Sunnuntaialkuilta eilen meni rattoisasti Porin kirjaston kokoustilassa kuunnellen verevän vapaata ja nautinnollista jazzkerrontaa. Validi -klubin isännän Jyrki Laihon järjestämässä konsertissa oli kaksi erillistä kokoonpanoa. Black Motor -kolmikko on tähän mennessä jo tuttu ainakin vapaaseen improvisointiin perustuvan jazzin seuraajien piirissä, mutta toinen kolmikko The Mystic Revelation of Teppo Repo ei varmaankaan ole kovin laajasti suuren yleisön tietoisuudessa. En itsekään tiennyt yhtyeestä mitään tätä ennen.
Paimenlauluista yllätyksellistä rytmimusiikkia
Eilisillan konsertin aloitti The Mystic Revelation of Teppo Repo, mikä soittaa inkerinsuomalaisen paimensoittajan, Teppo Repon musiikkia. Yhtyeen nimi herättää ihmetystä, sillä Teppo Repoa ei yhtyeessä ole ainakaan soittajana. Soikkolan pitäjästä Inkerinmaalta kotoisin ollut paimen Teodor “Teppo” Repo, aik. Feodor Nikitanpoka Aleksandrov (1886-1962) oli merkittävä henkilö suomalaisen kansanmusiikin piirissä. Hän oli sekä säveltäjä että perinteisten paimensoittimien rakentaja. Suomeen työnhakuun vuonna 1913 tullut Repo tuli tunnetuksi, kun suomalaiset kansanmusiikkitutkijat löysivät hänet vuonna 1934. Mikäli asia kiinnostaa lähemmin, niin yksityiskohtaisempaa tietoa hänen elämästään voi lukea osoitteista https://youtu.be/AknrFf0taGs näyte kuinka Teppo Repo valmistaa paimentorven ja tarkempaa lisätietoa hänen elämäntaipaleelta http://www.inkeri.com/Virtuaali/T_Repo.htm
Trion muodostavat alttosaksofonisti Otto Eskelinen, joka soitti eilen myös puuhuilua sekä viritteli mielikuvituksellista elektronista äänimaalailua soiton oheen. Hän on mukana monissa Tampereen ja sen ympäristössä toimivissa monimuotoisen kirjavaa musiikkia esittävissä vireissä yhtyeissä. Kontrabasisti Eero Tikkanen tunnetaan mm. Mopon ja Auteur Jazzin jäsenenä. Sähkörumpuja yhtyeessä soittaa Arwi Lind, joka on Helmi Levyt -yhtiön johtaja.
Aloituskappaleena oli Itämeren Sävel ja sen perään Aamuherätys…….”Emäntä pitää herättää joka aamu kello kaksi aamulla. Menen sitten kylälle soittamaan torvella tämmöisen sävelen”….. tällä Teppo Repon kehotuksella Otto Eskelinen luritteli altollaan yhtyeen liukkaan rytmikkäästi liikkeelle…… ”jokaisella paimenella pitää olla aina sama aamuherätyssoitto…….näin ei ollut… minulla oli tämmöinen soitto vaan” ja Otto näytti mallia. Teppo Repon sävellyksillä kolmikko jatkoi jäntevästi trilogialla Paimenen Säveliä, osat Aamuherätys, Suru ja Ilo. Niiden jälkeen Soikkolan pitäjän Teppo-pojan kunniaksi vielä perään Soikkolan Marssi ja Pauolinin Sävel.
Siinähän sitä mentiin eteenpäin paimenlaulujen tahdittamana, mutta taitavasti uusin sovituksin nykyajan malliin rytmikkäästi, iloisen mukautuvasti. Yhtyeen omintakeinen, jazzilliseen henkeen vallan mainiosti kiinni kuroutuva, tyyli oli ainakin itselleni suuri yllätys. Esitys oli kokonaisuutenaan jännittävän mielenkiintoista kuultavaa, paikoitellen suorastaan riemastuttavan mieleenpainuvaa. Lisämausteet löytyivät yksinkertaisesti puusta. Oton lyhytvartinen kimakkaääninen puuhuilu, yksiääninen 1,5×1,5 tuuman palikkaan veistetty puupilli, erikoinen suhiseva suukappale, Eeron helistimet, pilli ja eriääninen suukappale sekä Arwin yhteen hakattavat klapit ja kilkuttimet sähköisten rumpujen lisäksi antoivat hauskan lisävirikkeen paimenlauluhin.
Yhtye esitti myös pari kappaletta omaa tuotantoa, Matkantekoa ja Kullankaivaja, minkä yhtye soitti eräänlaisena maistiaisena tulevan Kointähti-elokuvan soundtrackilta. Sotkamon keikan jälkeisissä tunnelmissa yhtye soitti vielä kappaleen Ramman Mailla.
