Validi Global Underground -sarjan ensimmäinen kahden konsertin kokonaisuus pidettiin maanantaina 9.5.2016 Validi -klubin maanalaisessa ”kotiluolassa”, kirjaston kokoustilassa Porissa. Kolmen toukokuisen konserttipäivän aikana yleisöllä on mahdollisuus kuulla kahdeksaa eri kokoonpanoa, joiden muusikot edustavat kuutta eri kansallisuutta (US/UK/CH/DK/JP/FI).
Konsertin aloitti kokeilevaa tietokoneohjattua elektronista musiikkimaisemointia työstänyt sveitsiläinen strøm -duo. Gaudenz Badruttin ja Christian Müllerin piuhaviidakko oli sellaisenaan jo näkemisen arvoinen. Kun kaiken lisäksi ennen konsertin alkua lattialla oli valmiina myös Kalle Ylitalo & The Mystics -yhtyeen ”johdotus”, niin mieleen tuli, että mihin tätä kaikkea tarvitaan. Sitä jäi mielenkiinnolla odottamaan.
Liekkö vielä illansuussa ulkona ollut yli 20 asteen lämpötila ja ”huurteinen” terassielämä sekä Suomen ja USA:n välinen ”lätkämatsi” kiinnostaneet enemmän, sillä paikalle oli vaivautunut vain alle 10 hengen yleisö ja siinä oli mukana me muutamat vakiokävijät. Valitettavasti tällä kertaa kävi näin.
Nykymuotoisen klassisen pianonsoiton taitava Gaudentz Badrutt ja kontrabassoklarinetisti Christian Müller ovat viihtyneet tietokoneohjatun ”piuhamusiikin” parissa yhdessä jo 15 vuotta. Kaksi pöytää vastakkain ja niiden päällä ohjaavat ”läppärit” sekä moninainen analogisten ja digitaalisten sähköisten laitteiden yhdistelmä oli heidän esityksessä käyttämä instrumentti. Tämä on ”musiikkimme kolmas aivo”, kuten he itse asian mieltävät. Näillä aineksilla muodostui kokonaisuus, mikä sisälsi paikalla tehtyä ”sämpläystä” ja hetken mielijohteessa ”töpselivirrasta” lisättyä ja tuotettua sähköisen virtapiirin särinää, suhinaa ja rahinaa.
Duo on esiintynyt vuosikausia eri puolilla Eurooppaa. Kaksi levyä aikaisemmin julkaissut kaksikko tuli nyt Venäjän, Puolan ja Tallinnan kautta nopean kahden keikan Suomen vierailulle uuden X -levynsä julkaisukiertueella. Itse he kuvaavat uutta levyään sisällöltään enemmän elektroniseksi musiikiksi, mikä sihisee, sätkättää ja nykii kaiken aikaa.
Hienojakoinen metallilankojen sähköinen lävistely laitteiden nappuloita käännellen, katkaisimien asentoja vaihdellen ja polkimien painonappien virrankiertojen voimakkuuksien pumppaus saivat aikaan tiiviitä voimakkaita rakenteellisia ja omaperäisiä äänien väriseviä yhdistelmiä. Minimalistiset säröäänet, räsähdykset, surraukset, särähtelyt, huminat, piikkimäiset iskut, tärinät ja variksen rääkäisyt sähisivät keskinäisenä sekamelskana, tietojen kokeilevana jakamiskeskuksena, häiriökenttänä.
Onko tämä sitten musiikkia vai jokin muu taiteen laji, sen voinee jokainen mielessään omaksua omalla tavallaan. Vaikka itse olen vastaavia esityksiä ennenkin kuullut, niin jotenkin yksioikoiseksi nämä tahtovat jäädä kaikesta huolimatta. Tuloksen kannalta tämä vaatisi jotain pientä perinteisempää musiikillista taustaa enemmän. Nyt esityksessä oli hetkellisesti mukana bassotaustainen jumputus, mikä laajensi selkeästi väritystä ja loi heti enemmän musiikillista vaikutetta mukaan. Uudella levyllä on Badruttin analoginen syntetisaattori ja Müllerin kontrabassoklarinetti mukana, mutta näitä instrumentteja he eivät käyttäneet tässä esityksessä.
Jos jotakuta kiinnostaa lähemmin asiaan tutustua, niin youtubesta https://youtu.be/77p4Mpq91lY löytyy kokonainen esitys.
