Jazz on ollut koko 2000-luvun monien muutosten ja uusien tyylien murroksessa. Nuoret soittajat ovat ennakkoluulottomasti hakeneet uusi vivahteita ja vaikutteita monelta suunnalta ja samalla ottaneet jazzin haltuun uusin menetelmin. Ranskalaiset ovat olleet erityisen aktiivisia tällä rintamalla tuoden uusia näkemyksiä jazzin alttareille, kuitenkin unohtamatta jazzin alkuperäistä melodista svengiä.
Rouenista tuleva Papanosh -kvintetti vieraili viimeksi Suomessa noin puolitoistavuotta sitten Tampere Jazz Happeningissa. Silloin yhtyeen mukana oli kaksi vierailevaa tähteä, maineikas saksofonisti Roy Nathanson New Yorkista ja ranskalaispasunisti Fidel Fourneyron. ”Oh Yeah Ho!” -projekti pureutui Charles Mingusin ajattomaan musiikkiin, mitä tulkittiin vapaasti, mutta hienostuneen vauhdikkaasti, mikä sai yleisön innostumaan. Välillä hyvinkin vauhdikasta soittoa kuuntelin ainakin itse vesi kiellä nautiskellen.
Papanosh on osa Les Vibrants Défricheurs -kollektiivia, mihin kuuluu noin 15–18 muusikkoa ja visuaalista taiteilijaa. Yhtyeen jäsenet ovat demokraattisesti tasapäisiä ja kaikki osallistuvat yhtyeen musiikin sisällön luomiseen. Kaikki siis ottavat vastuuta sävellystyöstä ja tuovat oman näkemyksensä soiton rakenteisiin.
Siksi yhtyeen soitto kulkee lähes vaistonomaisesti yhteen hiileen puhaltaen ja kappaleiden mutkaiset polut saavat yllätyksellisiä käänteitä, joissa kaikki simuloivat toisiaan nopeasti ja taitavasti.
Nyt tämä uuden aallon ranskalaisyhtye juhlistaa 10-vuotista taivaltaan konsertoimalla Vapaat äänet -agentuurin järjestämällä mittavalla 12 keikan Euroopan kiertueella. Kiertue oli alkanut Latviassa ja toinen keikka oli Virossa, mistä yhtye siirtyi Turkuun esiintyen torstai-iltana Turun seudun musiikkiopiston tämän kevään viimeisessä konsertissa. Suomen toinen konsertti pidettiin tänään perjantaina Salon taidemuseolla Veturitalleilla, Salojazz ry:n toimiessa isäntänä. Täältä yhtyeen kiertue jatkuu nopeaan tahtiin uudestaan Baltian kautta Puolaan ja Unkariin.
Papanosh edustaa nuorta ennakkoluulotonta jazzsukupolvea, mikä tekee mitä haluaa. Kiertueella ei nyt ollut tällä kertaa mukana vierailijoita, vaan yhtyeen alusta alkaen mukana olleet trumpetisti Quentin Ghomari, saksofonisti Raphaël Quenehen, pianisti-urkuri Sébastien Palis, kontrabasisti Thibault Cellier ja rumpali Jérémie Piazza keskittyivät etupäässä kvintetin kolmannen levyn A Chicken in a Bottle sisältöön. Tämän vuoden alussa markkinoille tullut albumi on saanut varsin maireita lausuntoja etenkin Ranskan musiikkilehdistössä.
Yhtyeen ensimmäinen albumi, My Beautiful Mother, oli jotensakin bluesin sävyttämä syväluotaavan tunteellinen, missä kappaleet hakivat hitaanrauhallisesti yllättävien lähestymistapojen kautta oman luonteensa. Toisella levyllä Oh Yeah Ho! mentiin dynaamisella tinkimättömyydellä kulmikkaasti, jopa vähän vihaisuutta tuntien Mingusin tapaan. A Chicken in a Bottle puolestaan toimii uudella alustalla. Se on kunnianosoitus Eric Dolphylle, on Raphaël Quenehen sanonut. Tunnelmallisuus ja vastapainona raivoisa räjähtävyys on herännyt ja tarttunut uuteen maaperään.
Turun konsertin osalta oli huomionarvoista, että se oli kiertueen ainoa paikka, missä Palis sai käyttöönsä pianon (flyygelin) lisäksi myös Hammond urut, sillä opiston oma Hammond oli hyvässä vireessä. Näin pääsimme todistamaan flyygelin ja urkujen samanaikaista soittamista, mistä syntyikin näyttäviä äänikuvioita.
