Ja ei se vääräkään tietysti ole oikeastaan väärä. Kaikki jazzin kuuntelijat tuntevat Timo Lassyn ja hänen tuotantonsa, levynsä ja livensä. Paitsi minä. Olenhan tietysti nähnyt hänet jossakin pulttisoittajana ja ehkä soolon siellä ja toisen täällä, jopa televisiossa. Mutta en kokonaista levyä, saati sitten konserttia tai keikkaa.
Tällä kertaa Jussi Lampela oli koonnut Nonettinsa yhteen kovan bobin ja sielujazzin merkeissä, kutsuen solistivieraaksi Timo Lassyn. Jotakin vanhaa (9), jotakin uutta (TL) ja jotakin sinistä ja lainattua (ihan varmasti). Kaksikolmasosaa-salillista asiantuntevaa yleisöä, joista moni sanoi keikan jälkeen, että Timo on aina luotettavan hyvä. Minulle Timo keikan kestäessä liittyi suurten soittajien pieneen galleriaan. Koko keikka oli hyvähenkinen, vanhan ajan jazzkonsertti. Bändiosuudet ja vierailevan solistin feat-numerot jaksottivat 70 minuutin setin kulumaan aivan liian nopeasti. Järjestyksessä neljäs Kanneltalon nonettikeikka varmaan yhdisti entisestään ryhmää ja se kuului yhteissoitossa.
Ballad For Orleans, by Lampela, kuultiin toista kertaa tässä sarjassa. Hyvä biisi kestää soittamista useamminkin ja onhan se hyvä, että Teosto-korvaukset mätkähtää tekijän pussiin ( vrt. vain kerran heilahti Jussin pussi). Hidas press-roll rytmitti puhallintaustoja, ja siihen päälle Pope Puolitaipaleen altto ja Jukka Eskola trumpetti laittoivat setin mukavasti käyntiin. Jotenkin myös toisena soitetussa Shootin Dicessa, by Mäkynen, kuului New Orlensin kaikuja. 12 tahdin blues on aina tuttu ja turvallinen aloitus quest starille. Tähän bluesiin oli lisätty vielä ylimääräinen sointukierto, ikään kuin merkkaamaan soolon loppumista seuraavalle solistille. Timo sai jo hyvää alkulämpöä, Ville Vannemaan barska murisi, kuulostaen hyvältä, sitten kollektiivi, jonka jatkeeksi Jukka Eskola kaivoi työkalupakistaan kodin putkimiehen parhaan työkalun, eli plungerin, tuli mieleen eräs Marsaliksen veljeksistä.
Creole Stew, edelleen by Mäkynen, antoi soolotilaa Riitta Paakille. Riitan soittoa on jotenkin rauhoittavaa kuunnella. Äänet siirtyvät rauhallisesti, vaikka kulut sinänsä olisivat nopeita. Kun seuraa hänen oikeaa kättään, voi vain kuvitella seuraavaa siirtoa ja sitä kuinka monta siirtoa hän miettii eteenpäin, vai mennäänkö ääni kerrallaan. Kuin huipputason shakkia pianon koskettimilla. Tämän padan keitti kypsäksi chef Lassy.
Lampelan So When alkoi piano-arpeccioilla ja jatkui kauniilla melodialla, jonka flyygelitorvella soitti taituri Eskola. Lassy oli lähetetty tässä vaiheessa haukkaamaan huberia takahuoneeseen. Sopukoista, siis tuolta mielen pölypussista, soi vienosti Intiaanin lemmenkutsu.
Intiaani kuuli kutsun ja konsertti jatkui Lassyn Touch Redilla, jossa Antti Rissasen soolo ja Mäkysen Teddy The Sweeperilla. Teddy The Sweeperin rakenne perustui eräänlaiseen riffiin, jonka jälkeen solistille jäi muutama tahti tyhjää tilaa, ei siis komppia, edes suti. Pope, Jukka ja tietysti Timo käyttivät tilan hyväkseen. Tästä tuli mieleen 20-luvun savikiekkojazzin kuuluisat breakit, joita oli ympätty kollejktiivi-improvisoinnin joukkoon a´la Armstrong, Dodds, Oliver etc. Rumpali Jussi Lehtonen hoiti Teddyn maaliin ammatimiehen ottein sopivan pituisella soololla.
Lampelan Easy Does It, perustui säveltäjän mukaan johonkin tuttuun jazzbiisiin, ei ollut tuttu minulle, mutta kaunis oli kappale, hieno oli Ville Herralan bassosoolo ja balladi sopi tähän väliin. Secret Love päätti konsertin virallisen osuuden ja osoiti Lassyn hallitsevan myös perinteet ja juuret. Ylimääräisenä vielä Deeper In To ja jälleen oli taottu uusi rengas tehtyjen keikkojen kultaiseen ketjuun.
Mainittujen muusikoiden lisäksi nonetin soundin takuumiehinä toimivat tuubisti Miika Jämsä ja corno-taiteilija Tuomo Eerikäinen.
No miltä se Lassy sitten kuulosti. Kun kaikki on hallussa, tekniikka ja näkemys, musikaalisuus ja hetkessä eläminen, perinteen läpikäynti, mutta ei kenenkään kopiointi, niin hyvältä. Vakuuttavaa työskentelyä, mikään lava ei ole liian suuri ja saliin välittyi herrasmiehen nöyryyttä esiintyä myös pienemmillä estradeilla. Ei Timo varmaan valmis ole, mutta kaikki ovet ovat Lassylle auki.
Jussi Lampela 9 feat. Timo Lassy @ Kanneltalo, tiistaina 4.2.2014
