TEKSTI: Jyri Ojala
Jokin tässä konsertissa osui harvinaisen hienosti yksiin; näin sen pitikin mennä. Tapahtui niin, että keskiviikkona Pakkahuoneella koetun ”ensikonsertin” myötä on suomalaisen jazzin tarina kukaties nyt yhtä lukua täydempi ja täydellisempi. Ikään kuin puuttuva palanen, kadonnut säe, olisi löytynyt.
Paljon sanottu, myönnän. Tosin paljon voi myös vaatia Sanni Orasmaan ja Antti Lötjösen tasoisilta maailmanluokan muusikoilta.
Mutta mitä ylipäätään pitää vaatiman, millaisia odotusarvoja tulee nostattaman, kun estradi täyttyy ja musiikki muovautuu vain ja ainoastaan laulajan ja kontrabasistin toimesta. Tosiaan kuulijanakin huomaa joutuneensa jonkinlaiseen kummalliseen odotushorisontilliseen limboon siitä, mitä konsertista saattaisi olla tuleman.
Kyseessähän on harvinaislaatuinen, äärimmäisen vaativa laji, jossa muusikoiden kemioiden tulee kohdata paljolti sataprosenttisesti tullakseen edes lähtökohtaisesti toteuttamiskelpoiseksi. Sitten pitäisi vielä vangita kuulijoiden huomio mielellään koko konsertin ajaksi, mikä esimerkiksi keskiviikkona tarkoitti hyvän matkaa yli tunnin kestoa.
ESITYS SINÄLLÄÄN rakentui hetken ja läsnäolon sekä tietenkin puhtaan, ei siis ulkokultaisen, virtuositeetin varaan. Kuitenkin varsinainen sävelletty osa oli pedattu valittujen ja vaalittujen jazzstandardien puoleen. Tosin pari poikkeamaa saatiin mukaan, kun konsertti esimerkiksi alkoi hienoilla poiminnoilla Joni Mitchellin Blue- ja Massive Attackin Mezzanine-albumeilta.
Konsertti osui yksiin myös ympäristönsä kanssa. Paljas ja intiimi, lämminhenkinen ja sydämellinen: ne ovat sanoja, jotka kuvaavat paitsi Orasmaan ja Lötjösen musisointia keskiviikkoiltana myös Pakkahuoneella vallinnutta ilmapiiriä. Tämä oli täydellinen kokonaisuus juuri tässä hetkessä.
Lötjösen konserttijuonnon myötä paljastui mielenkiintoista taustatietoa: juuri kontrabasson ja laulajan muodostama duo on ollut hänen haaveenaan käytännössä koko parikymmenvuotisen (ja tuona aikana kaikki menestyneimmät suomalaiset jazzyhtyeet kattaneen) ammattilaisuran ajan. Sopivaa laulajaa ei vain ole löytynyt ennen Orasmaata, joka puolestaan on työskennellyt milloin New Yorkissa, milloin Münchenissä.
Nyt ympyrä sitten sulkeutui. Voikin monimerkityksellisesti sanoa, että tässä konsertissa tähdet kohtasivat. Siksi on myös selkokielellä kirjoitettua, että kyseessä oli vuoden parhaita jazzkonsertteja Joensuussa.
Sanni Orasmaa & Antti Lötjönen
Joensuun Pakkahuoneella 22.3.2023
