Riku Niemi Orchestran konsertti, ”Se oli hyvä vuosi”, Ilmajoen musiikkijuhlilla piti yleisteemanaan ”100 vuotta mestarien syntymästä”. Sen mukaisesti esitettiin musiikkia säveltäjiltä ja esittäjiltä, joiden syntymästä tuli kuluneeksi pyöreitä vuosia. Tämä hiukan keinotekoiselta valintaperusteelta kuulostava linjaus on tietysti teema siinä missä muutkin, ja kokonaisuus muotoutui antavaksi, kiitos osaavien big band -muusikoiden ja huippusolistien. Juhlittavia olivat mm. Toivo Kärki, Tapio Rautavaara, Pentti Viherluoto, Olavi Virta kotimaisista ja Billie Holiday, Frank Sinatra ja Edith Piaf kansainvälisistä mestareista. Sovitukset oli laadittu big bandille, jota tuki jousisektio.
Konsertin solisteista jo paikkansa lunastaneet tekijät, ”vanhat kädet” (old hands; englannin kielen hauska idiomi veteraanille), maamme parhaimmiston jazzsolistit, Johanna Iivanainen ja Sami Pitkämö, pitivät pintansa nytkin.
Johanna Iivanaisen lauluvalinnat soivat viehättävästi, joskaan ne eivät ehkä aivan päästäneet hänen kaunista ääntään oikeuksiinsa. Parhaiten ääni soi Billie Holidayn tunnelmissa, ja sinänsä erikoinen kappalevalinta näin upealle naisvokalistille, Kulkuri ja joutsen, soi sekin uljaasti.
Sami Pitkämön julmetut äänivarat ja oikea laulutekniikka takaavat, ettei hänen tarvitse pusertaa tai puskea äänellään forte-kohdissakaan. Kappalevalinnatkin menivät täsmällisemmin maaliin. Fly me to the moon ja Come, fly with me innostivat myös orkesterin kliimaksin lähelle, ja toisen setin lopussa se tapahtuikin. Strangers in the night ja My Way kruunasivat illan.
Kenen hyvä vuosi?
Se oli hyvä vuosi on suomennos Sinatran sanoittamasta ja hitiksi tekemästä laulusta “It Was a Very Good Year” (Ervin Draken sävellys, 1961), jonka alun alkaen levytti Bob Shane & The Kingston Trio. Nimisävelmää ei kuultu, ja on vaikea sanoa, onko juuri tämän laulun teema täysin onnistunut valinta juhlavuodelle. Tekstissä ikääntyvä mies muistelee, miten nuorena iski maalaispimuja, myöhemmin kaupunkilaispimuja – whatever pimuja. Mutta
“But now the days are short, I’m in the autumn of my years
And I think of my life as vintage wine
From fine old kegs.”
Miten tämä liittyy kehenkään, nyt juhlittuun musiikin mestariin? Turkulainen Riku Niemi on tunnettu omituisesta huumorintajustaan lähes yhtä paljon kuin ansioistaan kapellimestarina.
Niemen lavashow ei ollut nyt aivan niin levotonta kuin se oli vuosi sitten Puistobluesissa, mutta suunpieksentää on edelleen liikaa – nykyään lähes kaikki kokevat lähes velvollisuudekseen ”olla hauska”. Kaikilla ei vain ole siihen edellytyksiä.
Miellyttävä havainto oli kuitenkin tangokuninkuusmittelöihin liian varhain ilmoitetun Amadeus Lundbergin näppärä panos ja ammattimainen asenne musiikintekoon. Vasta nyt hän alkaisi olla uskottavassa tangolyönnissä. Lundberg lauloi helpon, suomenkielisen osuutensa – Aamu Airistolla, Vihreät niityt jne. – moitteetta ja täsmällisesti timen säilyttäen. Tangomieheltä taittuu siis valssikin.
Uudet tekijät esiin
Ilmajoella uudet solistituttavuudet, Annimaria Rinne ja Tia Cohen, olivat hyvin kiinnostavia laulajia. Annimaria Rinne on USA:ssa lauluopintonsa suorittanut laulaja, joka kuitenkin kokee Pentti Lasasen tärkeimpänä laulunopettajanaan. Tieto siis löytyy joskus yllättävän läheltä. Hienosta Swinging Highlights -big band projektista kerroimme 2009.