Esitys oli jotenkin niin käsittämättömän omaperäistä, ettei siitä voinut olla pitämättä. Autenttisien perussoittimien rinnalle Otto Eskelinen loi verrattoman tehokkaan ilmapiirin hauskasti äänikenttää laajentamalla ja vahvistamalla sitä elektronisesti vanhemman sukupolven AKAI syntetisaattori-sekvensserillä, ohjelmoitavissa olevalla rytmikoneella, luomillaan yllättävillä sivujuonteilla.
Paikalla ollut harvalukuinen yleisö oli aivan innoissaan esityksestä ja halusi ehdottomasti kuulla lisää, eikä kolmikkoa voitu päästää ilman encorea pois paikalta. Toisinaan vaan käy niin, ettei kannata lähteä merta edemmäs kalaan. Kotinurkilla voi kuulla ennakkoluulotonta ja parempaa rytmimusiikkia sellaisten soittajien tahoilta, jotka eivät ole suuren yleisön tietoisuudessa. Harmi, ettei tämä suuri yleisö ymmärrä lähteä kuuntelemaan myös pienimuotoisia konsertteja, joissa todelliset helmet löytyvät. Samanlaisia todellisia musiikillisia elämyksiä ei koe koskaan missään massatapahtumassa. Olkaapa ajan tasalla ja seuratkaa, mitä aivan lähellä tapahtuu tulevaisuudessa.
Black Motor jatkaa tiukalla improvisaatiolinjallaan
Vankan free jazzin ympyröissä uransa aloittanut Black Motor -trio on 10-vuotisen taipaleensa aikana ehtinyt kehittyä yhdeksi kotimaisen jazz-scenen ilmeikkäimmistä yhtyeistä. Trion ennakkoluulottoman rajatonta soittamista satuin ensi kertaa kuulemaan muistaakseni vuonna 2007 Porissa Rattiksen jameissa. Verrattoman raa’alla otteella toiminut soitto jäi lähtemättömästi jyskyttämään mieleen. Siinä oli jotain sellaista, mitä olin kaivannut, rohkean raastavaa paluuta 1960-luvun alun Coleman-Ayler-Coltrane-Taylor-Sanders -aikakauteen. Muutamassa vuodessa yhtye tunkeutui omalla tuotteellaan suomalaisen jazzin ytimeen. Trio oli löytänyt oman paikkansa improvisoidun freejazzin piirissä. Sitä kautta avautui tie myös esiintymisiin rajojemme ulkopuolella.
Yhtyeen musiikillinen sisältö ja ilme ovat muuttuneet jonkin verran matkan varrella. Mukaan on tullut myös kauniin voimakkaita balladeja, mitkä ovat laajentaneet yhtyettä seuraavaa kuulijakuntaa. Iso muutos tapahtui kuitenkin viime vuoden lopulla, kun alusta asti mukana ollut saksofonisti Sami Sippola päätti jättää yhtyeen. Simo Laihonen ja Ville Rauhala halusivat kaikesta huolimatta jatkaa Black Motorin nousujohteista uraa. Yhtyeen uudeksi puhaltajaksi valikoitui nopeasti Jouni ”Tane” Kannisto, joka on ollut monenlaisissa kuvioissa mukana jazzmusiikin saralla. Turkulainen Kannisto on pitkän linjan muusikko, joka tunnetaan jo 1980-luvulta mm. alkuperäisen Edward Vesala Sound & Fury yhtyeen jäsenenä.
”Mitä pidempi kappale, sen paremmaksi se muuttuu”. Jotain tällaista ajatusta piti sisällään aloituskappale. ”Äänitimme tämän esitetyn kappaleen viime lokakuussa ja toivomme sen tulevan julkaistua jossain vaiheessa tänä vuonna seuraavaksi ilmestyvällä levyllämme. Kappale oli samalla ensimmäinen tämän uuden kokoonpanon kanssa yhdessä soitettu sävellys. Tämä keikka on nyt kolmas Black Motorin julkinen esiintyminen, missä saksofonisti, huilisti ja klarinetisti Tane Kannisto on mukana yhtyeessä”, kertoi Simo Laihonen.
Tiukasti improvisoinnin pohjalta ohjelmansa rakentanut Black Motor päätti esityksen ensimmäiseltä levyltä poimitulta Ville Rauhalan sävellyksellä Muurame.
Black Motor toimii edelleen niin kuin moottorin pitääkin, varmatoimisesti ilman huohotin ongelmia. Kone ei yski eikä honota, vaan voimaa ja energiaa riittää entiseen malliin yhdellä ”uudella vaihtopalikalla” korvattuna. Kierrokset ovat korkealla ja liekkien värittämä musta savu syöksyy ulos pakoputkesta, kun kone käynnistetään. Rivakka vapaamuotoinen esittämisote tarttuu tarran lailla ja vie mukanaan. Black Motor elää ja sykkii eikä ole menettänyt otettaan, vaan laukkaa kohti uusia seikkailuja. Seuratkaa……
Porin Kaupunginkirjasto
sunnuntai 7.6.2015 Validi Karkia -konsertti:
klo 18.00 The Mystic Revelation of Teppo Repo
Black Motor
