Joulun alla on perin tyypillistä, että kaikki kynnelle kykenevät artistit ja orkesterit pyrkivät tekemään jonkinlaisen joulukonsertin tai peräti kiertueen. Perjantaina 18.12. Pori Big Band ilmoitti pitävänsä konsertin, missä joululauluja ei esitetä. Sinne siis oli tästä syystä mentävä, sillä joululaulut eivät kiinnosta.
Mainoksessaan yhtye lupasi ”Big & Bad – The Concert, Musaa ilman kulkusia!”
”Jos joululaulut tympivät, tämä konsertti on juuri sinulle. Kyseessä on pikkujoulukonsertti jossa ei joululauluja soiteta. Ohjelmisto koostuu instrumentaalisesta musiikista mm. Frank Fosterin ja Thad Jonesin biiseistä ja sovituksista. Konsertissa päräyttävä ja ehkä jopa paikoin kitkerä Jazz viedään sinne minne se kuuluu, eli lämminhenkiseen kapakkaympäristöön. Baari on auki koko konsertin ajan.”
”Porin kotijoukkueen” luotsina ja kapellimestarina toimi tenorisaksofonia puhaltanut Juha Unkila. Konsertti pärähti käyntiin Fosterin kappaleella Victorious Blues, mikä oli sävelletty aikanaan Lake Placidin vuoden 1980 talviolympialaisten tunnussäveleksi. Siinä solisteina toimivat trumpetisti Ari Niemi, pasunisti Pete Nuotio sekä myös Juha itse. Ensimmäisen setin sisältö kappaleiden osalta oli kokonaisuudessaan Frank Fosterin tuotantoa. Pete Nuotio jatkoi solistina myös seuraavassa kappaleessa, mikä oli nimeltään Simone.
Frank Foster sävelsi aikanaan Count Basielle kappaleen, minkä sovitusta hän joutui muuttamaan, kun se ei oikein vastannut Basien ajatuksia. Se oli kuulemma pikkuisen liian moderni. Shiny Stockings -kappaleen alkuperäinen sovitus on kaikesta huolimatta ajautunut PBB:n haltuun ja näin saimme kuulla tämän ensimmäisen version sellaisena kuin se alun perin oli Fosterin mielessä pyörinyt.
– Kuten huomaatte meillä on tänään mukana kaksi kosketinsoittajaa, solisteina tässä kappaleessa toimivat Tuomo Vähä-Pesola ja Lauri Viitaniemi. Toinen soittaa mustia ja toinen valkoisia koskettimia, emme oikein osanneet päättää.
Tämän jälkeen settiin eksyi kuitenkin yksi Fosterin tuotannolle vieras kappale, Ellingtonin Satin Doll, kertoi Juha. Siinä rutinoituneina solisteina toimivat basisti Tomi Harrivaara ja venttiilipasuunaa, flyygelitorvea ja pikkolotrumpettia soittanut Greg Note.
– Nämä edellä esitetyt kappaleet ovat olleet aika perinteisiä, mutta nyt etäännytään hieman kauemmas swing-maailmasta. Seuraava kappale on sävelletty alkujaan mielenosoitukseksi tiettyjä asioita vastaan. Maasta se pienikin ponnistaa eli seuraavaksi tulee Loud Minority.
Seuraavaksi konsertissa oli pieni yllätyksellinen osio, kun lavalle nousi Miina Mikkonen lausumaan Kaarlo Sarkian Joulutarinan vain rumpalin säestämänä. En nähnyt paikaltani kumpi rumpaleista, Jaakko Kotiniemi vai Elmeri Uuskorpi, silloin rumpusetin takana hääri, molemmat ilmeisesti koska kappaleen jälkeen Juha mainitsi molempien nimet solistina tämän kappaleen kohdalla. Kun Miina oli runonsa lausunut, niin orkesteri jatkoi soittoa suoraan ja solisteina tässä kappaleessa jatkoivat, alttosaksofonisti Mika Kojo, Tuomo Vähä-Pesola ja trumpetisti Timo Pukkila. Ensimmäinen setti päättyi japanilaisissa tunnelmissa, kun PBB jatkoi Fosterin tuotannon soittamista osalla kolme, Shi-tsu-mon, Fosterin kirjoittamasta japanilaisesta sävellyssarjasta.
Toisen setin alkuun kuultiin vanha swing-kappale Good Thinkin’, missä solistina toimi kitaristi Timo Jauhiainen. Tästä PBB jatkoi Stan Kentonin orkesterin ohjelmistosta kappaleella A Little Minor Booze, missä koko pasuunasektio oli ”voimiensa tunnossa”. Tästä eteenpäin orkesteri jatkoi ohjelmaa hieman uudemman ajan musiikilla pysyen kuitenkin bluespuolella. Kappale Big Dipper tuli tunnetuksi Thad Jones & Mel Lewis Orchestran esittämänä 1960-luvun lopussa ja sen kyytiin päästiin Mika Kojon jatkaessa taas solistina.
Jonesin ja Lewisin pakeilla edettiin loppua kohden, vaikka Juha Unkila lavensikin PBB:n ohjelmatarjontaa hieman reippaammalle bilepuolelle funk-rytmien pariin alkuperäisorkesterin pysyessä kuitenkin samana. ”Kreikkalaiset ratkaisut” kääntyivät muotoon Greetings and Salutations. Sitä seuranneessa trumpetisti Meynard Fergusonin ohjelmistosta oli löydetty PBB:n konserttiohjelmistoon, ”äidin näpit” eli Mother Fingers. Mika Kojo jatkoi yksin solistina tässä kappaleessa.
Lopuksi räjäytettiin ilmoille vielä kappale Groovin’ Hard, mitä mm. Buddy Rich Big Band esitti väkivahvasti 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. Sen jälkeen kutsuttiin lavalle uudestaan Miina Mikkonen, tällä kertaa kuitenkin lausunnan sijasta laulamaan Alicia Keysin tunnetuksi tekemän kappaleen Girl Is On Fire. Loppuun yleisön pyynnöstä PBB soitti vielä Steve Wonderia, Isn’t She Lovely.
Pori, Kehräämö, perjantai 18.12.2015
20.00 Pori Big Band, jouluvapaa konsertti
Kapellimestari: Juha Unkila (tenorisaksofoni)
Saksofonit: Pekka Kuntonen, Pentti Lehti, Mika Kojo, Yrjö Nordling
Pasunistit: Anu Sandelin, Johanna Nyman, Greg Note, Pete Nuotio
Trumpetistit: Mikko Tuominen, Ari Niemi, Katri Tuominen, Tim Holmbäck, Timo Pukkila
Kitara: Timo Jauhiainen, kosketinsoittimet: Tuomo Vähä-Pesola ja Lauri Viitaniemi, kontrabasso: Tomi Harrivaara, rummut: Jaakko Kotiniemi ja Elmeri Uusikorpi
