Rumpaliveteraanit, jo edesmennyt, Esko ”Rusina” Rosnell ja Ilpo Kallio pohtivat aikoinaan ravintola Winstonissa musiikin syvintä olemusta ja siinä yhteydessä syntyi ajatus alkaa järjestää säännöllisesti toistuvia jami-iltoja Porissa jossakin ravintolassa. Paikaksi muodostui vielä 1990-luvulla monille tuttu ravintola Selkämeri. Soittopäiväksi muotoutui torstai ja näin jameja alettiin soittaa viikoittain. ”Koti-bändissä” soittivat siihen aikaan kitaristi Mikko Latvala, kosketinsoittaja Jussi Reunamäki, basisti Jouni Hokkanen ja rumpali Ilpo Kallio. Heitä täydensivät aika ajoin mm. Kari Sarpila ja Ilkka Karumo.
Soittaminen jäi kuitenkin pitkälti samojen muusikoiden harteille ja toiminta alkoi pikku hiljaa hiipua. Syntyi ajatus perustaa yhdistys, mikä lähtisi vetämään toimintaa. Sen pohjalta perustettiin tammikuussa 2002 The Jazz Society of Pori https://fi-fi.facebook.com/pages/Jazz-Society-Of-Pori/414551168649484 Toiminta-ajatuksena oli jazzmusiikin perinteen pyyteetön vaaliminen. Toinen tärkeä perusajatus yhdistyksen perustamiselle oli nuorten muusikonalkujen kouluttaminen sekä ennen kaikkea tarjota paikka, missä voi soittaa ja harjoitella “livenä” yleisön edessä. Tästä syntyi yhteistyö Palmgren konservatorion kanssa.
Erinäisten vaiheiden jälkeen uudeksi esiintymispaikaksi valikoitui pub-ravintola Rattis http://www.rattis.com/ Torstaijamit ovat jatkuneet siellä nyt vuodesta 2005 lähtien. Jameja on pidetty säännöllisesti lähes viikoittain syys- ja talvikautena, pääsääntöisesti paikallisten muusikoiden ja Palmgren konservatorion opiskelijoiden keskeisen yhteistyön voimin. Ravintoloitsijan suopea suhtautuminen toimintaa kohtaan on luonut myös merkittävää synergiaetua. Kauden ohjelmiston rakentavat yhdistyksen taiteelliset johtajat Jouni Hokkanen ja Ilpo Kallio sekä erinomaisena basistina tunnettu konservatorion pedagogi Tomi Harrivaara. Jouni ja Tomi toimivat yleensä myös iltojen isäntinä/juontajina.
Viime torstai, 13.11.2014, oli taas vilkas jami-ilta, kun ”Konservatorion Jam Session” pärähti käyntiin. Rattis oli lähes täynnä ja innokkaita soittajia tuli paikalle iso liuta. Kaikkiaan esiintymässä kävi noin viisitoista nuorta musiikin opiskelijaa.
Paikalle oli tullut myös kaikkien tuntema jazzpersoona ja -vaikuttaja Jyrki Kangas. Toinen vieraileva artisti, saksofonisti Kimmo Gröhn, oli saapunut Turun seudulta. Hän on merkittävänä koulutusorganisaationa tunnetun Pori Big Bandin kasvatteja.
Aloitellessaan muusikon uraansa näinä aivan 1970-luvun lopun vuosina Gröhn oli mukana PBB:n Frank Foster-kiertueella Euroopassa. Silloisina soittokavereina hänellä olivat nykyään hyvin kansainvälisestikin esillä olevat jazzmuusikot Jari Perkiömäki ja Tapani Rinne. Nykyään Kimmo soittaa pääasiassa freelancerina ja on mukana myös Turku Jazz Orchestrassa. Hänellä on oma blueskokoonpano KG and the B, jonka ensimmäinen äänite All Kinds of Blues on julkaisua vaille valmis.