Rytmimusiikin tuoretta ilmettä
Suomalaista progressiivista fuusio-osaamista edusti Kalle Ylitalo & The Mystics, joka oli liikkeellä myös uuden levyn julkaisun merkeissä. Ylitalo tuotti vuoden 2014 Mörkö-debyyttialbumin itse ja se sai nyt jatkoa aivan uunituoreen Expansion -levyn ilmestyttyä tässä kuussa. Avara sointimaalailu ja tutkiva musiikillinen matkanteko syntyi uuden levyn ympärille rakennetusta esityksestä.
Esityksessä oli “isosti” virtaa ja rehevän tekemisen meininki. Kalle Ylitalon bassokitaran soitto on selkeästi yhtyeen voimavara. Sitä kautta syntyi yhtyeen intensiivinen jännittävä rytmitys. Hän on kehittänyt monipuolisen tavan soinnuttaa bassoaan, se soi aika ajoin kuin tavallinen kitara, soundi oli monipolvista ja hyvin raikkaasti etenevää. Oli pakko oikein katsoa, oliko bassossa vain neljä kieltä. Kyllä oli, itse ihmettelin sitä soundivariaatiota, minkä hän sai siitä aikaiseksi. Bassosoolot eivät olleet pelkkää matalaa zum-zum -efektiä, vaan rehevästi loikkivaa kitarasoundia osittain. Raikas kuuntelukokemus.
Säveltäjänä Kalle Ylitalo on monitahoinen. Hänelle on luontevaa säveltää niin klassista, jazzia kuin modernia rockia ja folkia eikä teatteri- ja elokuvataidemusiikkikaan ole hänelle vierasta. Hän tekee mielellään yhteistyötä eri taiteenalueiden artistien kanssa.
The Mystics -kokoonpanon musiikin hän on halunnut pitää melko yksinkertaisena melodialtaan ja tätä kautta saada siihen laajempialaista vetovoimaa. Vaikutteita on otettu rytmikkäästä rockista, johon on yhdistetty jazzpohjaista vuorovaikutteista keskustelua ja improvisaatiota sekä afrobeatia.
Ylitalon väkevän bassonsoiton ohella perustrion pelikumppaneina toimivat uskaliaasti kitaraansa revitellyt Jukka Kääriäinen, ja Janne Mathlin puolestaan tuki näyttävästi rytmin ylläpitoa taitavan jämäkällä, mutta hieman rockpainotteisen voimakkaalla rumputyöskentelyllä. Parissa balladikappaleessa löytyi arsenaalista myös vispilät ja sitä kautta jazzia myötäilevä näkemys tuli esille.
Oli hienoa todeta, että Expansion -levyllä soittava monipuolinen puhallin- ja kosketinsoittaja Otto Eskelinen nähtiin ja kuultiin myös tällä keikalla. Hän toi huimasti lisävirikettä mukanaan. Otto puhalsi pääsääntöisesti alttosaksofonia. Yhden kappaleen aikana bassoklarinetin jykevän pehmeä alarekisteri toimi jännittävästi monivivahteisessa kappaleessa ja lisäksi hän väritti hauskasti soittoa nopeilla syntetisaattorin koskettimien vedättelyillä.
Esityksessä kuului Kalle Ylitalon käden jälki. Bassokeskiöstä syntyi herkästi kudottu reipas kertomus, missä mentiin osin ison orkesterin vauhdikkuudella progressiivisen aggressiivisesti ja energisesti, mutta osattiin lähestyä aikaa myös hiljentymällä välillä kauniiden balladisävelten verkkoon.
Konsertti oli nautittavan tuoretta rytmimusiikkia, hyvin hengittävää, nuorekasta menoa, missä ”mono oli syönnillään”, näin urheilutermejä käyttääkseni (mitähän sekin tarkoittanee).
Seuraavat kaksi Validi Global Underground -konserttia pidetään tulevina kahtena sunnuntaina. Silloin kuullaan molempina päivinä kolme eri esitystä. Su 15.05. klo 17.00 alkavassa konsertissa esiintyvät Pennsylvaniasta tuleva sooloartisti Tara Burke Fursaxa -projekteineen, englantilainen freefonisti Alan Wilkinson & Janne Tuomi -duo sekä tanskalainen Family Underground. Su 22.5. klo 19.00 puolestaan lavalla ovat suomalaiset Pekko Käppi & K:H:H:L ja naisduo Akkajee sekä lopuksi vielä japanilainen rumputaiteilija Seijiro Murayama.
Pääkirjaston kokoustila, Pori, maanantai, 9.5.2016
Validi -klubi
19.00 strøm (CH), Kalle Ylitalo & The Mystics
