Kiertueella Suomessa oleva ranskalainen kolminaisinen yhtye Three days of forest tarjosi huiman konserttielämyksen Malmitalossa tiistaina. Pitkälti ansio siitä kuuluu laulajatar Angela Flahaultille, jonka ilmaisuasteikko ulottui äärilaidasta toiseen: herkästä balladoinnista punkmaiseen kirkumiseen, mitä hän vielä tehosti hyppelehtimällä.
Flahault on rakentanut ohjelmistonsa säveltämällä kappaleet pääosin afroamerikkalaisten runoilijoiden teksteihin. Eniten hän on käyttänyt Suomessa tuntemattomaksi jääneen,
mutta aikanaan ensimmäisenä afroamerikkalaisena naisrunoilijana Pulitzerin kirjallisuuspalkinnon saaneen Gwendolyn Brooksin mustien elämää ja tuntoja kuvaavia vahvoja tekstejä, joihin Flahault oli rakentanut oivaltavasti niiden tekstisisältöä heijastelevia sävelmiä ja tulkintoja.
Three days of forest on ollut koossa jo muutaman vuoden, mutta ainakaan toistaiseksi se ei ole vielä levyttänyt. Tosin tällaiset yulkinnat eivät välttämättä toimisi yhtä hyvin levyllä kuin livenä, koska levyllä konsertissa säteilevä energia tuskin täysin välittyisi kuulijalle.
Vaikka Flahault oli yhtyeen kiistaton keskushahmo, muut kaksi alttoviulisti Séverine Morfin ja rumpali Blanche Lafuente tekivät hyvää työtä tonteillaan. Alttoviuluhan ei ole maailman innostavin soolosoitin. Tätä tylsänä pidettyä instumenttia Morfin hyödynsi kyllä hyvin monipuolisesti. Tarjolla oli alakieliä käyttävää bassomaista pizzicatoa, mutta myös vahvaa jousisoittoa, jonka soundia hän myös muunteli elektroniikalla.
Trion uudeksi rumpaliksi kesällä tullut Lafuente on nainen paikallaan. Hän soittaa tarkasti ja idearikkaasti luoden hyvän pohjan muille kahdelle.
Ranskalaisyhtyeen kanssa Suomen-kiertueen monissa konserteisssa ollut nimensä isolla kirjaimilla kirjoittava AINON on pitkälti sellisti Aino Juutilaisen yhtye, sillä hän on
säveltänyt lähes kaiken yhtyeen esitysmateriaalin, joka on eräänlainen hybridi eri aineksista.
Selvimmin ovat kuuluvilla modernin kamarimusiikin vaikutteet, joihin Juutilainen yhdistellyt vaikutteita mm. free jazzista. Esityskappaleista suuri osa on pitkälti läpisävellettyä, johon improvisoidut osuudet lomittuvat kohtuullisen luontevasti. Sävyiltään AINON kuulosti Malmitalossa paljon hillitymmältä kuin heidän ranskalainen kiertuekumppaninsa, mutta tarkkaan kuuntelemalla yhtyeen soitosta löytää monenlaisia hauskoja oivalluksia.
Yhtye on eräällä tavalla kaksinapainen. Toisena puolena ovat Juutilainen, viulisti Merimaija Aalto ja tenoria, klarinettia ja huilua soittava Suvi Linnovaara, toisena rumpali Joonas Leppänen, joka tuo rytmisen kontrastin muiden usein legatosävyiseen soittoon.