Lavalla kävi melkoinen kuhina ja soittajat vaihtuivat tiheään tahtiin. Tomi Harrivaara toimi illan juontajana esitellen soittajia ja tarttui myös itse kontrabassonsa varteen pariin kertaan. Monkmainen rehevä blues tahditti jamit liikkeelle särmikkäästi. Blue Monk -kappaleen jäljille meidät johdattelivat Sami Jaakkola, basso, Elias Nummenmaa, piano, Juho Viitala, trumpetti, Antti Kuntonen, rummut ja Juha Loukkalahti, kitara. Toiseen kappaleeseen yhtyi mukaan myös Kimmo Gröhn tenorisaksofoneineen.
Antin ja Eliaksen jatkaessa kitaran varteen tarttui Vilpertti Salminen ja Tomi otti kontrabasson haltuunsa, kun Charlie Parkerin Camarillon alkoholiparantolassa säveltämä Relaxin’ at Camarillo alkoi soida. Porukat estradilla vaihtuivat useaan kertaan ja välillä rumpujen taakse ”kapuloimaan” tuli Jali Järvinen, kontrabasso muuttui Henri Tikkalan käsittelemänä sähköiseen versioon ja kitaraan tarttui taas uusi mies Valtteri Mäkitalo ja Work Songin tahdissa jatkettiin. Katja Lundell kävi laulamassa kaksi tuttua kappaletta, A-Train ja Take Five, jonka hän tulkitsi mukavan pehmeästi sanattomana ”skattailuna”. Homma jatkui edelleen tunnetun standardin, Softly in the Morning Sunrise, tahdissa, kun Jyrki tuli basson varteen ja toinen vierailija Kimmo yhtyi soittoon.
Väliin mahtui vielä 1930-luvulta peräisin oleva ”tunnari” Someday My Prince Will Come, Walt Disneyn animaatioelokuvasta Snow White and the Seven Dwarfs. Jazzmusiikin piirissä kappale on tullut tunnetuksi ainakin Miles Davisin saman-nimiseltä albumilta. Soitosta huolehtivat Kimmo, Elias, Vilpertti, Antti ja Tomi.
Loppua kohden tunnelma siirtyi perinteisestä jazzista hieman populaarimpaan suuntaan. Antti Raivio tuli lopussa areenalle kitaroineen ja lauluineen. Elias otti kitarasyntetisaattorin esille ja soitto alkoi kääntyä hieman fuusion puoleiseen souljazziin. Vai mitenkähän siinä kävi!! Raiviolla, ei sanomansa mukaan, ollut siihen mitään muuta kuin sanat, mutta kehittymässä oli kuitenkin parasta ikinä, voimakkain ja vahvin biisi ikinä.
Laulettuun musiikkiin ei välttämättä tarvitse osata nykyään enää sanojakaan, sillä nykyteknologian tyyliin sanatkin löytyivät iPadilta ja älykännykästä, joten se sai kelvata ja kaikkihan kelpasi. Hektorin kappaleen Ake, Make, Pera ja Mä kautta kiertäen syntyi Raivion vitsailussa oopperalaulaja? Olin täysin lattialuutuna, sillä en ymmärtänyt yhteyttä, samakos se, antaa olla.
Lopuksi rähinä muuttui yhä humoristisemmaksi Antti Raivion laulujen myötä. Mimi Steffansson tuli mukaan laulamaan rankkoja soulpohjaisia efektiivisiä ”rynnäreitä”. Mukana uusina esiintyjinä olivat vielä Niko Räty ja Ilari Ollila.
Kaksituntinen rupeama vierähti varsin mukavissa tunnelmissa ja nuorten esiintyminen oli rohkean ennakkoluulotonta. Talven mittaan on kiinnostavaa käydä kuuntelemassa miten opinnot ovat edistyneet ja onko kehittymistä lavalla aistittavissa. Kaikin puolin hyvää osaamistasoa oli jo nyt nähtävissä.
Rattiksessa kuullaan vielä ennen joulua kahdet jamit. Ensi viikon torstaina 20.11. lavalla on basisti Jouni Hokkasen kokoama porukka tiiviisti jazzin kiemuroissa ja 4.12. puolestaan perinteiset puurojamit riisipuuron kera.
Pub-ravintola Rattis
Torstai 13.11.2014
klo 21.00 Konservatorion Jam Session
