Kyseessä oli yökonsertti, mutta tilaisuus veti kirkon lähes täyteen väkeä. Hannu Lehtonen esitti myös monipuolisen laulusarjan. Urku- ja pianosäestyksestä vastasi Anne Laulajainen.
Hengellinen musiikki ja jazz muodostaisivat sinänsä kiinnostavan yhdistelmän, vaikka individuaaliset sooloimprovisaatiot ovatkin meillä kirkossa harvinaisia, eikä niitä nytkään esitetty. Kirjoitetussa musiikissa pysyminen ei tietenkään vie musiikin puhuttelevuutta pois.
Konsertin hienoimmat hetket edustivat selkeästi rytmimusiikkia tai sen edeltäjiä, gospelia, negrospirituaaleja ja white spirituaaleja. Amazing Grace, Vaeltaja ja Swing low, sweet chariot olivat vallan hohdokkaita tulkintoja, joissa oli lämpöä ja sielun koskettavuutta.
Ehkä juuri alttosaksofonin pehmeä, lähes “äidillinen” sointi sopii erinomaisesti alttarilla soitetuksi. Alton sointi oli erittäin puhdas, olematta kliininen.
-Saksofonin “kirous” on, että se on helppo oppia, mutta silloin juuri laiminlyödään perusasioiden hallinta, kokenut muusikko sanoo.
Perusasiat ja vaativammatkin asiat ovat kuitenkin kunnossa kokeneella orkesterimuusikolla. Klassinen ohjelmisto on tullut Lehtoselle tutuksi juuri alttosaksofonistina. Duo esiintyi Rengossa täysin “unplugged”, akustisesti. Saksofonia ja laulua ei siis vahvistettua lainkaan.
Martinin Plaisir d’amour alttosaksofonilla oli illan koskettavin elämys. Bassoprofessori Frantisek Posta (“laulavan kontrabasson” kehittäjä; toimi mm. Miroslav Vitousin opettajana) levytti tästä laulusta kauniin version.
Lehtosen elegantti tyylitelmä nousi hienosti esiin ja olisi varmasti noussut vielä enemmänkin, jos säestyssoittimia olisi ollut enemmän kuin yksi. Tämähän ei ole yksin säestävästä muusikosta kiinni, jotkut laulut vain vaativat suurempaa muotoa ja rakennetta ympärilleen.
Hartaat laulusävelet
Traditionaalisen hengellisen musiikin lisäksi Lehtonen & Laulajainen olivat ottaneet mukaan myös hieman maallista musiikkia. Solistin spiikeissa valintojen rooli avautui osana uskonnolista skeemaa. Esimerkiksi Veljeni Jan on koskettava maallinen versio Raamatun kertomuksesta tuhlaajapojasta.
Jazzväenkin keskuudessa suurta arvonantoa nauttiva Rauno Lehtinen teki haikeankauniin laulun On hetki, jonka hengellistä ulottuvuutta ei ole tullut aiemmin pohdittua. Lehtonen ääntää sanat huolellisesti, intonaatio on solidi ja sanat lausutaan täyteen aikaarvoonsa – mukaanlukien konsonanttilopukkeet; t- ja s-kirjaimia ei “nielaistu” sanan lopussa. Monet jazzvokalistit saisivat ottaa tästä ääntämyksestä oppia.
Kokeneetkin laulajat voivat toisinaan rasittaa ääntään “rusentamalla” liikaa. Kirkkokonsertit ovat tässä suhteessa hankalia mm. jälkikaiun takia – on vaikea arvioida sopivaa volyyminkäyttöä, jos ei ole vahvistinlaitteita ja miksaajaa hoitamassa äänentoistoa.
Nyt volyyminkäyttö oli hyvin kohdallaan; laulutekstikin erottui hyvin aina urkuparvelle asti. Toisaalta äänen forsseeraamista ei tapahtunut, laulu oli hyvin miellyttävän sointinen, erityisesti baritonissa, Lehtosen omalla äänialueella.
Louis Armstrong What a wonderful world sopi tilanteeseen moitteettomasti. Tosin laulun suomennos on hieman muuttanut alkuperäisen sanoman sävyä, mutta näinhän käännöstöissä aina tuppaa tapahtumaan kielialueelta toiselle siirryttäessä.
Kirkkomusiikin perinne on vähentynyt kouluissa. Uskonnonopetus (joka sekään ei ole enää vuosiin ollut tunnustuksellista), haluttaisiin nähtävästi ajaa täysin alas. Tämä on erittäin valitettava trendi rytmimusiikinkin perspektiivistä, koska hengellisen musiikin perusteet ovat suhteellisen helposti opittavissa ja se on johtanut monen nuoren musiikin ihmeelliseen maailmaan.
Uskonto on henkilökohtainen asia, mutta hyvästä musiikista voi nauttia maailmankatsomuksesta riippumatta. On pidettävä huoli, että tällaiset hienot elämykset, kuten kirkkokonsertti yöaikaan, pysyvät hengissä ja tarjoavat henkistä ravintoa ihmisille.
Säveliä kesäiltaan Pyhän Jaakon kirkossa, Rengossa keskiviikkona 25.7.
Ohjelmassa mm. Lehtinen, Schubert, Bach, negro spirituaaleja, white spirituaaleja, Martini, Rautavaara, Douglas & Weiss.
Hannu Lehtonen: alttosaksofoni, laulu; Anne Laulajainen: urut, piano