Nykyään Berliinissä asuva Valtteri Laurell Pöyhönen kirjoitti viime vuonna UMO:lle sarjamuotoisen Yön rakastaja-tilausteoksen. Siinä musiikkia maustavat Karri Miettisen eli Palefacen kirjoittamat ja esittämät noir-henkiset nauhalta kuuluvat tekstit, jotka sävyiltään tosin muistuttavat enemmän Jerry Cottonia kuin Raymond Chandleria.
UMO on ryhtynyt esittämään teosta uudelleen tänä keväänä tehden sen kanssa kiertueen. Yksi konserteista oli Helsingin Aleksanterin teatterissa. Julkisten konserttien lisäksi Yön rakastajaa viety myös kouluihin ja vankiloihin.
Teos koko nimeltään Yön kulkija – mustavalkojazzia täysissä väreissä on yhdeksästä lyhyestä osasta koostuva teos, jossa hallitsevana solistina on tenoristi Timo Lassy. Teosta voidaan yhtä hyvin pitääkin Lassylle omistettuna saksofonikonserttona, vaikkakin soolotilaa jää myös jonkin verran UMO:nkin muusikoille.
Pöyhönen on aiemmin kunnostautunut orkesterimusiikissa johtamansa Ricky-Tick Big Bandin ohjelmiston säveltäjänä ja sovittajana. Noissa töissään hän selvästi kunnioitti big band-perinteitä, mutta siirsi tyylikkäästi RTBB:n musiikkia nykyaikaan.
Yön rakastajan osissa hän on irtautunut konventionaalisista kappalerakenteista musiikin edetessä ilman normaleja teemakertauksia osien lopuissa. Pöyhönen on kekseliäs säveltäjä ja erinomainen orkesteroija, joka taitavasti ja monipuolisesti käytti ison orkesterin soittimiston mahdollisuuksia varioimalla sointia jatkuvasti.
Teoksen pääsolisti Timo Lassy on rakentanut ilmaisunsa vuosikymmenten takaisiin tenoristiperinteisiin nojaten hänen soittonsa kuulostaessa enimmäkseen vankasti esicoltranelaiselta. Hänelle hengenheimolaisia ovat myös r&b-suuntauksen rankat böölaajat. Lassy on suomalaisittain harvinainen soittaja, joka pystyy myös villitsemään yleisöä soolojensa kliimakseissa. Se koettiin taas Aleksanterin teatterissa.
UMO:n omista solisteista Yön rakastajassa iloa tuottivat Seppo Kantosen kekseliäästi rakentamat pianosoolot ja samoin orkesterin johtavaksi pasuunasolistiksi noussut Kasperi Sarikoski.
Sarjan lisäksi ohjelmistossa oli kaksi muutakin Pöyhösen sävellystä. Thomasz Stankon parin vuoden takaisessa konsertissa ensi kertaa kuultu Past & present, jossa nyt Stankon roolin hoiti tyylikkäästi flyygelitorvea soittanut Tero Saarti. Illan herkin numero oli Otto Donnerin muistolle omistettu Elegia vapaalle hengelle, jossa trumpetisti Mikko Pettisen ja bassoklarinettia soittaneen Pepa Päivisen soolot rikastivat puupuhallinsävytykseltään Tadd Dameronin teokset mieleen tuonutta kappaletta.
