Karelia-puhallinorkesteri kutsuu vuosittain vierailevan kapellimestarin johtamaan juhlakonserttia ja nyt yhdellä puhelinsoitolla paikalle saatiin kapun lisäksi, säveltäjä, sovittaja ja solisti, kaikki samassa persoonassa. Esko Heikkinen on monipuolinen muusikko ja joviaali show-mies, joten yleisölle tarjottiin musiikillinen matka pohjois-Karjalan vaaroilta Villin Lännen preerioille.
Heti alkumarssista lähtien ilmassa oli seikkailun tuntua. Esko on johtanut sekä Palolaitoksen, että Poliisien soittokuntaa. Poliisivuosinaan Esko sävelsi Bravely-marssin Poliisin Karhuryhmälle kunniamarssiksi. Rynnäkköryhmän perinteitä kunnioittaen kappaleessa edettiin hiipien ja rynnäköllä, hiljaa ja kovaa. Esko Heikkisen kokemus niin big bändeissä kuin soittokunnissa on ollut se rikkaus, josta hänen sävellystyönsä kumpuaa.
Esko soitti Helsingin Varuskuntasoittokunnassa äänenjohtajana vuonna 1974, jolloin kirjoittaja suoritti varusmiespalvelustaan Laivaston soittokunnassa ja kävi koesoitossa Helsingissä. Kirjoittajan trumpetinsoitto säilyi harrastuksena, vaikka Arvo Kuikka ja Teuvo Laine toivottivatkin varusmiehen tervetulleeksi kersantin vakanssille. Tuosta ajasta lähtien Esko Heikkisen ura Suomen ensimmäisenä, jalat maassa säilyttäneenä, lead-trumpetistina aina tähän päivään on ollut hienoa seurattavaa.
Konsertin jälkipuolen teemaksi Esko oli valinnut italialaisen elokuvamusiikin, jossa trumpetilla on aina ollut tärkeä osuus. Clint Eastwoodin uraa lännen nopeimpana on aina seurannut yksinäisen tähden trumpetisti. Moniin elokuvakohtauksiin tehtiin ensin musiikki ja vasta sitten ohjaaja mietti miten pyssytaistelut etenee. Morriconen melodioista rakennettu sikermä The End of Wild West kertoi tarinaa. Taitava muusikko saa kaiken palvelemaan lopputulosta. Ruoska, nokkahuilu, munniharppu, starttipistooli, tilan käyttö ja trumpetit kertovat täydellisestä mielen hallinnasta. Ajoitus on pienestä kiinni ja perustuu terveeseen itseluottamukseen. Kaikki tuli mitä piti.
Puhallinorkesterin ja jazzmuusikon yhdistelmä kuulostaa yllättävältä, mutta sitähän jo Gil Evans teki yhdessä Miles Davisin kanssa Sketches of Spain -levyllä. Esko Heikkiseltä tilattiin vuonna 2010 ”La Añoranza”-trumpettikonsertto, jonka kantaesitti Lieksan Vaskiviikolla puhallinorkesteri Sisu ja Verneri Pohjola. Nyt haasteeseen tarttui Kalevi Louhivuori säveltäjän itsensä johtaessa Karelia-puhallinorkesteria.
Viisitoistaminuuttisen konserton nimi vie ajatukset Espanjaan ja tarkoittaa suomeksi Kaipaus. Alun fortissimo herättää yleisön odotukset ja jatkuu ad lib- trumpetilla. Kalevilta ei ole koskaan puuttunut rohkeutta heittäytyä ja niin nytkin, heti liikutaan kolmannessa oktaavissa.
Puupuhaltimet säestää ja kolmelle lyöjälle riittää soitettavaa läpi teoksen. Humoristisen teeman kautta edetään vuoropuhelulla, jossa solistille tarjotaan tilaa toteuttaa omaa kaipaustaan. Vahvat dynaamiset vaihtelut saadaan esiin, kun kapellimestari tietää mitä säveltäjä on tarkoittanut. Kalevin sininen trumpetti hehkuu ja loistaa. Tekniikkaa ja rekisteriä riittää.
Teos kuvaa hyvin suomalaisen kaipuuta Espanjan lämpöön. Loppua kohden flamenco ja kastanjetit säestävät trumpetin valitusta. Viimeisen minuutin aikana Toro kaatuu uljaasti.
Vuonna 1945 perustettu Karelia-puhallinorkesteri tekee arvokasta työtä ja sen konserttiliput on aina loppuunmyyty. Yleisö palkitsi esitykset runsain aplodein. Konsertin lopuksi elettiin hetki muistellen Lapin kesää ja Vesa-Matti Loiria. Eskon hillityn sovituksen solisteina toimivat klarinetisti Maria Kopakkala ja Kalevi Louhivuori. Kaunis päätös konsertille, jossa koettiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
