Sepon pianon, haitarin ja napakoiden juontopuheiden ohessa Pentti Lasanen soitti puhaltimia, Pekka Sarmanto kontrabassoa ja Jari-Pekka Karvonen rumpuja.
Ja ajatelkaa nykyaikaiset lukijat. Kvartetti esiintyi akustisesti, ilman äänilaitevehkeitä! Osansa tähän kokeiluun toi taas hieno Taavetin yleisö. Kaikki kuuntelivat hiirenhiljaa ja nauttivat.
Vahva ensijakso sisälsi jazzin vaiheiden esittelyn selkein musiikkiesimerkein. Asiaa oli Alexanders Ragtime Band, jonkalaista soittoa kuultiin Missisipin jokilaivalla pohjoiseen mentäessä. Jazzin salonkikelpoisuuden esimerkkinä oli Benny Goodmanin ja Honeysuckle Rose, jonka Pentti Lasanen sielukkaasti tulkitsi klarinetillaan. Jo tässä vaiheessa yleisö hurmaantui Sepon veikeään juontoon Bennystä Moskovassa 1962. Seuraavana soi kunnianosoitus Duke Ellingtonille: upea Satin Doll. Se tehtiin nyt vain neljällä muusikolla Ellingtonin 16 sijasta.
Sodan jälkeistä aikaa kuvasi katsaus Ossi Aallon 16-miehisen orkesterin jokailtaiseen soittoon, joka toi leivän tai ainakin särpimen kaikille muusikoille. Esimerkkinä oli Perfidia, Glenn Milleriä alttosaksofonilla ja haitarilla leveästi ja riehakkaasti soinnutellen. Charlie Parker– versio tutusta How High the Moonista, eli Ornithology esitteli kuulijoille mahtavan teemakehittelyn. Mukaan mahtui annos J. S.Bachia. Klarinetisti Sidney Bechet keksi 1950-luvulla miten naiset vietellään, teemana Petit Fleur. Kohta kuultiin Errol Garnerin lentokoneessa mumisten sävelletty Misty, juonto napakka ja suosiot ylitsepursuavat jälleen.
Tanakasta kompista Pekka Sarmanto– Jartsa Karvonen pääsi jälkimmäinen esiin katsauksen lopuksi, teemana brasilialaisvaikutteinen Minha Saudado.
Kahvikonsertin toinen osa koostui yleisön toiveista, joista Seppo Hovi teki yhteenvedon sanoen niiden olleen 1940-50 lukujen kappaleita. Hän kehui, että pyydetyt olivat lähes samoja kuin heidän omansa. Tosi pelimanni Pentti Lasanen avasi listan tutulla Kuolleet Lehdet ja kaikki huomasivat hänen soittaneen täydestä sydämestä tätä vanhaa veisua. Hän jatkoi altolla Take Five -teeman viiltävän taidokkaasti.
Sitä seurasi Sweet Georgia Brown sekä yllätys, kun kotkalaisten suuresta pöydästä pujahti eteen Irmeli Mäkelä laulamaan ihanan neekerioopperan johtosävelmän Summertime. Saimme koulutusta kuunteluun, kun herrat esittivät perusteeman C-Jam Blues. Kotkalaisten ja Junnu Vainion kunniaksi soi Albatrossi. Junnun satiirinen oivallus ja sympaattinen näkymä, että täällä on itse asiassa kaikki hyvin, totesi maestro Hovi.
Moonlight in Vermont kaikui pehmeästi ja cooljazzia edusti suosittu All of Me. Kvartetti päätti soiton Count Basien vahvaan Splankyyn.
Seppo kiitti lämpimästi väkeä tästä toiveosasta ja sanoi taavettilaisten kuulijoiden olleen oikealla asialla ja aaltopituudella.
Ylimääräisenä saimme nauttia junateemasta Take the A-Train.