Nyt ei ollut kuitenkaan swingin vuoro, mikä oli tuntuva puute. Annimaria esitti mm. Katri-Helenan letkajenkan Puhelinlangat laulaa – tosin foxtrottina, mutta Niemen kappalevalintaa täytyy pitää kummallisena. Kapu ei nähtävästi osannut ollenkaan hyödyntää hienon solistin todellista potentiaalia. Harmillista, mutta ainakin pohjalaisille tuli tutuksi lahjakas ja monipuolinen laulaja.
Tia Cohen (38) on saanut jo harrastajapiireissä nimeä pätevänä Edith Piaf-tulkkina, ja onneksi hän sai konsertissa pitää linjansa. Piaf-repertoaaria tulisi laulaa alkukielellä: Je ne regrette rien, L’Hymne á L’amour, La Vie En Rose – vain muutamia bravuureita mainiten, avautuvat työläästi käännöksiksi.
Laulujen koskettavuus jotenkin välittyy alkukielellä ja niin Cohen tekeekin loisteliasta työtä omassa ohjelmistossaan. Ääntämys oli tosioloista, aina ranskan ylikorostuneita ”ärriä” myöten. Padam, Padam lopulta aivan villitsi jäyhänä pidetyn pohjalaisyleisönkin.
Cohen vietti lapsuutensa Pariisissa. Ranskalainen isä ja setä pitivät latinalaiskorttelissa crêperie’tä, jossa Cohen paistoi koulupäivän jälkeen suklaalettuja. Piafin kappaleita keikoilla hanuristi Joose Ojalan kanssa esittävä Cohen on jo saanut lempinimekseen ”Punavuoren varpunen”.
Hieno kokemus! Nyt siis ainakin on hyvä vuosi ja tuntuu hyvältä elää tätä aikaa.
Trubaduuria tarvitaan aina
Päätapahtumien yhteydessä Ilmajoella oli tarjolla oheistapahtumia; Kantakrouvi on, paitsi erinomainen ruokapaikka, myös musiikkijuhliin voimakkaasti sitoutunut toimija. Takavuosina krouvi tuotti listoilleen mm. ”Marskin ryypyn”, (marsalkka Mannerheimin nimeen liitetty snapsi), kun marsalkka oli silloin oopperan tähtihahmona (Isänmaan tyttäret). Nyt snapsia ei valitettavasti ollut tarjolla, mutta muuta mieltä ylentävää kyllä.
Kitaristi ja trubaduuri Jukka Järvenpään keikka Krouvissa oli nostalginen tunnelmankohottaja, koska hän esittää covereina vanhoja rock-hittejä ja laulelmia. Nykytekniikka tekee todeksi ”one man bandille multiploidun” aktin lavalla; samplerien ja muiden tekniikoiden avulla kitaristi saa itselleen kompin, ja pystyy soittamaan mm. sooloja nauhoitettujen taustojen päälle. Hyvin tuntui toimivan.
Pohjalainen, periksi antamaton asenne pätee myös ja erityisesti rock/pop-musiikkiin; setti heitettiin oikealla asenteella. Suomen- ja englanninkielinen ohjelmisto oli kunnioitettavan laaja: mm. Jimi Hendrix, Elvis, Kolmas Nainen, Eppu Normaali, jopa Judas Priest ja AC/DC taipuvat trubaduurin käsissä nautinnolliseksi jammailuksi.
Telineeltä vielä huuliharppua, niin imponoiva setti oli valmis.
Krouvin kaltaiset paikat ovat takavuosina näytelleet muutenkin tärkeää sosiaalista roolia festariaikana. Muistissa ovat vielä ajat, kun oopperasolistit tulivat tiukkojen treenien ja uuvuttavien esiintymisten jälkeen paukuille Krouviin, ja osallistuivat muina miehinä karaokeen. Se oli jotakin, se – hyviä vuosia, jos mikään!
Riku Niemi Orchestra, solisteina Johanna Iivanainen, Amadeus Lundberg, Sami Pitkämö, Annimaria Rinne ja Tia Cohen.
Ilmajoen Kantakrouvi: Jukka Järvenpää, kitara, samplerit, laulu