Noin puolitoistatuntinen setti alkoi joustavan jouheasti rytmikkäällä yhteissoitolla veljellisesti kutoen nautinnollista ja viihdyttävää elokuvallista näytelmämattoa kappaleella Hermanos. Heti perään uuden levyn nimikkokappale A Chicken in a Bottle oli tiukka ja räväkkä rypistys, mikä pyöri hyrrän lailla näyttävän vilkkaasti ja kehräsi svengaavasti.
Sitten kuultiin My Beautiful Mother -levyltä ensin Balèze, minkä aikana Jérémie Piazza taputteli ensimmäisen räväkän soolonsa. Siitä Guentin Ghomari jatkoi vankalla omalla soolollaan trumpetin monivivahteisella äänimatolla väritellen.
Toisen kappaleen alkuun Sébastien Palis huudahti Strawberries of K. aloittaen kappaleen pianoa vakaalla tunnelmallisuudella soittaen Thibault Cellierin rakentaessa siihen tarkan taustan bassollaan. Puhaltajien tullessa mukaan vauhti kiihtyi ja laski vuorotellen, ylämäkeä mentiin hiljalleen ja palattiin takaisin kovaa kyytiä.
Seuraavaksi saatiinkin oiva näyttö visuaalisesta taiteesta soiton ohessa, kun pianisti Palis alkoi käskyttää Monsieur Shadowsin tahdissa joukkoa soittimiensa takaa käsiliikkein kuin kapellimestari konsanaan. Nopeat käsimerkit näyttivät muille milloin ja kuka seuraavaksi rynnistää ja hyökkää mukaan ja milloin soitto vaikenee ja jatkuu taas vallattomasti uhkuen. Tykitys ja vaikeneminen onnistuivat täsmällisen tarkasti ohjeistusta noudattaen, ja hauskaa oli ja ilo ylimmillään.
Nina Simonin laulullaan tunnetuksi tehneen George Stonen raskaan voimallisen bluesin Plain Gold Ring oli vuorostaan ainoa lainakappale. Siinä Papanoshin instrumentaaliversio sai vähän uutta säröä, kun Quenehen kiinnitti tenorinsa suukappaleeseen muoviputken pätkän muuttaen äänen hieman raskaammaksi ja paksummaksi. Kappale lipui hartaasti ja kunnioittavan sävyisästi alusta loppuun. Sen jälkeen siirryttiin Belgiaan ja Bierbeekiin rumpali Piazzan nykyiseen kotikaupunkiin rennon rytmikkäästi hyrräten ja räiskähtelevän rytmikkäästi pauhaten Hammondin, vetotrumpetin ja altto- sekä tenorisaksofonin yhtäaikaisella kaksoispuhalluksella.
Loppua kohden jatkettiin vielä toisella Piazzan sävellyksellä ja vauhdikkaalla rumpusoololla kappaleen Petit Vengeance vyöryessä kohti päätöstä. Lopussa taputukset jatkuivat siihen malliin, ettei soittajien tarvinnut siirtyä lavalta minnekään, vaan he päättivät myötämielisesti jatkaa vielä yhdellä kappaleella, mikä oli Oh Yeah Ho! -levyltäkin löytyvä Funeral Boogaloo.
Papanosh temmelsi verrattoman vaivattomasti bebopin ja hard bopin saumassa syöttäen mukaan raikasta torvisoittoa vapaasti vellovassa liikkumatilassa vingahdelleen ja vikisten. Kun mukaan saatiin vielä ripaus klassista ranskalaista näkemystä, niin tuloksena oli hauskan rohkea setillinen iloista ja monipuolista jazzia omassa lokerossaan. Siitä syntyi omanlainen ikkunattoman tilan salaperäinen maanalainen tunnelma.
Kiertueen tuotanto: Les Vibrants Défricheurs
Kiertueen tukijat: Adami, Bureau Export, CNV, Institut Francais, Odia Normandie, Sacem, Spedidam
Kiertueen yhteistyökumppani: AJC -Association Jazzé Croisé
Kiertueen tuotantokoordinointi: Vapaat äänet
Turun seudun musiikkiopisto, Turku, torstai 20.4.2017
19.00 Papanosh (Quentin Ghomari, trumpetti, Raphaël Quenehen, saksofoni, Sébastien Palis, piano, urut, Thibault Cellier, kontrabasso ja Jérémie Piazza, rummut)
