UMO:n vieraana pistäytyi kamerunilainen virtuoosibasisti, laulaja ja säveltäjä Richard Bona. Savoy-teatteri oli ääriään myöten täynnä maailmanmusiikin ystäviä, mutta jokunen paikalle osunut jazzin harrastaja ilahtui varmasti Jaco Pastoriuksen heräämisestä henkiin. Siltä nimittäin kuulosti, kun sähköbasso ylsi huimaan suoritukseen mestarin käsissä. Soitti tai lauloi, Bona oli ylivoimainen tulkitsija. Ennen laulu-uraansa hän esiintyi monien tunnettujen jazzmuusikoiden kanssa kuten Joe Zawinul, Jaco Pastorius ja Pat Metheny.
Muutama vuosi sitten New Yorkin tuttavamme trumpetisti Tatum Greenblatt kertoi tulevansa Suomeen jonkun Richard Bona-nimisen laulajan mukana. Kyse oli April Jazz-konsertista, jossa Bona esiintyi omalla kokoonpanollaan. Vasta tilaisuudessa kävi ilmi, että kyseessä oli taitava sähköbasisti ja vaikuttava esiintyjä, joka kykeni humoristisella olemuksellaan hypnotisoimaan ja vangitsemaan yleisön takariviä myöten.
Tällä kertaa omaa bändiä ei ollut, mutta UMO toimi loistavana korvikkeena. Tanskalainen kapellimestari Jesper Riis oli tuonut mukanaan DR Big Bandin levyltä peräisin olevia sovituksia. Konsertin aikana tosin joutui miettimään, tarvitsiko Bona kuitenkaan big bandiä. Parasta nimittäin olivat yhden miehen musiikillisella vitsailulla höystetyt ad lib-osuudet.
Konsertin alkuosassa oli pääosin instrumentaalinen. Bonan omien sävellysten lisäksi kuultiin Michael Breckerin African Skies, jossa jazzin harrastajalle oli tarjolla lukuisia sooloja, esittäjinä mm. Ville Vannemaa, Kasperi Sarikoski ja Bona itse, jonka taiturimainen soolo-osuus oli pitkä mutta ei pitkästyttävä. Huomio kiinnittyi myös trumpetistiin, joka soitti yhtä hyvin kuin Mikko Pettinen; soolon aikana musiikki kuulosti kansainvälisen tason jazzilta. Myöhemmin kävi ilmi, että kyseessä oli aito Pettinen, ulkonäkö oli vain hieman muuttunut.
Konserttiin mahtui myös kaksi Jaco Pastoriuksen sävellystä Three Views of a Secret ja Liberty City, joissa virtuoosimaista basson käsittelyä kuultiin lisää. Yleisö oli kuitenkin eniten kiinnostunut Bonan laulamista maailmanmusiikin hiteistä kuten Mut’esukudu, Engingilaye ja Mbemba Mama, joiden aplodeille ei meinannut tulla loppua. Yleisö noteerasi myös soul-ja funk-vaikutteisen Bonan sävellyksen Please Don’t Stop, jossa Sampo Kasurinen sai alttosoolollaan ansaitut aplodit.
Hauskoja tarinoita oli muutama. Kävi ilmi, että Bona oli tavannut Miles Davisin WC:n ovella ja väärän sanavalinnan takia menettänyt elämänsä tilaisuuden päästä miehen bändiin. Kuultuaan UMO:n esitelyn ja kaikkien muusikkojen nimet ehätti Bona sanomaan, että hän voisi muuttaa nimekseen Bonanen, jos häntä ei päästetä New Yorkin lennolle presidentti Trumpin tiukennettua maahantulomääräyksiä. Kesken ad lib-lauluosuuden Bonanen vaihtoi sanat: ”Summer time in Helsinki, I froze my ass!”
