutti. Kulkeva walking bass vei biisiä levollisesti, kunnes tuli yllättävä loppu kuin seinään, hyvä tehokeino sekin. Study in Romanticism oli mitä otsikko lupaa: herkkä balladi, johon intro rumpujen kanssa, päätteeksi Eero Tikkasen komea bassosoolo.
Soft jazz soi muhkeasti, kuten Play Ful ja balladeissa hyödynnettiin mm. oktaavisoittoa – pohdiskeleva ja kaunis melodiallisuus oli kaikessa melankolisuudessaan puhuttelevaa. Tempomerkintä ”hidas” on Sepolla todella hidas ja siinä mielessä vaikea soittaa, varsinkin kun loppu on arvoituksellinen. Kantosen ansioita säveltäjänä täytyisi nostaa enemmän esiin, vaikka tietenkin hän on myös erinomainen pianisti. Mahtavasti paisutettu kehityskulku, yllättäviä käänteitä ja upea rytminen vyörytys – siinä on pähkinänkuoressa illan tematiikkaa. Seppo suosii mielellään myös pitkää pianointroa soolona.
Kantosen monista bändeistä nykyinen on yksi kiinnostavimmista aikoihin. Mukavaa oli kuulla myös Eero Tikkasen ottavan rohkeasti omaa paikkaansa kahden kokeneen konkarin seurassa. Vieläkin on varaa lisätä kaasua. Kuten Eeron opettaja Kalmisto (Teppo Hauta-aho) asian ilmaisi: ”mieluummin sitten vaikka päin seiniä kuin varman päälle!”.
Eikä se menekään päin seiniä. Hyvää syntymäpäivää! päätti konsertin; rivakka aloitus rumpusoololla, ja Eero pääsi lisää sooloilun makuun. Paljon muutakin hyvää kuultiin, kuten Play Ful ja Antorher Ballad. Encoren nimestä en ollut aivan varma; ehkä se oli Taunus – alkujaan se oli vuorijono Saksan Hessen alueella; mutta laiskansutjakka Ford Taunus -auto tuskin on voinut olla inspiraation lähde näin säkenöivälle musiikille!
Viime vuosina Kantosen kosketinsoittajan taitoja ovat hyödyntäneet yhä useammat bändit, esimerkiksi Mikko Innanen Inkvisitio-kvartetissa. UMO:n riveissä Seppo esiintyy edelleen säännöllisesti. Klang-trio sekä 2000-luvun alussa Tokka-kvartetti ovat olleet kiinnostavia soittoyhteisöjä. Rockmusiikin alueella pianistin taitoja hyödynsivät esimerkiksi J. Karjalainen sekä R. Aaltonen.
Mutta tähän siis päättyi syksyn jaZZanti – nyt on selvittävä 27. tammikuuta asti ilman. Eli silloin rohkeasti mukaan, kaikki hyvän musiikin ystävät, kaukaa ja läheltä. Mutta tulipa melkoisen tyhjä olo siitä, että mainiot jaZZanti-konsertit meni joululomalle! Tammikuun lopulla lavalle nousee PLOP. Jazzvuosi tuskin voisi käynnistyä paremmin. Koetetaan jollakin lailla sinnitellä siihen saakka.
jaZZanti tiistaina 11.11.14 Laulumiehet, Helsinki
Kantonen, piano, Eero Tikkanen, kontrabasso; Joonas Riippa, rummut
